Mitä jatkuva vallankumous sitten on?(Perusväittämät)

Toivottavasti lukija ei protestoi, jos tämän kirjasen päätteeksi yritäntoistamista pelkäämättä suppeasti muotoilla tärkeimmät johtopäätökseni.

1. Jatkuvan vallankumouksen teoria vaatii nyt jokaiselta marxilaiseltaäärimmäisen tarkkaavaa suhtautumista, koska luokkataistelun ja aatteellisentaistelun kulku on kokonaan ja lopullisesti siirtänyt kysymyksen Venäjänmarxilaisten vanhojen erimielisyyksien muistelujen alueelta ja tehnyt siitäyleensä kansainvälisen vallankumouksen luonnetta, sisäisiä suhteita jamenetelmiä koskevan kysymyksen.

2. Porvarillisessa kehityksessään jälkeen jääneiden maiden ja erityisestisiirtomaiden sekä puolisiirtomaiden kohdalla jatkuvan vallankumouksen teoriamerkitsee, että niiden demokraattisten tehtävien sekä kansalliseenvapautumiseen liittyvien tehtävien täydellinen ja todellinen ratkaisu onajateltavissa ainoastaan proletariaatin diktatuurin avulla, jolloinproletariaatti esiintyy sorretun kansakunnan ja ennen muuta sentalonpoikaisjoukkojen johtajana.

3. Paitsi agraarikysymys myös kansallisen vapautumisen kysymys suotalonpoikaistolle, jälkeen jääneiden maiden väestön valtaenemmistölle, poikkeuksellisen sijan demokraattisessa vallankumouksessa. Ilmanproletariaatin ja talonpoikaiston liittoa demokraattisen vallankumouksentehtäviä ei voida vakavasti edes asettaa saati sitten toteuttaa. Näidenkahden luokan liitto on kuitenkin toteutettavissa vain leppymättömässätaistelussa kansallisen liberaalin porvariston vaikutusta vastaan.

4. Ovatpa vallankumouksen ensimmäiset episodimaiset vaiheet eri maissamillaiset tahansa, proletariaatin ja talonpoikaiston vallankumouksellisenliiton toteutuminen on ajateltavissa vain kommunistiseksi puolueeksijärjestäytyneen proletaarisen etujoukon poliittisen johdon alaisena. Tämävuorostaan merkitsee, että demokraattisen vallankumouksen voitto onmahdollinen vain proletariaatin diktatuurin kautta, joka nojaatalonpoikaiston kanssa tehtyyn liittoon ja ratkoo ensi sijassademokraattisen vallankumouksen tehtäviä.

5. Historiallisesti arvioituna bolsevismin vanha iskulause “proletariaatinja talonpoikaiston demokraattinen diktatuuri“ ilmensi nimenomaan ylläkuvaillun kaltaista proletariaatin, talonpoikaiston ja liberaalinporvariston keskinäistä suhdetta. Sen on Lokakuun kokemus todistanut. MuttaLeninin vanha kaava ei ratkaissut etukäteen, millaiset ovat proletariaatinja talonpoikaiston keskinäiset poliittiset suhteet vallankumouksellisenliittouman sisässä. Toisin sanoen, kaava salli tahallisesti tietynalgebrallisuuden, jonka oli määrä historiallisen kokeen edistyessä väistyätäsmällisempien aritmeettisten suureiden tieltä. Tämä koe osoittikuitenkin - lisäksi olosuhteissa jotka sulkevat kaikki virhetulkinnanmahdollisuudet pois - että olipa talonpoikaiston vallankumouksellinenmerkitys kuinka suuri tahansa, talonpoikaisto ei pysty toimimaanitsenäisesti saati johtavana tekijänä. Talonpoika seuraa joko työläistä taiporvaristoa. Tämä merkitsee että “proletariaatin ja talonpoikaistondemokraattinen diktatuuri“ on ajateltavissa ainoastaantalonpoikaisjoukkoja johtavan proletariaatin diktatuurina.

