OHJELMAN YLEISESTÄ RAKENTEESTA (*)

Aikanamme, joka on imperialismin aika, eli finanssipääomalla ohjatun yleismaailmaisen talouden ja politiikan aika, ei ole yhtäkään kommunistista puoluetta, joka pystyisi käsittelemään ohjelmaansa lähtien liikkeelle ainoastaan tai ensisijaisesti oman maan olosuhteista ja sen kehityksen suunnista. Tämä pätee ehdottomasti myös puolueessa, joka pitää hallussaan valtaa NL:n rajojen sisällä. Lähtien näistä ajatuksista kirjoitimme tämän vuoden tammikuussa: "Meidän täytyy aloittaa Kommunistisen Internationaalin ohjelman käsittely, sillä Buharinin ohjelma ei ole muuta kuin yhden Kommunistisen Internationaalin kansallisen osaston surkea ohjelma eikä Maailman Kommunistisen Puolueen ohjelma". (Pravda 15.1.1928)

Emme lakanneet hetkeksikään pitämästä kiinni näistä ajatuksista, jo vuosista 1923-24 lähtien, silloinkin kun Amerikan Yhdysvaltojen kysymys nousi kokonaisuudessaan esille, niin yleismaailmallisen kuin eurooppalaisenkin (sanan olennaisella merkityksellä) politiikan kysymyksenä.

Aika kansallisten ohjelmien katoamiselle on lyönyt 4. Elokuuta 1914. Proletariaatin vallankumoukselliset puolueet eivät voi perustaa olemassaoloansa muuhun, kuin kansainväliselle ohjelmalle, joka heijastaa nykyajan luonnetta. Tämän nykyajan luonne, se on kapitalismin huippukohdan ja romahtamisen aika. Internationalistinen kommunistinen ohjelma ei ole lainkaan kansallisten ohjelmien summa taikka niiden tyypillisten tunnuspiirteiden sekoitus. On lähdettävä liikkeelle välittömästi talouden ja poliittisen tilanteen olosuhteiden ja suuntien analyysistä. Ne on käsiteltävä kokonaisuutena. Eli niiden keskeisissä suhteissa ja ristiriidoissa, sekä niiden keskeisessä riippuvuudessa, joka asettaa vastakkain osia ja joista tämä kokonaisuus koostuu on tehtävä analyysi. Tänä aikana, enemmän kuin koskaan täytyy proletariaatin suuntaviivat kansallisessa mielessä piirtää uudelleen. Tämä ei voi tapahtua muuten kuin, että suunta kulkisi samaan tähän asti kulkevaan suuntaan, eli kohti kansainvälistä sektoria eikä päinvastoin. Tähän nojaa perustavanlaatuinen ero, joka erottaa aina lähtökohdistaan asti, internationalistisen kommunismin kansallisen sosialismin eri muodoista.

Puhuen uuden ohjelmaluonnoksen puolesta "Pravda" kirjoitti, että kommunistinen ohjelma "eroaa perinpohjaisesti kansainvälisen sosiaalidemokratian ohjelmasta ei vain olemukseltaan ja perusteeseiltään, vaan myös sen rakenteiden kansainvälisten piirteiden suhteen" (29.5.1928).

Tämä sanamuoto, joskin vähän epäselkeä ilmeisesti ilmaisee samaa ylempänä esittämämme ideaa, joka niin itsepäisesti aikaisemmin torjuttiin. Ei voi kuin hyväksyä pesäero Buharinin aikaisemmin esitetyn luonnoksen ensimmäisestä luonnoksesta, joka ei antanut mahdollisuuksia vakavaan mielipiteiden vuorovaihteluun. Siinä ei ollut edes yhtä kohtaa, joka antaisi meille mahdollisuuden määritellä, mitä me siitä ajattelimme. Siinä missä ensimmäinen luonnos esitti onnetonta ja kaavamaista kuvaa epämääräisestä maasta, joka kehittyy yksin kohti sosialismia, pyrkii uusi luonnos (valitettavasti ilman menestystä ja johdonmukaisuutta, kuten toteamme alempana) pitämään perustanaan yleismaailmaista taloutta kokonaisuutena ja sitten vasta määritellä siitä sen eri osien kohtaloa. Liittäen toisiinsa eri kehitystasoja saavuttaneita maita ja maanosia riippuvuusmekanismien ja ristiriitaisuuksien avulla, lähentäen ja sen jälkeen heti erkaannuttaen eri kehitystasot toisiinsa, asettaen armottomasti vastakkain kaikki maanosat keskenään, yleismaailmainen talous on muuttunut dynaamiseksi todellisuudeksi, joka hallitsee eri maita ja maanosia. Tämä perustavanlaatuinen tosiasia antaa jo yksinään Maailman Kommunistisen Puolueen idealle mitä realistisimman luonteen. Ajaen maailman talouden karkeasti korkeimpaan kehityksensä kohtaan, johon se pystyy ulottumaan yksityisomaisuuden pohjalta, imperialismi - kuten luonnos ilmaisee esipuheessaan "kärjistää kiristäen äärettömästi ristiriidan maailman talouden tuotantovoimien kehityksen ja eri kansoja sekä valtioita erottavien muurien välillä".

Maailman politiikan ja vallankumouksellisen taistelun suurten ongelmien ratkaisemisessa on mahdotonta edetä yhtäkään askelta, jollei ensin omaksu tätä teesiä. Se esiintyi ensimmäistä kertaa koko mahtavuudessaan viimeisen maailmansodan aikana.

Ohjelman rungon perusteellinen muuttaminen, jota tämä uusi luonnos panee vain alulle, voitaisiin hyväksyä, jollei se sisältäisi ohjelman rungolle mitä tylsimpiä ristiriitoja. Yrityksessään soveltaa yllämainittua teesiä - joka on ainoa oikea teesi- tendenssien kanssa, jotka ovat täysin vastakohtaisia. Uusi luonnos sulkee pois ne periaatteet, uudesta tavasta käsitellä kysymystä.

--Leon Trotski 1928

* "Kolmas Internationaali Leninin jälkeen" on teos, jonka kirjoitti Leon Trotski Alma Atassa, johon Stalinin nouseva byrokraattinen kasti oli karkottanut hänet. Teos koostuu neljästä osasta: a) Kommunistisen Internationaalin ohjelmaluonnos- Perusteesien kritiikki, b) Entä nyt- kirje Internationaalin kuudelle konferenssille, c) Kiinan kysymys Internationaalin kuudennen konferenssin jälkeen ja d) Ketkä johtavat Kommunistista Internationaalia tänään. Teos käsittelee, kuten Trotski sanoo, Internationaalin toiminnan koko osa-alueiden kirjon, strategian, taktiikan, organisaation muotoja, jne. Teos sisältää myös arvion Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen sisäisestä politiikasta alkaen Leninin sairastumisesta ja kuolemasta. "Ohjelman yleisestä rakenteesta" on teoksen ensimmäinen kappale. (DM)