Etelä-Amerikka kuohuu

Kokan suhde kokaiiniin

Koka on luonnollinen kasvin jalostus, jota kaikki Andien kansat käyttävät ravinnon täydentämiseksi keitoksena (mate), ja sillä on teen tai kahvin vastaavanlaisia ominaisuuksia. Ainetta käytetään myös alueen intiaanien toimesta uskonnollisiin menoihin. Bolivian kansan valtava enemmistö on intiaanimaanviljelijöitä. Aineen kemiallinen jalostus on kukoistanut viimeiset kolmekymmentä vuotta ja on tuottanut tunnettua varakkaiden huumetta, kokaiinia ja myöhemmin kuolemaa aiheuttavaa crackia. Kokan tuotannosta vain 1% menee kokaiinin tuottamiseen, joka tapahtuu mafian laboratorioissa Kolumbiassa ja välittyy Panaman ja Meksikon kautta Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Jenkit, sen jälkeen kun tukivat kaikenlaisia Noriegan kaltaisia rosvoja alueella, pyrkimyksessään luoda vallan keskuksia aseellisia vallankumouksellisia liikkeitä vastaan (kuten FARC), aloittivat huumevastaisen kampanjan, sitten kun (80-luvun lopulla) huumeiden seuraamukset USA:n yhteiskunnassa alkoivat riistäytyä käsistä. 1998 USA:n vaatimuksesta alueen hallitukset (Kolumbia, Bolivia, Peru, Venezuela) ruiskuttivat ilmasta myrkkyjä tuotannon tuhoamiseksi. Viljelijöille ei annettu mitään tukea, jonka turvin olisi voitu korvata viljelmät toisenlaisilla. Muutenkin WTO:n ja GATT:n sopimukset eivät salli minkäänlaista tukea kolmannen maailman viljelijöille. Tuotannon tuho ja viljelijöiden elinkeinon poistaminen on verrattavissa siihen, että Euroopassa tuhottaisiin perunan viljely, koska siitä voi polttaa pontikkaa, joka johtanee alkoholismiin. Rinnakkain jenkkien huumeretken kanssa käynnistyi IMF:n toimesta talouden “tervehdyttämiseksi“ uusliberalismin raaimpien reseptien käyttö. Yksityistämiset ovat tuottaneet tutut romahdukset Argentiinassa, Brasiliassa, Perussa ja Uruguayssa. Boliviassa vesiverkoston yksityistäminen johti siihen, että veden hinta kuusinkertaistui ja kansa Cochabambassa kapinoi. Maakaasun verkoston yksityistäminen ja sen antaminen monikansalliselle yhtiölle (LNG) oli viimeinen pisara kansan kärsivällisyydelle.

Bolivia

Aika käy vähiin Bolivian uudelle hallitukselle. Kapina, joka puhkesi lokakuun lopulla ja kaatoi amerikkalaismielisen Lozandan vallan, ei voi odottaa pitkään. Jos uusi hallitus ei pysty korjaamaan epäkohtia yhteiskunnassa, on odotettavissa uusi kierros liikehdintöjä. Bolivian tapahtumat eivät tulleet yllätyksenä. Ne ovat osa koko kiehuvan maanosan luokkataistelun tilanteen heijastumia. Bolivia on neljäs maa, jossa kolmen vuoden sisällä on kaadettu presidentti kansannousun seurauksena. Argentiinan, Perun ja Ecuadorin presidenteillä oli sama kohtalo. Trendin on nähty muuallakin maailmassa olevan samaa, viimeksi Georgiassa. Hallitsevien luokkien mahdollisuudet hallita vallankaappausten kautta näyttää heikolta. Riittää muutaman päivän instituutioiden piiritys ja hallitsijat häipyvät salaa takaovesta. Kapitalismin taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi, yhdessä taisteluja kansainvälistäneen globalisaation kanssa, ovat saaneet aikaan sen, että joukkotoiminta saa lyhyessä ajassa aikaan enemmän kuin aikaisemmin, jolloin tarvittiin vuosikymmeniä. Sen lisäksi liikehdinnät ovat useammissa maissa ja useimmiten samanaikaisia. Boliviassa, kuten muuallakin Etelä Amerikassa vallitsee tällä hetkellä kaksi linjaa. Toinen on Evo Moralesin ja muiden reformistien linja. Samalla aallonpituudella ovat Lula, Kirchner ja Chaves, tämän päivän Allendet kuuluvat samaan kategoriaan. Linja yrittää pelastaa kapitalismia ja taata IMF:n ja Maailmanpankin intressejä näyttämällä kansalle ystävällisiä kasvoja. Kasvojen ilmeet joutuvat kuitenkin pian muuttumaan. Lainojen takaisinmaksu merkitsee ääretöntä kansan kurjistumista ja nälkää. Reformismin on vaikea hämmentää joukkojen mielialoja pitkään, sillä nälän ja kurjuuden kanssa kävelevät kukistusvoimat, poliisi ja armeija käsi-kädessä. Vallankumousliike latinalaisessa Amerikassa on kehittymässä ja suunta on ylöspäin. Mitään Chilen tapaisia tappioita ei ole koettu viime vuosina ja vaikka pitkämielisyyttä näyttää vielä jonkin verran löytyvän, silti joukot tiedostavat voimiensa vahvuutta ja kehittävät organisaationsa kokemuksen kautta. Luottamus porvaristoon on kadonnut. On turha ajatella, että jos jotkut keskustavasemmistolaiset haluavat leikkiä porvareiden roolia, niin heille annettaisiin rajattomasti aikaa siihen. Jos/kun epäonnistuvat, heitä odottaa sama kohtalo mikä aikaisempia odotti. Kaksoisvalta on ilmiönä väliaikaista, ristiriita ratkeaa jommankumman osapuoleen hyväksi. Jos Carlos Mesa, uusi presidentti ei ryhdy pian radikaalisiin toimenpiteisiin yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi, se tulee seuraamaan edeltäjäänsä Lozandaa Miamiin.

