Keskustelua Trotskin kanssa siirtymäohjelmasta (*)

TROTSKI: Mikä on ohjelman merkitys? Ohjelma on puolueen olemus. Puolue edustaa työväenluokan etujoukot. Puolue on tietoisimpien, edistyneimpien, omistautuneimpien elementtien valiojoukko ja se voi näytellä suurta poliittista ja historiallista roolia, joka ei ole välittömässä suhteessa sen jäsenistömääränsä kanssa. Kysymyksessä voi olla pienlukuinen puolue, jolla on suuri rooli. Venäjän ensimmäisen vallankumouksen aikana, 1905 bolsevikeilla ei ollut enempää kuin 10 000 jäsentä ja menshevikeillä 10 000-12 000 jäsentä enimmillään. Siihen aikaan molemmat kuuluivat samaan puolueeseen. Tämä tarkoittaa että koko puolueen jäsenmäärä ei ollut 20 000-22 000 enempää. Puolue ohjasi neuvostot koko maassa oikean politiikkansa ja yhtenäisyytensä ansiosta. Joku voi olla eri mieltä siitä, että toisin kuin amerikkalainen tai minkä muun maan proletariaatti, Venäjän proletariaatti oli täysin tuoretta ja tahraamaton ilman mitään ammattiyhdistys- ja konservatiivista perinnettä. Se oli nuori, tuore, puhdas proletariaatti, joka tarvitsi johtoa. Puolue, jolla ei ollut enempää kuin 20 000 työläistä johti 2-3 miljoonaa ihmistä taisteluun.

Mitä on puolue tänä päivänä? Mistä sen yhtenäisyys koostuu? Tämä yhtenäisyys on tapahtumien kollektiivinen ymmärtäminen, eli puolueen ohjelma. Nykytyöläiset (enemmän kuin alkukantaiset) eivät voi työskennellä ilman työkaluja; samalla tavalla ohjelma on puoleen työkalu. Jos ohjelma puuttuu jokainen työläinen pitäisi improvisoiden etsiä huonosti rakennettuja työkaluja, jotka ovat toinen toisen kanssa ristiriidassa. Me voimme toimia ainoastaan silloin kun etujoukot ovat järjestäytyneet yhteisten käsiteiden pohjalla. Joku voisi väittää, että tähän asti meillä ei ollut ohjelmaa ja silti me toimimme. Tämä ohjelma oli kuitenkin esitetty eri artikkelissa ehdotuksissa jne. Tässä mielessä tämä ohjelmaluonnos ei ole uusi keksintö, ei ole yhden vain ihmisen työ, mutta tähän asti tehdyn työn kollektiivinen lopputulos. Joka tapauksessa tällainen yhteenveto täytyy antaa tovereille tilanteen käsityksen kollektiivisen ymmärtämisen. Pikkuporvarit, anarkistit ja intellektuellit pelkäävät sitä, että antaa puolueelle kollektiivisen aatteen ja kollektiivista käyttäytymistä. Ketään ei pakoteta omaksumaan ohjelma, koska jokainen, joka liittyy puolueeseen hän liittyy vapaehtoisesti. Luultavasti tässä asiassa olisi tärkeä korostaa mitä tarkoitamme ilmaisulla vapaus, kun sen asettaa vastakkain välttämättömyydelle. Se, että me voimme omata vapaata personaalisuutta on pikkuporvarillinen käsitys. Tämä ei ole muuta kuin satu, erehdys. Me emme ole ollenkaan vapaita. Meillä ei ole vapaata tahtoa metafyysisen filosofian käsitteen mukaan. Kun tahdon juoda lasin olutta toimin kuin vapaa ihminen, mutta se ei ole minä tämä, joka on keksinyt oluen tarpeen. Tarve johtuu minun vartalosta, minä on sen tarpeen toteuttaja. Siinä määrin kun ymmärrän vartaloni tarpeet ja pystyn niitä tyydyttämään minulla on vapauden käsitys, välttämättömyyden ymmärtämisen kautta. Tarpeitteni välttämättömyyden ymmärtäminen on ainoa vapaus, joka on annettu eläimille ja ihmiselle, kaikkien niiden seikkojen mielessä, jotka tekevät ihmisestä eläimen. Sama asia on todellista työväenluokan suhteen myös. Ohjelma ei tipu taivaalta emmekä voi sitä saavuttaa muuten kuin ymmärtämällä välttämättömyyden. Toisessa tapauksessa kysymys on minun vartalosta ja toisessa yhteiskunnasta. Ohjelma on välttämättömyyden ilmennys välttämättömyys, jonka olemme oppineet ymmärtämään. Koska on ilmeistä, että välttämättömyys on kaikille luokan jäsenille samanlaista, voimme saavuttaa tehtävien kollektiivisen ymmärryksen, joka on ohjelma.