6. Proletariaatin ja talonpoikaiston demokraattinen diktatuuri, jokaluokkasisällöltään poikkeaisi proletariaatin diktatuurista, olisihallitusjärjestelmänä mahdollinen vain siinä tapauksessa, että talonpoikienja yleensä pikkuporvariston demokraattisia etuja ilmentävä itsenäinenvallankumouksellinen puolue olisi toteutettavissa, - puolue joka kykenisiproletariaatin tavalla tai toisella myötävaikuttaessa ottamaan vallanhaltuunsa ja määrittelemään vallankumouksellisen ohjelman. Kuten kokouudemman historian ja erityisesti Venäjän viimeisen neljännesvuosisadanhistorian kokemus osoittaa, voittamattomana esteenä talonpoikaispuolueenluomiselle on pikkuporvariston taloudellinen ja poliittinen epäitsenäisyysja syvä sisäinen differentioituminen, jonka seurauksena pikkuporvariston(talonpoikaiston) ylimmät kerrokset kaikisa ratkaisevissa tapauksissa -varsinkin sodassa ja vallankumouksessa - seuraavat suurporvaristoa jaalemmat kerrokset proletariaattia pakottaen siten välikerroksen valitsemaankahden ääripisteen välillä. Kerenskin ja bolsevikkien vallan välillä, Kuomintangin ja proletariaatin diktatuurin välillä ei ole eikä voikaan ollavälimuotoa eli työläisten ja talonpoikien demokraattista diktatuuria.

7. Kominternin pyrkimys pakottaa idän maat tarttumaan proletariaatin jatalonpoikaiston demokraattisen diktatuurin iskulauseeseen, jonka historia onjo kauan sitten lopullisesti ammentanut tyhjiin, voi olla yksinomantaantumuksellinen pyrkimys. Koska tämä iskulause asetetaan proletariaatindiktatuurin iskulauseen vastapainoksi, se edistää proletariaatinsulauttamista pikkuporvarillisiin joukkoihin ja luo tätä tietämahdollisimman edulliset olosuhteet kansallisen porvariston ylivallalle jasiten myös demokraattisen vallankumouksen romahtamiselle. Tämän iskulauseenliittäminen Kominternin ohjelmaan merkitsee marxilaisuuden ja bolsevisminLokakuun perinteiden suoranaista pettämistä.

8. Demokraattisen vallankumouksen johtajana valtaan nousseen proletariaatindiktatuuri asettaa - ja lisäksi varsin pian - proletariaatin eteen tehtäviä, joihin liittyy syvällinen puuttuminen porvarilliseen omistusoikeuteen. Demokraattinen vallankumous kasvaa välittömästi sosialistiseksi ja muuttuusitten jatkuvaksi vallankumoukseksi.

9. Proletariaatin suorittama vallan haltuunotto ei ole vallankumouksenhuipentuma vaan sen alku. Sosialistinen rakennustyö on mahdollistaainoastaan kansallisessa ja kansainvälisessä mittakaavassa tapahtuvanluokkataistelun pohjalta. Olosuhteissa joissa kapitalistiset suhteet ovatmaailman areenalla ratkaisevasti vallitsevat, tämä taistelu on väistämättäjohtava sisäisen sodan eli kansalaissodan ja ulkoisen sodan elivallankumoussodan purkauksiin. Tähän sisältyy sosialistisen vallankumouksenjatkuva luonne, riippumatta siitä, onko puhe jälkeen jääneestä maasta, jokavasta eilen on toteuttanut demokraattisen kumouksensa, vaiko vanhastakapitalistisesta maasta, joka on kokenut pitkällisen demokratian japarlamentarismin vaiheen.

10. Sosialistisen vallankumouksen päätökseen saattaminen kansallisissapuitteissa on mahdotonta. Yksi porvarillisen yhteiskunnan kriisinperussyistä on siinä, että sen luomat tuotantovoimat eivät enää tyydykansallisvaltion puitteisiin. Tästä johtuvat toisaalta imperialistiset sodatja toisaalta utopistinen ajatus Euroopan Yhdysvalloista. Sosialistinenvallankumous alkaa kansallisella areenalla, laajenee kansainväliselle jatoteutuu yleismaailmallisella areenalla. Näin ollen sosialistisestavallankumouksesta tulee jatkuva sanan uudessa, laajemmassa merkityksessä: sepäättyy vasta uuden yhteiskunnan lopullisesti saavutettua voiton koko meidänplaneetallamme.

11. Yllä esitetty maailmanvallankumouksen kehityksen kaava poistaakysymyksen sosialismiin “kypsyneistä“ ja “kypsymättömistä“ maista - tuonelottoman pedanttimaisen luokittelun jonka Kominternin nykyinen ohjelmasisältää. Siinä määrin kuin kapitalismi on luonut maailmanmarkkinat, maailman laajuisen työnjaon ja maailman laajuiset tuotantovoimat, se onsamassa määrin myös valmistanut maailman talouselämän kokonaisuudessaansosialistiseen uudelleen järjestelyyn. Eri maat tulevat kokemaan tämän prosessin eri nopeudella. Jälkeen jääneetmaat voivat tiettyjen olosuhteiden vallitessa siirtyä proletariaatindiktatuuriin ennen kehittyneitä maita mutta sosialismiin näitä myöhemmin. Jälkeen jäänyt siirtomaa tai puolisiirtomaa, jonka proletariaatti ei vieläole riittävän valmis yhdistämään talonpoikaistoa ympärilleen ja ottamaanvaltaa haltuunsa, on juuri tästä syystä kykenemätön saattamaandemokraattista kumoustaan päätökseen. Päinvastoin taas maassa, jonkaproletariaatti on tullut valtaan demokraattisen vallankumouksen tuloksena, diktatuurin ja sosialismin vastainen kohtalo ei viime kädessä yksinomaaneikä niinkään riipu kansallisista tuotantovoimista kuin kansainvälisensosialistisen vallankumouksen kehityksestä.

