Silminnäkijän muistelu

Tänään tuli täyteen kolmekymmentä vuotta Kreikan teknillisen korkeakoulun kapinasta, joka pakotti sotilasdiktatuurin eroamaan. Kapinaan, joka kukistettiin verisesti, osallistui opiskelijoiden lisäksi laajat kansan kerrostumat. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin Polytekninen yliopisto inspiroi edelleen työläisiä, opiskelijoita ja vallankumouksellisia, kaikkia niitä, jotka eivät alistu sitä seuranneen porvarillisen yhteiskunnan pikkumaisuuteen ja halpamaisuuteen. Polyteknisen tiedekunnan kapina 17.11.1973 oli 40-luvun toteutumattoman vallankumouksen uusi julistus.

“Täällä polytekninen koulu... Täällä polytekninen koulu..

Kreikan kansalaiset voittomme on lähellä. Koko kansan tulee mennä Ateenan kaduille. Yleinen mobilisaatio... täytyy voittaa. Nyt tai ei koskaan. Täällä polytekninen.... täällä polytekninen... Ateenan kansa, näytä voimasi. Taistele kansanvallasta. Me olemme kaikki täällä polyteknisessä. Kaikki kaduille voittoon asti...“

Näin kuulutti vapaan Kreikan radio marraskuussa 1973.

TAPAHTUMAT

Keskiviikko 14. marraskuuta 1973

Oikeus- ja lääketieteen opiskelijoiden järjestöjen kokous päättää toteuttaa pitkään puhutun suunnitelman polyteknisen tiedekunnan rakennusten valtaamisesta. Opiskelijat saapuvat sankoin joukoin kouluun, joka sijaitsee Ateenan keskustassa. Koulu on kokonainen kortteli ja sitä ympäröi korkea kalteriaita. Vähitellen paikalle saapuu opiskelijoita muiltakin kouluilta. Samana päivänä klo 15:00 kutsutaan koolle yleinen kokous, johon osallistuvat 2 500 opiskelijaa päättävät pitää rakennukset vallattuina kaksi päivää. Kadun puolellakin alkaa kokoontua kansalaisia, jotka huutavat iskulauseita junttaa ja amerikkalaisia vastaan. Kadulla on iltaan asti parisen tuhatta työläistä.

Poliisi piirittää koulua ja opiskelijat vastaavat ainoalla “järeällä“ aseellaan, pihalta poimituilla pomeranssinhedelmillä. Klo 15:30 paikalle saapuu yleissyyttäjä, joka kuuluttaa, että rakennukset on tyhjennettävä välittömästi.

18:05 poliisi ei saa lupaa rehtorilta tyhjentää paikkaa väkivaltaisesti.

19:00 Ensimmäinen yritys saada oma radioasema pystyyn onnistui osittain. Kuuluvuus ulottui n. kolmensadan metrin säteelle. Kovaääniset laitettiin korttelin joka puolelle. Ympärillä olevien talojen parvekkeet täytyivät ihmisistä, lipuista, banderolleista ja eri muotoisista tuki-ilmaisuista. 21:50 Poliisi perääntyi lähiympäristössä oleviin aukioihin.

Spontaani porttien lukitseminen raudalla, betonilla ja muilla improvisoiduilla keinoilla. Varsinainen päätös kapinasta oli jo tehty.

Työryhmiä valittiin huolehtimaan ruuanlaitosta, puhtaanapidosta, vartiointivuoroista ja turvallisuudesta. Sisälle saapuvia uusia pyrkijöitäkin yritettiin kontrolloida, ettei provokaattorit pääsisi helposti meidän riveihin.

