Brasilia, keskusta-vasemmisto ja imperialismi

Yksi latinalaisen Amerikan maiden yhteisiä piirteitä on niiden kaikkienalistuminen imperialismiin. Tämä tosiasia pätee huolimatta siitä, ettäjotkut niistä, kuten Argentiina ja Brasilia ovat jättiläiskokoisiatalouksia. Kansallisvaltion oleellisia ominaisuuksia puuttuu Etelä-Amerikanmaista. Monissa maissa on pysyvästi Yhdysvaltojen armeija ja jotkut maatkäyttävät dollaria virallisena valuuttana. Toinen yhteinen piirre on se, että joka ikisen latinalaisen Amerikan maantalous pyörii ulkomaanvelan takaisinmaksamisen akselin ympäri. Kolmanneksi voitaisiin mainita kansallisen ja pikkuporvarillisennationalismin haaksirikkoa kaikissa maissa. Samalla kun kansallinenitsenäisyys on vain muodollinen asia ja taloudellisen kriisin kärjistyessä, myyttisiä mittoja saaneita liikkeitä romahtaa, peronismi Argentiinassa, Kansallinen vallankumouksellinen liike Boliviassa, Kolumbianliberaalipuolue, Bancan kannattajat Brasiliassa, Meksikossa ja Perussa. Kaikista on tullut poliittisia ruumiita. Stalinismin romahdettuaNeuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa niin sanotut kommunistiset puolueet ovatkadonneet latinalaisesta Amerikasta. Poikkeuksena Chilen kommunistinenpuolue, joka sinnittelee vielä liberaalisen luonteensa vuoksi. Anti-imperialistinen ja yhteiskunnallinen prosessi, joka alkaa Meksikonvallankumouksen puhjettua 1910 ja jatkuu Bolivian (1952) ja Kuuban (1959)vallankumouksien myötä saa tänä päivänä kahden uuden aspektin leimat. Prosessit kehittyvät stalinismin ja kansallisen porvariston vararikonaikana.