Me voimme mennä eteenpäin ja sanoa, että puolueessamme kurinalaisuus pitää olla tiukka, koska olemme vallankumouksellinen puolue, jonka täytyy kohdata vahvoja vihollisia, jolla on intressiensä tietoisuutta; ja että nyt meitä vastaan ei hyökkää vain porvaristo, mutta stalinistitkin, porvariston pitkävihaisin agentti. Ehdoton kuri on välttämätöntä, mutta sen pitää olla kollektiivisen ymmärryksen tulos. Jos ko. kuri pakotetaan ulkoapäin, se on silloin ies. Jos se johtuu ymmärryksestä se on silloin persoonallisuuden ilmennys ja ilman että se olisi iestä. Kuri on siis minun vapaan yksilöllisyyteni ilmennys. Meillä ei ole tässä mitään puolueen ja vapaan tahtoni välistä vastakkainasettelua, koska olen liittynyt puolueeseen omalla tahdolla. Tämä on myös ohjelman perusta; se ei voi pohjautua varman poliittisen ja morallisen perustan päällä, jos me emme ymmärrä tämän perustan olemuksen.

MIKSI OHJELMALUONNOS EI OLE TÄYDELLISTÄ

Ohjelmaluonnos ei ole täydellistä ohjelmaa. Voidaan sanoa, että siinä on asioita, jotka puuttuvat luonnoksesta ja että siinä on asioita, jotka luonteeltaan eivät liity ohjelmaan. Viimeksi mainittuihin kuuluvat kommentit. Tämä ohjelma ei sisällä vain iskulauseita, vaan myös kommentteja ja polemiikkia vastustajiamme vastaan. Täydellisen ohjelman pitäisi antaa teoreettisen kuvan nykykapitalistisesta yhteiskunnasta imperialismin vaiheessa. Kriisin syiden analyysi, työttömyyden nousu jne. ei vedetä yhteen paitsi parilla sanalla ensimmäisen kappaleen yhteydessä, koska olemme puhuneet tästä artikkeleissa, kirjoissamme ja muualla. Tulemme kirjoittamaan siitä enemmän ja paremmin. Asiat mistä tässä kirjoitetaan ovat riittäviä käytännön tarpeita ajatellen, me kaikki uskomme näitä.

Ohjelman alku ei ole täysinäistä. Ensimmäinen kappale on enemmän neuvo kuin täyteläinen analyysi. Samalla tavalla ohjelman loppu ei ole täyteläistä, koska siellä puhumme yhteiskunnallisesta vallankumouksesta, vallan anastamisesta kapinan kautta, kapitalistisen yhteiskunnan muuttamisesta diktatuuriksi ja diktatuurista sosialistiseksi yhteiskunnaksi. Tämä ei ohjaa lukijaa kuin oveen asti vain. Tämä on toimintaohjelma, joka lähtee tästä päivästä ja saapuu sosialistisen vallankumouksen alkuun. Käytännön kannalta tärkeää tänä päivänä on tietää miten voimme ohjata proletariaatin eri osia yhteiskunnallisen vallankumouksen tielle. Kuulin, että toverit New Yorkissa ovat alkaneet järjestää työryhmiä, tarkoituksena ei vain tutkia ja arvostella ohjelmaluonnosta, vaan myös kehittää keinot, millä voidaan esittää ohjelma joukoille. Uskon, että tämä on paras työskentelytapa, mitä puolueemme voi käyttää.

Ohjelma on vain ensimmäinen lähestyminen todellisuuteen ja tapa, millä se esitetään tulevaan kansainväliseen kokoukseen on hyvin yleistä. Ohjelma ilmaisee maailman kehityksen yleistä tendenssiä. Siellä on lyhyt kappale, joka koskee puolisiirtomaita, yksi koskee fasistisia maita, yksi Neuvostoliittoa jne. On ilmeistä, että maailman tilanteen yleiset piirteet ovat kaikkialla samat, koska kaikki johtuu imperialismin painostuksesta. Kuitenkin jokaisessa maassa on erityisolosuhteita ja realistisen politiikan pitäisi aloittaa ottamalla huomioon näitä erikoisuuksia jokaisessa maassa ja jokaisen maan jokaisella alueella. Sen takia jokaisen toverin Yhdysvalloissa ensisijainen tehtävä on ohjelman tutkiminen.

Ohjelman kirjoittamiseen liittyy kaksi vaaraa. Ensimmäinen on takertua yleisiin abstraktisiin linjoihin ja toistaa yleisiä iskulauseita, ilman että me liittäisimme niitä paikallisiin ammattiliittoihin. Tämä on yleisen nurkkakuntaisuuden linja. Toinen vaara on vastakohtainen, se liiallisen sopeutumisen erikoisolosuhteisiin, yleisen vallankumouksellisen linjan löyhentäminen. Luulen, että Yhdysvalloissa toinen vaara on välittömämpi. Tästä tuli mieleen tapaus lakkokaartien aseistamisesta. Jotkut toverit ovat sitä mieltä, että tämä ei sopisi esitettäväksi työläisille.