Torstai 15. marraskuuta 1973

Tilanne muuttuu nopeasti tosikapinaksi. Diktatuurin ja imperialismin vastainen kapinan luonne näkyy kaikkialla. Yhä enemmän väkeä saapuu paikalle. Koko aamun radioasema kuuluttaa, tiedottaa ja kutsuu kansaa mukaan. Ensimmäinen alkukantainen kirjapaino on jo pystyssä ja ensimmäiset lentolehtiset painetaan. “Vapaan polyteknisen koulun lehti“ saa ensimmäisen numeronsa. Siinä pyydetään kansalta solidaarisuutta ja ilmoitetaan määrätietoisuutemme pysyä vallatuissa tiloissa toistaiseksi.

Uusi piiritys poliisin toimesta, mihinkään väkivaltaiseen toimintaan ei vielä ryhdytä. Ovet ovat tiukasti suljettuina ja vartioituina puoleen päivään asti. Toinen parannettu versio radioasemasta saa kuuluvuuden laajentumaan koko pääkaupungin alueelle. Taajuus 1015 tai 1050 keskipitkiltä aalloilta, teho 250 wattia. Sain käsiini komm. puolueen opiskelijajärjestön uunituoreen lehden “Panspoudastikin“. Päivätty edellisenä päivänä ja se oli valtausta vastaan. Pääotsikko: 400 trotskilaista provokaattoria on vallannut polyteknisen koulun“. Kapina oli sotkemassa heidän suunnitelmansa osallistua juntan kaavailemiin valevaaleihin.

Klo 12:sta eteenpäin mielenosoituksia oli ympäri keskustan katuja.

Klo 14:00 Kansan mukaan tulo oli ennen näkemätöntä. Mielenosoitukset järisyttivät keskustaa, rahaa ja ruokaa toimitetaan meille kaltereiden läpi. Lisää työryhmiä jotka huolehtivat varastoista. 16:00 Poliisi perääntyy taas näkyvistä. Ovet avataan sivuteiltä. Koululaisia, työläisiä, opiskelijoita ja eri järjestöjen edustajia tulee sisälle ja pääsevät vapaasti ulos. Ruokaa on nyt moneksi päiväksi ja ensimmäiset lääketarvikkeetkin on jemmattu kaiken varalta. Yöksi jäimme me 600 aktivistia. Pitkin iltaa kokouksia ja eri elinten valintoja suoritetaan, radiolähetys jatkaa jakamalla tietoja ja neuvoja sekä yllyttää kansaa yleislakkoon ja kapinaan.

Perjantai 16. marraskuuta 1973

Koko aamupäivä on kaduilla kansanjuhlaa. Kokoukset jatkuvat sisällä ja 15:30 annettiin lehdistölle tiedotustilaisuus. Väkeä on jo parikymmentätuhatta sisällä ja ulkona.

13:30 saapuvat Megarasta ja lähikunnista ensimmäiset maanviljelijät. 16:00-20:00 yhteenotot ovat yleisiä koko laajan keskustan alueella. Kyynelkaasuja alettiin käyttää siitä lähtien ja Omonoian aukiolla ensimmäiseksi. Sen jälkeen näkyvyyttä rajoitti sankka savupilvi keskustan yllä. Mielenosoittajilla oli aseena ainoastaan heidän ääni: “Fasismi ei mene läpi“

20:30 Mielenosoittajat hyökkäsivät kolmessa eri vaiheessa sisäasiainministeriöön. Kaikki yritykset torjuttiin. Muidenkin julkisten rakennusten valloittamisyritykset epäonnistuivat: tuliaseita alettiin käyttää ja ensimmäiset kuolleet oli jo kaatuneet.

Kauhunäänet vallitsee keskustassa. Sairasautot huutavat ja yrittävät avata tiet sairaaloihin. Satoja loukkaantuneita rekisteröitiin; poliisi vieraili ainakin yhdessä sairaalassa ja pahoinpiteli loukkaantuneita kuoliaaksi.