Porto Alegre

Viime vuosina vasemmisto on etsinyt uutta jälleenjärjestäytymisen kohtaa, josta lähtisi kansainvälisiä ulottuvuuksia omaava liike. Porto Alegressasyntynyt Maailman Sosiaalifoorumi pyrkii selittämään tilannettalatinalaisessa Amerikassa ikään kuin, että olisi olemassa kaksipääsuuntausta. Yhtäältä on amerikkalainen imperialismi ja sen uusliberalistiset hallituksetja toisaalta on imperialismin vastainen leiri, jota edustaa Castron Kuuba, Chavesin Venezuela, Ecuador ja ennen muuta Brasilia. Täällä Euroopassakin Brasiliasta, Venezuelasta, Ecuadorista ja Kuubastakoostuva akseli on esitetty sellaisena, joka on imperialismia, ulkomaavelkaa, talouden dollarisoitumista ja yksityistämistä vastaan. Eliakseli on kaikkea sitä vastaan mitä imperialismi edustaa, ja näin se onvaihtoehto Etelä-Amerikassa ja koko maailmassa. Tällä akselilla ei ole kuitenkaan olemassaolon perusteita niinhistoriallisesti, kuin poliittisestikaan. Lulan hallituksen ikä on puolivuotta. Lulan tultua presidentiksi Venezuelassa puhkesi poliittinen kriisiöljystä aikana, jolloin imperialismi oli valmistautumassa Irakin sotaan. Venezuela on toiseksi suurin öljynviejämaa Yhdysvalloille. Viimemarraskuusta lähtien öljy saapuu Yhdysvalloille Venezuelasta kolme kertaanopeammin kuin Lähi-idästä. Maa oli viime vuonna sisällissodan partaalla jamonet uskoivat, että Chaves on vanhan latinalaisen nationalismin elvyttäjä. Armeijan majuri, ilman poliittista puoluetta rakensi sellaisenosallistuakseen vaaleihin, jotka hän voitti 50 prosentilla äänistä; myöhemmin perustuslaillisen kokouksen vaalit Chaves voitti 80 prosentilla. Venezuela näytteli suurta roolia OPEC:ssa öljyn tuotannon vähentämisessä. Tästä näkökulmasta katsottuna Venezuelan kysymys on tiiviissä yhteydessäsodan kanssa. Tästä syystä USA tuki vallankaappausta Venezuelan kriisinyhteydessä viime vuonna, kaappaus, joka epäonnistui niin, että Yhdysvaltojentunnustama hallitus pysyi vallassa alle kaksi vuorokautta. USA:n valitunteollisuusliiton johtajasta, Carmorasta piti tulla diktaattori, mutta ennenkun hän ehti juhlia voittoaan, hän joutui maapakoon ja nyt hän piileskeleeeräässä katolilaisessa luostarissa. Näin imperialismin puuttuminenVenezuelan poliittiseen tilanteeseen osoittautui mahdottomaksi. Samanaikaisesti Brasiliassa Lula, 52 prosentin voitto takanaan, järjestijoukkueen ystävistä Venezuelan tueksi. Porukan tarkoitus oli pelastaaVenezuela kriisistä ja jengiin oli kutsuttu myös Yhdysvallat. Castro marisija Chaves yritti sovitella. Akselilla siis oli kolme kuviota. a) Lula USA:nkanssa ilman Kuubaa, b) Castro ilman Yhdysvaltoja ja c) Chaves ilman USA:taja Kuuban kanssa. Lopulta kokoonpano muodostui niin kuin Lula olisitahtonut: Yhdysvallat oli mukana ja Kuuba suljettiin pois Venezuelan kriisinratkaisemisen suunnitelmista. Näin USA, jonka politiikka oli potkittu ulosVenezuelan ovesta, tuli takaisin Lulan avaamasta ikkunasta. Se, että tämäMaailman Sosiaalifoorumin Uusi Vasemmisto ja Lula sekä Chaves olisivatmuodostamassa imperialismin vastaisen akselin on silkkaa valetta. Sosiaalifoorumi ei edusta suuria kansannousuja latinalaisessa Amerikassa, niin kuin ne tulivat esille Argentiinassa, Boliviassa, Perussa, Kolumbiassaja Ecuadorissa tapahtuvien öljytyöläisten lakoissa. Toiseksi on mainittava, että tämä suuntaus, sosiaalifoorumi on vallassaEtelä-Amerikan tärkeimmässä maassa Brasiliassa ja siellä harjoitettavapolitiikka on se, että yksityistetään kaikki se, minkä Lulaa aikaisemmatoikeistolaiset hallitukset eivät pystyneet yksityistämään. Se, mitäaikaisempi hallitus on yksityistänyt kahdeksan vuoden aikana ei vedä vertojasiihen, mitä Lula aikoo yksityistää. Ennen muuta hän yksityistää Brasilianeläkejärjestelmää, tarjoten ulkomaalaisille pankeille 50 miljardia dollaria. Ulkomaanpankit ohjaavat Brasiliassa koko talouden yksityissektorin. Onarvioitu, että vuoteen 2015 asti hallitus tarjoaa yksityisille 210 miljardiadollaria, summa joka ylittää jopa Brasilian jättiläismäisen ulkomaanvelan.