Viime päivinä luin ranskalaisen kirjan, joka on kirjoitettu erään italialaisen työläisen toimesta ja se koskee fasismin nousua Italiassa. Kirjailija on opportunisti. Hän oli sosialisti, mutta mielenkiintoista ei ollut hänen johtopäätöksensä, vaan mainitsemansa tapahtumat. Hän kuvailee elävästi italialaista proletariaattia erikoisemmin vuosina 1920-21. Siellä oli vahva järjestö, jolla oli 160 edustajaa parlamentissa. He kontrolloivat yli 1/3 osa kunnista ja Italian tärkeimmät kaupungit olivat sosialistien käsissä, todellisia työväenvallan keskuksia. Kukaan kapitalisti ei uskaltanut irtisanoa tai ottaa työhön ketään ilman ammattiliittojen suostumusta ja tämä koski niin teollisuuden kuin maantyöläisiäkin. Tämä muistutti proletariaatin diktatuuria 49 prosenttisesti, mutta pikkuporvariston ja sotilasveteraanien vastustus oli kauhea. Jatkossa kirjailija kertoo miten viimeksi mainitut järjestäytyivät pieniin ryhmiin ja sotilaiden ohjauksella levisivät ympäri maata. Sosialistien käsissä olevaan kaupunkiin, jossa eli 10 000 asukasta tunkeutui 30 hyvin järjestäytynyttä ihmistä ja poltti kunnantalon, taloja, surmasivat johtajia sekä järjestivät olosuhteita, jotka olivat suotuisia työnantajille. Sen jälkeen he lähtivät muualle ja samaan kohtaloon alistui sadat kaupungit toinen toisensa jälkeen. Kauhealla terrorilla ja järjestäytyneellä toiminnalla murskasivat ammattiliitot systemaattisesti ja heistä tuli Italian herroja.

FASISTIEN METODIT

Työläiset meni yleislakkoon. Fasistit lähettivät autojaan ja nujersivat joka ikisen paikallislakon ja järjestäytyneen pienen vähemmistön avulla tekivät puhdistuksia liittoihin. Tämän jälkeen pelästyneet työläiset valitsi saman määrän edustajiaan parlamentissa. Edustajat protestoivat parlamentissa siihen asti kun tämä hajotettiin. Tämä on ero joka vallitsee todellisen ja muodollisen vallan välillä. Kaikki edustajat olivat varmoja siitä, että heillä oli valta kädessä, mutta tämä jättiläismäinen täynnä itse- uhrautumishenkeä liike lyötiin, murskattiin, hajotettiin 10 000 hyvin järjestäytyneen fasistin toimesta, joilla paitsi itse- uhrautumisen henkeä heillä oli myös hyvät sotilaalliset johtajat. Yhdysvalloissa asiat voivat olla toiset, mutta päätendenssit ovat samoja. Sain tiedon, että Haggin taktiikka on fasistisen vallankaappauksen toisto. Tämä edustaa pikkupomoja, jotka raivostuvat kriisin pahentuessa. Hänellä on oma jengi, mikä on täysin perustuslain vastaista. tämä on hyvin tarttuvaa. Kriisin kärjistymisen myötä tämä leviää kaikkiin maihin ja Roosevelt, joka on oikein hyvä demokraatti tulee sanomaan "Ehkä tämä on ainoa ratkaisu".

Samaa tapahtui Italiassa. Siellä oli presidentti, joka kutsui ensin sosialistit valtaan; näiden kieltäydyttyä hän kutsui sitten fasistit. Hän ajatteli, että ehkä fasistit voisivat toimia vastapainona sosialisteihin, mutta fasistit kaatoivat presidentin. Uskon, että New Jerseyn esimerkki on merkittävä. Meidän täytyy käyttää sitä erikoisella tavalla. Ehdottaisin sarjan artikkeleita, jossa selitettäisiin miten fasistit onnistuivat voittamaan. Me voimme saavuttaa voiton samalla tavalla, mutta me tarvitsemme pienen määrän työläisiä. Täytyy olla parempi kuri, järjestäytyneitä työläisiä, itsepuolustuskomiteoita muuten me häviämme ja luulen, että meidän toverit Yhdysvalloissa eivät kiinnittää riittävästi huomiota tähän. Fasistinen aalto voi vallata maan kahdessa tai kolmessa vuodessa ja silloin työläisiä tullaan lynkkaamaan etelän mustien tavoin. Uskon, että terrori Yhdysvalloissa tulee olemaan kauheampi kuin muissa maissa. Siksi meidän täytyy aloittaa varovaisesti, itsepuolustusryhmien kanssa, mutta täytyy aloittaa heti.

KYSYMYS: Miten voimme käytännössä lanseerata iskulauseen itsepuolustusjoukoista?