12. Lokakuun vastaisen taantumuksen hiivasta noussut teoria sosialismistayhdessä maassa on ainoa teoria, joka johdonmukaisesti ja loppuun saakkavastustaa jatkuvan vallankumouksen teoriaa. Epigonien yritys rajoittaa teoria sosialismista yhdessä maassa soveltumaanyksinomaan Venäjään - tämän erikoisominaisuuksien perusteella (laajuus jaluonnonrikkaudet) - ei paranna vaan pahentaa asiaa. Kansainvälisyydenkannasta luopuminen johtaa aina ja väistämättä kansalliseenmessianismiin eli kuvitelmaan, että omalla maalla on ansioita jaominaisuuksia, jotka sallivat sen muka esittää muille maille tavoittamatontaroolia. Maailman laajuinen työnjako. Neuvostoliiton teollisuuden riippuvuusulkomaisesta tekniikasta, Euroopan kehittyneiden maiden tuotantovoimienriippuvuus Aasian raaka-aineista ym. ym. tekevät riippumattomansosialistisen yhteiskunnan rakentamisen mahdottomaksi missään maapallonmaassa.

13. Stalinin ja Buharinin teoria ei ainoastaan vastoin Venäjänvallankumousten koko kokemusta mekaanisesti aseta demokraattistavallankumosta sosialistisen vallankumouksen vastakohdaksi vaan irrottaa myöskansallisen vallankumouksen kansainvälisestä. Jälkeen jääneiden maiden vallankumouksille se asettaa tehtäväksi pystyttäämahdottoman demokraattisen diktatuurin, jonka se asettaa proletariaatindiktatuurin vastakohdaksi. Näin se tuo politiikkaan illuusioita jafiktioita, lamaannuttaa Idän proletariaatin taistelun ja jarruttaasiirtomaavallankumousten voittoa. Epigonien teorian näkökulmasta proletariaatin suorittama vallan haltuunottomerkitsee vallankumouksen päätökseen saattamista(“yhdeksänkymmentäprosenttisesti“, Stalinin mukaan) ja kansallistenuudistusten aikakauden alkua. Teoria kulakin kasvamisesta sosialismiin jateoria kansainvälisen porvariston “neutraloimisesta“ liittyvät sitenerottamattomasti teoriaan sosialismista yhdessä maassa. Ne seisovat yhdessäja kaatuvat yhdessä. Kansallisen sosialismin teoria alentaa Kommunistisen Internationaalinapuvälineeksi, josta on hyötyä taistelussa sotilaallista interventiotavastaan. Kominternin nykyinen politiikka, sen hallinto ja johtohenkilöstönvalinta vastaavat täysin tätä Kommunistisen Internationaalin alentamistaapujoukoiksi, jota ei ole tarkoitettukaan itsenäisiä tehtäviä suorittamaan.

14. Buharinin laatima Kominternin ohjelma on kauttaaltaan eklektinen. Se ontoivoton yritys sovittaa teoria sosialismista yhdessä maassa marxilaiseeninternationalismiin, joka kuitenkaan ei ole irrotettavissa kansainvälisenvallankumouksen jatkuvasta luonteesta. Vasemmistokommunistisen oppositiontaistelu oikean politiikan ja Kominternin terveen hallinnon puolestakytkeytyy erottamattomasti taisteluun marxilaisen ohjelman puolesta. Ohjelmakysymys vuorostaan liittyy erottamattomasti kahden vastakkaisenteorian olemassaoloon: toisaalla jatkuvan vallankumouksen teoria - toisaallateoria sosialismista yhdessä maassa. Jatkuvan vallankumouksen ongelma onajat sitten kasvanut Leninin ja Trotskin episodimaisten ja historian täysinloppuun ammentamien erimielisyyksien ulkopuolelle. Taistelua käydääntoisaalta Marxin ja Leninin perusaatteiden ja toisaalta keskustalaisteneklektisismin välillä.

--Leon Trotski

Kirjoitus on Jatkuva Vallankumous-kirjan viimeinen kappale