Joukkoliike

Yhdysvaltojen politiikka on kyseenalaistettu. Etelä-Amerikassa vallitseetilanne, jossa hallitsevat luokat on pakotettu hyväksymäänkeskusta-vasemmistolaisia ja kansanrintaman hallituksia, koska perinteisetoikeiston ja imperialisminystävälliset hallitukset eivät pysty enäähallitsemaan. Sosiaalifoorumin vasemmisto, joka väittää olevansa maailmanvasemmiston kanssa identtinen asia, kutsutaan harjoittamaanimperialisminystävällisempää politiikkaa kuin oikeistolaiset aikaisemmin. Kuvaavaa on "Los Angeles Times" -lehden artikkeli Lulan tultua valtaan: "Lula on latinalaisen Amerikan suuri toivo" kirjoitti porvariston lehti. Kaksikymmentä vuotta sitten sama lehti oli julistanut Lulan latinalaisenAmerikan "vaaraksi". Joukkoliike Etelä-Amerikassa ja varsinkin Brasiliassaon veitsenterällä. Vaara ilmenee Etelä-Amerikan suurimman maalaisliikkeen, MST:n maattomien sisällä. MST äänesti Lulaa ja ilmoitti, että ei aio toimia oppositiona, mutta samallase ilmoitti, että se aikoo jatkaa taisteluaan maasta, Brasiliassa, jossamaan keskittäminen on suurinta maailmassa. Brasiliassa suurmaanomistajat taimonikansalliset yritykset voivat omistaa Euroopan maitten kokoisia tiloja. Yhtä aikaa hallitus sanoo, että se haluaa ratkaista ongelman ja rauhoittaamaattomien liikettä. Maanomistajat sanovat, että kyllä me hyväksymme Lulanehdotukset ja tuemme häntä, mutta samalla ne organisoivat yksityisarmeijoitasotiakseen maattomia vastaan. MST on myös sanonut, että kyllä me hyväksymmeja tuemme Lulaa, mutta aiomme jatkaa maan valtaamista. Tämän paradoksinsisällä ei voi olla muuta kuin yksi voittaja ja se tulee olemaanmaanomistajat. Tämä on syy siihen, miksi MST:n sisällä on tällä hetkelläkehittymässä valtava kriisi. Enemmän tai vähemmän tilanne on samanlaistakoko Etelä-Amerikassa.

Neljäs Internationaali

On tärkeä ymmärtää Neljännen Internationaalin siirtymäohjelman ensimmäistälausetta. "Maailmanpoliittiselle tilanteelle kokonaisuudessaan onluonteenomaista ennen kaikkea proletariaatin johdon historiallinen kriisi". Meidän poliittinen velvollisuus ja historiallinen tehtävä on ymmärtää mikäon meidän poliittinen rooli Etelä-Amerikan työväen- jatalonpoikaisliikkeessä tai työttömien ja nuorison sisällä. VallankumousEtelä-Amerikassa on umpikujassa. Siellä tarvitaan uusi johto siksi, ettäpikkuporvarillinen ja porvarillinen johto, stalinismi sekä MaailmanSosiaalifoorumi Lulan hallituksen kautta ovat tulleet tiensä päähän. On sanottava, että latinalaisessa Amerikassa on tullut NeljännenInternationaalin aika ja tämä on enemmän poliittinen välttämättömyys kuinpelkästään ideologinen kysymys. Partido Obreron kasvu Argentiinassa eiilmaise ainoastaan sen jäsentensä tahtoa, vaan se on historiallisentendenssin ilmaisu. Prosessi, joka kehittyy latinalaisessa Amerikassa onyleismaailmainen. Euroopan vasemmistolle Lula on se symboli, jota on haluttunostaa esille. Kun Lula voitti vaalit, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa jamuualla vasemmiston valtava enemmistö huusi: me voitimme vaalit Brasiliassa. On totta, että ne voittivat vaalit ja nyt maalle tehdään sitä, mitä tehdään. Tämä vasemmisto on loppunut nopeammin kuin sosiaalidemokratia taistalinismi. Tämä on se pohja, 4:nnen Internationaalin jälleenperustamiselleja tämän takia kutsumme yleismaailmaiselle kokoukselle, jossa keskustelemmetästä kysymyksestä ensi vuonna Buenos Airesissa. Siellä on maailmanluokkataistelun kärjistynein kohta.

--Dimitris Mizaras