TROTSKI: Tämä on yksikertaista. Teillä on esim. lakko. Kun se on ohi selitämme, että meidän pitää puolustaa ammattiliittojamme laillistamalla lakkokaarti.

KYSYMYS: Pitäisikö puolueen rakentaa itse omista jäsenistä koostuva itsepuolustusjoukko?

TROTSKI: Puolueen iskulauseet pitää levittää siellä missä on meitä sympatisoivia ja puolustavia työläisiä. Puolue ei voi rakentaa itsenäistä itsepuolustusorganisaatiota. Meidän tehtävä on rakentaa sellaisia ammattiliitoissa. Pitää olla kurinalaisia ryhmiä tovereista, järkeviä johtajia, joita on vaikea provosoida helposti, koska tämmöiset joukot on helppoa provosoitua. Perustehtävä tulevalle vuodelle on välttää verisiä yhteenottoja ja kahakoita. Täytyy tyytyä minimiin, niin lakon kuin rauhan aikanakin. Se, että estäisimme fasistien kokoukset on voimasuhteiden kysymys. Yksin me emme ole riittävän vahvoja, mutta me ehdotamme yhteisrintaman. Hitler selittää kirjassaan, miksi hän onnistui. Sosiaalidemokratia oli kaikkivaltias. Hän lähetti jengin Rudolf Hessin johdolla demareiden kokoukselle ja lopuksi hänen 30 poikaa ajoi takaa kaikkia työläisiä, jotka olivat kyvyttömiä panemaan vastaan. Hän tiesi siis, että tulee olemaan voittaja. Työläisiä oli puolueessa koulutettu ainoastaan maksamaan jäsenmaksunsa, mutta ei juuri muihin tehtäviin. Nyt pitäisi tehdä samaa, mitä Hitler teki mutta toiseen suuntaan. Voimme lähettää 40-50 ihmistä hajottamaan fasistien kokouksia. Tällä on suuri merkitys, työläiset vahvistuvat silloin ja heistä tulee militantteja, meidän kovaääniset. Pikkuporvarit katsovat tämän vakavalla silmällä, että tällainen menestys. Tällä on suuri merkitys varsinkin kun kansa on sokeutunut, alikehittynyt, sorrettu, eikä voi nousta muulla tavalla kuin menestyksillä. Me emme voi kiihottaa nousemaan muita kuin etujoukot vain, mutta nämä kiihottavat muita. Se on sen takia, niin toistaakseni, miksi tällä on niin suuri merkitys. Voimme aloittaa Minneapoliksesta, missä meillä on kokeneita ja vahvoja tovereita ja näytämme mallia koko maalle. Uskon, että jopa Corbrainin ja Brownin hämärät murhat voidaan käyttää hyväksi tässä tarkoituksessa. Luulen, että se olisi hyödyllistä keskustella luonnoksen osasta, joka ei ole riittävästi analysoitu tekstissämme. Kysymyksessä on yleinen teoreettinen osuus. Viimeisen keskustelun aikana huomautin siitä, että ohjelmamme teoreettinen osio, yhteiskunnan yleisenä analyysina ei ole riittävästi esitetty luonnoksessa ja että se on korvattu tietyillä lyhyillä vihjauksilla. Toisaalta luonnos ei sisällä kappaletta vallankumouksesta, proletariaatin diktatuurista ja yhteiskunnan rakentamisesta vallankumouksen jälkeen. Me olemme esittäneet vain siirtymäkauden. Olemme monasti toistaneet, että meidän toiminnan tieteellinen luonne perustuu siihen, että sovellamme ohjelmamme ei poliittiseen sattumaan tai massojen tämän päivän mielialoihin, vaan objektiiviseen tilanteeseen, jota edustaa yhteiskunnan luokallinen ja taloudellinen rakenne. Tapa, millä massat ajattelevat voi olla alikehittynyttä; silloin puolueen poliittiset tehtävät on harmonisoida massojen ajatukset objektiivisten faktojen kanssa, saada työläiset ymmärtämään, mitkä heidän objektiiviset tehtävät ovat. Emme voi kuitenkaan soveltaa ohjelmamme työläisten alikehittyneeseen ajatustapaan; ajatustapa ja mielialat ovat toisen sarjan tekijöitä-ensisijainen tekijä on objektiivinen tilanne. Tämä on syy miksi kuulimme tällaista kritiikkiä, että ohjelmassa on osia, jotka ei ole sovellettu tilanteeseen.

OHJELMA TÄYTYY SOVELTAA OBJEKTIIVISEEN (VALLITSEVAAN) TILANTEESEEN

Kysyn kaikilta, mitä meidän on tehtävä: sovellamme ohjelmamme objektiiviseen tilanteeseen vai työläisten ajattelutapaan. Luulen että tämä kysymys pitää asetta kaikille, jotka väittävät, että ohjelmamme ei vastaa Amerikan tilannetta. Tämä on tieteellinen ohjelma. Se perustuu objektiiviseen tilanteen objektiiviseen analyysiin. Se ei voi tulla ymmärretyksi työläisiltä kokonaisuudessaan. Olisi suuri menestys, jos etujoukot ymmärtäisi lähitulevaisuudessa ja sanoisi työläisille: teidän täytyy puolustaa itseänne fasismista.