21:00 Polyteknisen sisällä ja ympärillä oli jo 100 000 ihmistä. Jättiläiskokoisista mainoskylteistä, linja-autoista, trolley-busseista, pysäkinkatoksista tehtiin tiesulkuja. Radioaseman kautta ensiapuryhmämme pyytää kirurgian välineitä, happipulloja ja verta. 21:15 Diktatuuri on paniikissa. Kadut palaa mm. sytytetyistä kokoista. Poliisi on hajalla, järjestyksen palautus on mahdotonta. Poliisi pyytää apua armeijalta.

22:30 Ensimmäiset kyynelkaasupommit heitetään polyteknisen pihalle. Viimeinen opiskelijoiden kokous pidettiin siihen aikaan. Kukaan ei antanut periksi, mitään antautumisen merkkejä ei ollut näkyvissä. Viimeinen päätös oli yksimielinen. Asemat puolustettaisiin uhrauksella millä hyvänsä.

24:00 Poliisi eristää korttelin, mielenosoittajat laulavat. Silloin saimme tiedon, että tankit olivat matkalla sinne.

Lauantai 17. marraskuuta 1973

01:45 Panssarivaunut asettuivat vallatun alueen ympärille. Kadulla näkyi myös kommandopuvuissa olevia sotilaita, jotka olivat sotilasdiktatuurin tukipilareita. Tankit valaisevat pihaa suuritehoisilla kohdevaloillaan. Saarretut olivat kiipeilleet kaltereiden päälle ja huusivat lauseita, taputtivat ja lauloivat. 02:30 Neuvottelut alkavat. Opiskelijoiden valitut edustajat tulevat pääportille ja ilmoittavat valmiutensa tyhjentää vallatut rakennukset, mutta vain yhdellä ehdolla. Poistuttaessa läsnä olisi oltava heidän opettajiaan sekä punaisen ristin ja oikeusvallan edustajia. Ehdot hylättiin. Seurasi hermostuneisuuden puolituntinen.

02:45 Armeija antoi 15 minuuttia aikaa alueen tyhjentämiseen. Tämän jälkeen käsky oli annettu ja yksi tankki murskasi polyteknisen pääportin tunkeutuen sisään. Oven takana oleva vanha mersuauto ja muutama ihminen joutuivat maan tasalle välittömästi. Nuoriso juoksi paniikissa pikkukatuja pitkin pakoon poliiseja, jotka ampuivat kohti armotta. Toinen mokoma satoja loukkaantuneita ja kymmeniä kuolleita oli päivän tilinpäätös. Kuolleiden tarkkaa määrää ei tiedetä vieläkään.

03:30 Kaikki oli ohi. Ne, jotka onnistuivat livahtamaan poliiseilta, saapuivat kotiinsa jalan.

04:00 Kaupungin puhtaanapitolaitos siivoa kadut verestä ja muusta sotaa muistuttavista jäänteistä.

Hajanaisia katutaisteluita ja mielenosoituksia jatkui vielä seuraavanakin sunnuntaipäivänä. Maanantaina mikään ei muistuttanut tapahtuneesta paitsi ruudille haisevat ja tovereittemme verestä tahrautuneet vaatteemme.

Diktatuuri kaatui välittömästi kapinan seurauksena ja sen mukana kaatui kaikki sen suunnitelmat pukeutua demokratian viittaan ja jatkaa sortoa. Toinen raadollisempi diktatuuri korvasi sen, mutta senkin elämä oli lyhyt. Kesällä 1974 uusi juntta romahti Kyproksen tapahtumiin, taloudellisiin ristiriitoihin ja kansan vastustamiseen. Uusi periodi avautui, aika, joka merkitsi Kreikan kansalle suurten kansalais- ja sosiaalisten saavutusten periodia.

Tänä päivänä Kreikka on Bushin terrorismin vastaisten oppien uskollisimpia oppilaita. Tämä merkitsee, kapitalismin ollessa rappion vaiheessaan, että kaikki saavutetut voitot pyritään riistämään takaisin, tällä kertaa keskusta-vasemmistolaisen hallituksen johdolla.

17.11.2003 (omaa vanhaa kalenteria selaillen)

--Dimitris Mizaras