Uruguay

Maan kommunistinen nuoriso (Juventud Comunista de Uruguay- UJC) eroaa kommunistisesta puolueesta (Partido Comunista Uruguayo-PCU). Skisma näyttää olevan lopullista sen jälkeen kun nuorisojärjestö ei osallistunut puolueen ylimääräiseen edustajakokoukseen 11. ja 12. 10.2003. Puolueen enemmistö näyttää olevan tyytymätön nykyiseen johtoon. Seitsemän jäsentä kieltäytyi osallistumasta kokouksen keskuskomiteaan ilmaisten erimielisyytensä johdon kanssa. UJC:n ero, joka on suurin puolueen kriisi sitten vuoden 1992, merkitsee isomman hajanaisuuden alkua ja tämä on pääkaupungin, Montevideon ilmassa. Merkittävää on myös se, että ensimmäistä kertaa nuoriso syyttää johtoansa siitä, että tämä on muuttanut puolueen oikeistolaisen rintaman (Frente Amplio) jatkeeksi. PCU:lla oli ensimmäinen vastakkainasettelu nuorisonsa kanssa viime vuonna Frente Amplion kansalliskokouksen yhteydessä. Siellä puolueenjohtaja Maria Arizmenti äänesti Vaskezin ehdotusta työrauhan antamisesta hallitukselle, jotta maan hallitsemisessa ei tulisi ongelmia. Samaan aikaan kun Arizmenti oli tukemassa hallitusta, kommunistinen nuoriso oli täyttämässä Montevideon katuja kirjoitetuilla iskulauseella: “alas Batlle“. Siitä lähtien kansanrintama omisti olemassaolonsa ja työnsä Batllen hallituksen tukemiselle, ja se vastustaa työläisiä, ammattiyhdistysliikettä, työttömiä, opiskelijoita ja ns. huijattujen sijoittajien liikettä. Samalla kun Frente Amplio harrasti tätä yllä mainittua politiikkaa, se sulki UJC:n pois kaikesta organisatorisesta toiminnastaan. UJC kritisoi jyrkästi Montevideon valtuustoa ja erityisesti Ana Oliveiraa, joka on PCU:n keskuskomitean jäsen, kaupungin työntekijöiden suurlakon rikkomisesta, lakon, jota UJC tuki varauksettomasti. Oikeistolaisia, työläisvastaisia, uraa luovia elementtejä liittyy joukoittain Frente Amplioon samalla tavalla kuin Brasilian PT:ssa ennen kuin Lula voitti vaalit. Samanaikaisesti kun FA sanoo tervetulleeksi oikeistolaisia kunnanjohtajia, jopa diktatuurin entisiä edustajia, se vainoaa vasemmistolaisia ja erotti Vasemmistoliikkeen (Corriente de Izquierda) keskuskomiteastaan. UJC:n ja PCU:n välinen yhteentörmäys johtui juuri FA:n uskollisuudesta oikeistohallitukseen, joka ei muuta tee kuin noudattaa IMF:n käskyjä. UJC:n ero on merkittävä poliittisesti. Se todistaa, että ammattiliittojen etujoukkojen lisäksi on nuorison keskuudessa suuntauksia, jotka radikalisoituvat pyrkimällä pesäeroon sekä porvaristosta, että siihen integroituneesta vasemmistostakin.