Mitä tarkoitamme termillä objektiivinen tilanne? Tässä pitäisi analysoida sosialistisen vallankumouksen objektiiviset edellytykset. Nämä edellytykset on esitetty Marxin ja Engelsin teoksissa ja ovat tänä päivänä muuttumattomia niiden sisällön suhteen. Ensinnäkin, sanoi Marx, mikään yhteiskunta ei katoa ennen kun sen on voimavarat on käytetty loppuun. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että me emme voi hävittää yhteiskuntaa subjektiivisella tahdolla, emme voi organisoida kapinaa niin kuin blancistit tekivät. Mitä tarkoittaa sana voimavarat, mitä tarkoittaa, että "yhteiskunta ei voi kadota"?

Niin kauan kun yhteiskunta kykenee kehittämään tuotantovoimat ja vaurastuttaa yhteiskuntaa, se pysyy vahvana ja vakaana. Tässä tullaan mielenkiintoiseen kohtaan, jonka olen analysoinut äskettäin kirjoittamassani "Kommunistisen manifestin" johdannossa. Marx ja Engels odottivat vallankumousta koko ikänsä. Varsinkin vuosina 1848-50 odottivat yhteiskunnallista vallankumousta. Miksi? He sanoivat, että kapitalismista on tullut tuotantovoimien kehityksen jarrut. Oliko tämä arvio oikea vai väärä.

Se oli oikea siinä mielessä, että jos työläiset pystyisivät ottamaan vallan käsiinsä tyydyttäen 1800-luvun tarpeita, tuotantovoimien kehitys olisi nopea ja kansakunta vaurastuisi. Koska työläiset eivät onnistuneet ottamaan valtaa, kapitalistinen järjestelmä pysyy kriisiensä kanssa. Yleinen linja kuitenkin on nouseva. Viime sota oli maailman markkinoiden niukkuuden tulos ja jotta tuotantovoimat kehittyisi, jokaisella kansakunnalla oli taipumus hävittää muut kansakunnat tarkoituksenaan vallata maailman markkinat. Koska tämä ei onnistunut, näemme että nyt kapitalistinen yhteiskunta tulee uuteen vaiheeseen. Monet ovat ne, jotka ovat väittäneet tämän olevan yhteiskunnan voimavarojen tyrehtymisen syy.

Sota oli suurempaan ekspansioon kykenemättömyyden ilmenemistä. Sodan jälkeen oli historiallinen kriisi, joka oli yhä kärjistymässä. Kapitalistista kehitystä luonnehtii vaurauden ja kriisien vaihtelu, mutta niiden määrä oli kasvanut. Sodan alussa huomattiin, että kriisien ja hyvinvoinnin jaksojen syklit muodostavat laskevaa käyrää. Tämä tarkoittaa, että yhteiskunta on kuluttanut loppuun sisäiset mahdollisuutensa ja se pitää vaihtaa uuteen, muuten vanha yhteiskunta johtaa barbariaan, samalla tavalla kuin Kreikan ja Rooman sivilisaatiot, jotka olivat kuluttaneet voimavaransa loppuun ja mikään luokka ei ollut läsnä vaihtamassa vanhan uuteen.

KOLME EDELLYTYSTÄ UUDELLE YHTEISKUNNALLE

Tällainen on ongelma nyt ja erikoisemmin Yhdysvalloissa. Ensimmäinen edellytys uudelle yhteiskunnalle on, että tuotantovoimat ovat kehittyneet riittävästi antaakseen lihaa ja luuta uudelle yhteiskunnan tasolle. Onko tuotantovoimat kehittyneet riittävästi tähän tarkoitukseen? Kyllä, ne olivat kehittyneet jo 1800-luvulla, ei niin paljon kuin nyt mutta riittävästi. Tänään, varsinkin Yhdysvalloissa olisi helppoa tilastotieteen tieteilijälle todistaa, että jos tuotantovoimat olisi vapautettu, ne voisi tulla kaksin- ja kolmenkertaiseksi, jopa viime aikoina. Meidän toverit tulee pystyä tekemään tällaisia tilastollisia huomautuksia.

Toinen edellytys on se, että pitää olla olemassa uusi edistyksellinen luokka, riittävän suuri ja riittävän suuren taloudellisen vaikutusvallan omaava, ja jonka pitäisi pystyä saamaan tahtonsa läpi yhteiskunnassa. Tämä luokka on proletariaatti. Pitääkö proletariaatin edustaa kansakunnan enemmistöä, vai riittääkö jos sillä on mahdollisuus johtaa enemmistöä. Englannissa työväenluokka on ehdoton enemmistö. Venäjällä se oli pieni vähemmistö, mutta sillä on ollut mahdollisuus ohjata köyhiä talonpoikia. Yhdysvalloissa työväenluokka on vähintään puolet yhteiskunnasta, mutta sillä on mahdollisuus ohjata maanviljelijöitä.

Kolmas edellytys on subjektiivinen tekijä. Tämän luokan täytyy ymmärtää mikä on sen yhteiskunnallinen asema ja täytyy sen hallussaan olla omat organisaatiot. Tämä edellytys puuttuu tänä päivänä historiallisen näkökulman kannalta. Yhteiskunnallisesti tämä ei ole vain mahdollisuus, vaan myös välttämättömyys. Historiallinen dilemma on sosialismi tai barbaria.

Keskustelussamme mainittiin, että Hagg ei ole vanha typeryys, joka kuvittelee keskiaikaista systeemiä kaupungilleen. Hän eräs amerikkalaisen kapitalistiluokan kehittynyt tiedustelija. Jack London kirjoitti 1907 kirjan "The Iron Heel" (Rautakorko), ja minä ostin sen. Tämä, joka siihen aikaan oli kuin painajainen, tänä päivänä on todellisuutta. Kirja esittää Yhdysvaltojen työväenluokan kampailun kehitystä porvaristoa vastaan, joka pitää vallan käsissään kauhean sorron menetelmillä. Siinä on fasismin kuva sinänsä. Ideologia, mitä se kuvailee vastaa Hitlerin ideologiaa, tämä on mielenkiintoista. Newarkin pormestari alkaa vedota Haggiin ja kaikki siellä alkavat ihailla suuria herroja. On aivan varma, että Roosevelt huomioi olevan kyvytön saamaan mitään aikaan perinteisillä byrokraattisilla metodilla. Hän ei ole fasisti, kuten stalinistit väittivät 1932, mutta kun hänen aloitteensa halvantuvat, mitä hän voi muuta tehdä? Työläiset ovat tyydyttämättömiä. Hän juonittelee loppuun asti ja sitten pitää jäähyväispuheensa. Kolmatta vaihtoehtoa on olematonta Rooseveltille.

Newarkin pormestarin apinoinnilla on suurta merkitystä. Pari-kolme vuoden sisällä täällä voi olla vahva amerikkalaistyyppinen fasistinen liike. Kuka on Hagg. Hänellä ei ole mitään suhdetta Hitleriin tai Mussoliniin, mutta hän on yksi amerikkalainen fasisti. Miksi hän on ilmestynyt? Koska yhteiskuntaa ei voi hallita enää demokraattisin menetelmin. Tietenkään meitä ei saa vallata hysteria. Vaara, että työväenluokka yllättyy tapahtumista on ilmeinen, mutta voimme taistella vaaraa vastaan meidän toiminnan systemaattisella ja aktiivisella kehittämisellä, iskulauseilla, jotka vastaavat tarkoitusperiään, eikä illuusioilla. Demokratia on vain suurten herrojen laki. Pitää ymmärtää hyvin, mitä Lundberg todisti kirjassaan, että 60 perhettä hallitsee Yhdysvaltoja. Miten ne hallitsevat? Tähän asti demokraattisin menetelmin. Tämä on pieni vähemmistö, jonka ympärillä ovat keskiluokat, pikku-porvaristo ja työläiset. Heidän on oltava mahdollisuus pitää pikku-porvariston mielenkiinnon tästä yhteiskunnasta yllä. Heidän ei kannata antaa keskiluokat vaipua epätoivoon. Sama pätee työläisille, ainakin sen kehittyneimpiin kerroksiin. Jos nämä kerrokset vastustavat vallankumousta, he voivat murskata alimmaisten kerrosten vallankumoukselliset mahdollisuudet. Tämä on ainoa tapa, joka tekee demokratian toimimisen mahdolliseksi.

DEMOKRAATTISET JÄRJESTELMÄT OVAT MAHDOLLISIA VAIN HYVINVOIVILLE KANSAKUNNILLE

Demokratia on aristokraattisin tapa hallita maata. Tällaista on mahdollista vain vauraalle valtiolle. Jokaista brittilaista demokraattia kohti työskentelee siirtomaissa 9-10 orjaa. Antiikin Kreikka oli demokratia, joka pohjautui orjuuteen. Tietyssä mielessä voidaan sanoa samaa brittiläisestä, hollantilaisesta, ranskalaisesta ja belgialaisesta. Sanan tarkassa merkityksessä Yhdysvalloilla ei ole siirtomaita, mutta niin latinalainen Amerikka kuin koko maailmakin ovat tavallaan niiden siirtomaita, puhumattakaan siitä, että Yhdysvallat omistavat rikkaimman maanosan ja heillä on taloudellinen kehitys, joka ei tuntenut feodalismin perinnettä.