Argentiina

Latinalaisen Amerikan ruutitynnyri on saanut alkunsa kahden vuoden takaisesta kansannoususta Argentiinassa, jonka seurauksena maassa on syntynyt kaksoisvallan elimiä kuten kansankokoukset, liikkeitä, jotka panevat toimeen päätöksiä kuten piqueteros-liike, ja työläisten itsehallintoa tuotantolaitoksissa. Tilanne, joka sai alkunsa kapinasta, on edelleen auki. Joukko tehtaita on vallattuna ja ne toimivat työläisten toimesta ilman omistajatahoa. Yksi sellainen on Bruckmanin tekstiilitehdas. Tehdas vallattiin 18. joulukuuta 2001 vähän ennen kun Argentiinan talous romahti. Työnantajat häipyivät tehtaasta jättäen taakseen vain velkoja. Sen jälkeen on tehty kolme epäonnistunutta yritystä vallata tehdas takaisin. Nyt Buenos Airesin alueparlamentti on tehnyt päätöksen, jonka mukaan Bruckman pakkolunastetaan ja annetaan työntekijöiden haltuun. Naisvaltaisen tehtaan henkilökunnasta on tullut kapitalismin vastaisen taistelun symboli. Työnantajat, jotka olivat alunperin hylänneet tehtaan, palasivat ja yhdessä oikeusvallan ja poliisin kanssa yrittivät karkottaa työläiset tehtaan tiloista, jotka he olivat muuttaneet asuintiloiksi. Kaksi ensimmäistä kertaa kansa, piqueterosit etupäässä, protestoi niin voimakkaasti, että hyökkäykset torjuttiin. Kolmas yritys merkitsi kymmenentuhannen valtauksen tukijan raakaa kukistamista. Siitä huolimatta työläiset lopuksi voittivat. Oikeus joutui julistamaan yrityksen konkurssiin tämän maksamattomien velkojen vuoksi. Tähän nojaten alueparlamentti kumosi poliittisen ja taloudellisen eliitin väitteen valtauksen “laittomuudesta“. Bruckmanin tehtaan voitto avaa uusia teitä monille muillekin valtauksen alla oleville tehtaille Argentiinassa ja se kyseenalaistaa käytännössä yksityisomaisuuden oikeutuksen Argentiinassa ja koko Etelä Amerikassa.

Kauhun muistot Chilessä

Kauhu ja suuttumus oli ihmisten silmissä kun otettiin vastaan uutinen, että Pinochetin poliisin surmaamat 400-500 ihmisten ruumiit oli paloiteltu ja heitetty mereen. Entinen diktaattori, joka täytettyään 88 vuotta esiintyi yhdysvaltaisessa espanjankielisessä televisio-ohjelmassa, ei aikonut pyytää anteeksi uhrien omaisilta. “Toisten on pyydettävä anteeksi siitä tilanteesta ja niitä on ne marxilaiset, ne kommunistit“ sanoi diktaattori provosoivasti. Uutinen julkaistiin “La Nation“-lehdessä ja perustuu tuomari Juan Guzmanin tutkimuksiin ihmisoikeusrikkomuksista 17 vuotta kestäneen Pinochetin diktatuurin aikana. Julkaisun mukaan salaisen poliisin, pahamaineisen DINA:n, miehet teloittivat ensin uhrinsa ja sen jälkeen laitettuaan ruumiit säkkeihin he heittivät ne helikopterista mereen. Uhrit ilmoitettiin sen jälkeen kadonneiksi.

Geenimanipuloidut

Maissi, jonka siementen alkuperä on USA, on yksi tärkeimmistä Meksikon maanviljelijöiden tuotteista ja sitä viljellään perinteisellä tavalla. Maan hallitus antoi periksi jenkeille ja salli geenimanipuloitujen maissin siementen tuonnin, mikä on saastuttanut myös meksikolaista siementä sen jälkeen kun maanviljelijät tietämättömyydessään kylvivät eläinruuaksi tarkoitettuja USAlaisia siemeniä. 302 järjestöä 56 maasta vetoavat perinteisen siemenen saastumisen lopettamisen puolesta ilmaisten samalla solidaarisuutensa Meksikon maanviljelijöille. Sama vetoomus vaatii geenimanipuloidulle ruualle täydellistä tuontikieltoa "http://www.etcgroup.org/action3.asp" Lisätietoja: "http://www.biotechimc.org/or/2003/11/2087.shtml"

Brasilian maattomien maanviljelijöiden liike (MST) vetoaa kansainvälisesti solidaarisuuteen jäsentensä vapauttamiseksi. Seitsemäntoista MST:n jäsenaktivistia oleskelee Lulan vankiloissa. Aktivistit, jotka olivat Lulan tärkeimpiä tukijoita ovat syyllistyneet maanvaltauksiin. Lula, joka oli luvannut ennen vaaleja yhtä sun toista maattomille, on löytänyt yhteiset sävelet IMF:n ja Maailmanpankin kanssa. Näin ollen hallitus on sallinut myös geenimanipuloidun ruuan tuottamisen ja maahantuonnin. Näin MST taistelu maanreformista saa uudenlaista sisältöä "http://www.mstbrazil.org/alert100931.html"

--Dimitris Mizaras 6.12.2003