Amerikka on historiallisesti etuoikeutettu kansakunta, mutta se ei eroa muista kapitalistisista paaria-kansakunnista muuten, kuin aika-aspektin mielessä. Italiasta, joka on köyhin suurista kapitalistisista kansakunnista tuli ensimmäinen fasistinen valtio. Saksa oli toinen, ja tämä tapahtui koska sillä ei ollut siirtomaita tai rikkaita siitä riippuvaisia maita ja se kulutti loppuun kaikki sen voimavarat tämän köyhän puitteen pohjalta. Sen lisäksi proletariaatti Saksassa ei pystynyt korvaamaan porvariston. Nyt on Yhdysvaltojen vuoro ja ennen Britanniaa tai Ranskaa. Meidän puolueen tehtävä on ottaa jokaisen työläisen kiinni ja ravistaa voimakkaasti kunnes se ymmärtää missä tilassa Yhdysvallat ovat. Meillä ei ole sattunainen kriisi täällä, vaan tämä on yhteiskunnallinen kriisi. Puolueellamme voi olla merkittävä rooli. Vaikeampia asioita nuorelle puolueelle, joka kehittyy raskaassa edellisen kauden tekopyhässä ympäristössä, on lanseerata vallankumouksellista iskulausetta. "Tämä on harhakuvitelma"... "Tämä ei vastaa Amerikkaa". Tilanne on kuitenkin mahdollista muuttua sen jälkeen kun esitätte ohjelmamme vallankumouksellisia iskulauseita. Jotkut ihmiset tulevat nauramaan. Vallankumouksellinen sisu ei tarkoita vain sitä, että joku on valmis kuolemaan, vaan myös sitä että pystyy kestämään enemmistössä olevien typerien ihmisten naurua. Sitten kun joku heistä joutuu Haggin jengin hyökkäyksen kohteeksi, hän tulee ajattelemaan että olisi hyvä jos olisi olemassa joku itsepuolustuskomitea, ja hänen ivallinen asenne tulee muuttumaan.

KYSYMYS: Eikö työläisten ideologia ole objektiivisten tekijöiden osa.

TROTSKI: Meille, pienelle vähemmistölle kaikki on objekteja ja tämä sisältää myös työläisten ajattelutavan. Meidän tulee analysoida ja luokitella objektiivisen tilanteen elementit, jotka voidaan muuttaa propagandallamme ja niitä joita ei voida. Siksi sanomme, että ohjelma on sovellettu objektiivisen tilanteen perus- ja vakaaelementteihin ja, että meidän velvollisuus on mukauttaa massojen ajatukset näihin objektiivisiin tekijöihin; tämä on pedagoginen tehtävä, pitää olla kärsivällisiä jne... Yhteiskunnan kriisi on meidän toiminnan pohja. Ajatukset ovat meidän toiminnan poliittinen areena. On velvollisuus antaa tieteellisen selityksen yhteiskunnasta ja selittää sitä selkeästi massoille. Tämä on marxismin ja reformismin välinen ero.

Reformistit, kuten Thomas Norman osaavat nuuskia sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla ja he kertovat sen. Tämä ei ole kuitenkaan vakavaa vallankumouksellista toimintaa. Meillä pitää olla sisua olla epäsuosittuja, sanomalla "olette tyhmiä", "olette typeriä", "teidän petetään", täytyy luoda skandaali ja puolustaa kärsivällisesti meidän aatteet. Aina välillä on välttämätöntä ravistaa taas massat, kaikki tämä kuuluu propagandan taitoihin. Tämän pitää kuitenkin tapahtua tieteellisellä tavalla eikä pidä yhdistää sitä massojen henkiseen tilaan. Olemme realistisempia, koska uskomme että asiat eivät voi muuttua Tomas Normanin kaunopuheisuudella. Kun meille tulee välitön menestyminen, uimme massojen virrassa, joka on vallankumous.

KYSYMYS: Joskus ajattelen, että meidän johtajat eivät tunne näitä ongelmia.

TROTSKI: Kysymys on kahdesta eri asiasta; on toinen asia ymmärtää ja toinen tuntea lihaksilla ja hermoilla. Tänään on välttämätöntä ymmärtää, että meidän pitää muuttaa politiikkaamme. Tämä ei koske vain puoluetta, mutta johtajia niin ikään. Kävimme keskusteluja ja meillä on erimielisyyksiä. On mahdotonta tulla samaan johtopäätökseen yhtä aikaa. Aina on kinasteluja, ne ovat välttämättömiä. Tämän ohjelman tarkoitus on synnyttää keskustelua.

KYSYMYS: Miten kauan aikaa voimme satsata tähän johtajienväliseen keskusteluun.

TROTSKI: Sitä on vaikea sanoa, se riippuu monesta tekijästä. Nyt pitäisi toteuttaa uuttaa suunnistusta; tämä on uutta ja yhtaikaisesti vanhaa. Se perustuu aikaisempaan toimintaan, mutta nyt se avaa uuden luvun. Virheistä, kiistoista ja taisteluista huolimatta uusi luku avautuu ja meidän pitää keskittää kaikki voimat aktiivisempaan suhtautumiseen tähän. On tärkeä, että sitten kun ohjelma on kiteytynyt me ymmärrämme hyvin vaatimukset ja osaamme taitavasti käyttää niitä, niin että maan jokaisessa kolkassa kaikki käyttävät yhtä aikaa samoja iskulauseita; kolmetuhatta taistelijaa voivat näyttää viideltätoistatuhannelta tai viideltäkymmeneltätuhannelta.

KYSYMYS: Jotkut toverit saattavat olla samaa mieltä ohjelman kanssa tietyllä yleisellä tasolla. Onko meillä riittävän kokeneita tovereita, jotka voisivat edistää vaatimukset massojen keskuudessa? Miten minun tulee menetellä kehittämättömien työläisten kanssa minun ammattiliitossa?

TROTSKI: Puolueemme on amerikkalaisen työväenluokan puolue. Teidän pitää muistaa, ettei koskaan ole ollut mitään proletaarista liikettä Yhdysvaloissa, proletaarisesta vallankumouksesta puhumattakaan. 1917 emme olisi voineet voittaa ilman vuotta 1905, minun sukupolvi oli hyvin nuorta. Meillä oli mahdollisuus 12 vuoden sisällä ymmärtää tappiomme, korjata virheemme ja voittaa. Silti jopa silloin hävisimme uudelle byrokratialle. Tämän takia emme pysty ennustamaan johtaako puolueemme amerikkalaisen työväenluokan voittoon. On mahdollista, että amerikkalaiset työläiset, jotka ovat isänmaalisia ja sen lisäksi heillä on korkea elintaso, menevät lakkoon ja nousevat kapinaan. Yhtäällä on Hagg ja toisaalta Luis. Tämä voi kestää pitkään, vuosia, ja meidän taistelijat välillä vahvistuvat, heistä tulee itsevarmempia ja silloin työläiset sanovat: "nämä ovat ainoat, jotka kykenevät ymmärtämään mihin ollaan menossa". Ainoastaan sodassa voi tulla sotasankariksi. Alkajaisiksi meillä on hyviä tovereita, hyvin kouliintuneita, meitä on hyvä tiimi, ei pieni tiimi. Jatkossa uskon, että työväenluokan ajatukset muuttuvat nopeassa tahdissa. Mitä olisi tehtävä? Ihmiset ovat levottomia ja etsivät uutta ja tämä on hyvin suotuisa vallankumoukselliselle propagandalle.

Meidän tulee tukeutua köyhimpiin elementteihin ei vain elitistisiin. Kehittyneillä amerikkalaisilla työläisillä on sekä etu- että varjopuoli. Kuten brittiurheilu tämäkin on hyvä asia ja samalla on tapa joka turmelee työläisiä. Koko vallankumouksellinen tarmo ohjattiin urheiluun ja siksi britit, älykkäin kapitalistinen kansakunta kannusti sitä. Urheilu täytyy olla ammattiliittojen kontrollin alla, koska se on osa vallankumouksellista kouliintumista. Teillä on kuitenkin suurin osa nuorista ja naisista, joilla ei ole varaa tällaiseen. Täytyy kehittää lonkeroita, joilla ulotumme kaikkialle kansan kerroksiin.

KYSYMYS: Uskon, että puolueemme on edistynyt paljon viimeisen puoluekokouksensa jälkeen.

TROTSKI: Hyvin tärkeä käännös on tapahtunut. Nyt on välttämätöntä antaa aseen tälle keskittyneelle aktiviteetille. Hajanainen ja yleinen agitaatio ei tunkeudu kouliintumattomien massojen ajatuksiin. Jos kuitenkin toistatte saman iskulauseen, jos sovellatte sen tilanteeseen, silloin kertaus, joka on oppimisen äiti toimii samalla tavalla politiikassakin. Tämä tapahtuu usein ei vain intellektuellille, vaan myös työläiselle, joka uskoo että koko maailman täytyy ymmärtää mitä hän on oppinut. On välttämätöntä kerrata kärsivällisesti joka päivä ja kaikkialla. Tämä on yksi ohjelmaluonnoksen tehtäviä, välittää käsityksen homogeenisuudesta.

--Leon Trotksi 1938

(*) Trotskin keskusteluja amerikkalaisten tovereiden kanssa siirtymäohjelmasta löytyy enemmänkin. Marxilainen Työväenliitto on suomentanut koko ohjelman, joka on pian julkaisuvalmiina. MTL aikoo myös suomentaa lisää teoksia trotskilaisen liikkeen kirjallisuudesta. (DM)