Imperialismin kriisi ja kansan vastustus lisääntyvät

Työläiset ja sorretut kansat, me olemme uusien haasteiden edessä

Neljännen Internationaalin jälleenperustamiseen tähtäävän liikkeen (MRFI:n) koordinaatiokomitean kokous Roomassa, Italiassa marraskuun 23.-25. 2003 kutsuu kaikkia kansainvälisen työväenluokan ja sorrettujen joukkojen vallankumouksellisia järjestöjä ja taistelijoita MRFI:n kansainväliseen kokoukseen Buenos Airesiin 20.-22. 4. 2004

Kaikki kehitys maailmantilanteessa viimeisten kuuden kuukauden aikana ja alustavan kutsumme jälkeen, kehitys, joka on johtanut tähän kutsuun osoittaa kansainvälisen vallankumouksellisten etujoukkojen järjestäytymiskokouksen objektiivisen tärkeyden. USA:n imperialismi ja sen halukkaiden rikostoverien yhteenliittymä uppoaa miehitetyn ja vastustelevan Irakin epävakaaseen maaperään. Sama kohtalo on vastassa USA:n "määrittelemättömän ajan kestävän terrorisminvastaisen sodan" strategiaa, jonka tavoite oli, Irakiin tunkeutumalla ja sen miehityksellä, uudelleenmuodostaa Lähi-idän poliittinen kartta ja organisoida uudelleen kansainväliset suhteet valtioiden ja luokkien välillä kylmän sodan jälkeisessä maailmassa USA:n kapitalististen intressien ja kapitalismin kriisin tarpeiden mukaan.

Jatkuva ja laajentuva Irakin kansan vastarinta miehitysjoukkoja vastaan muuntaa Irakin Lähi-idän imperialistisen uudelleenorganisoinnin perustasta merkittäväksi epäjärjestäytymisen ja epävakauden aiheuttajaksi sekä paikallisesti, että maailmanlaajuisesti Indonesiasta ja Filippiineiltä Saudi-Arabiaan ja Turkkiin.

Miehitetyssä Palestiinassa Bushin "tiekartta" pyrkii lopettamaan intifadan ja tyrkyttämään imperialistista sionistista hallintoa Palestiinan kansalle. Tämä "tiekartta", joka on suoraan kytköksissä Irakin sotaan sen ensimmäisistä hetkistä lähtien, on epäonnistunut yhdessä Abu Mazenin konsensushallituksen kanssa. Sharonin sionistisen apartheidhallinnon rakentama pahamaineinen häpeän muuri ja valtava taloudellinen kriisi tuhoisine vaikutuksineen Israelin juutalaisten elinoloihin julistavat sionistisen projektin mätänemistä. Ns. "Geneven rauhansuunnitelma", jonka on suunnitellut valikoima sionistisia työväenpuolueen edustajia ja palestiinalaisia porvareita, on taantumuksellinen yritys ei vain palauttaa Oslon sopimus keinoin, jotka ovat täysin päinvastaisia Palestiinan kansallisille pyrkimyksille, vaan myös pyrkimys auttaa USA:n imperialisteja ja heidän sionistisia liittolaisiaan tappavassa umpikujassa, jonka he kohtaavat Irakissa ja ylipäätään koko Lähi-idässä.

Sodan tuottama epävakaus kiihdytti ratkaisematonta kriisiä entisen Neuvostoliiton alueella. Putinin hallinnon hyökkäys oligarkkeja vastaan, keskustavasemmiston kaatuminen Kroatiassa ja Shevardnadzen hallinnon hajoaminen Georgiassa julistavat kapitalistisessa palauttamisprosessissa uusia kouristuksia, joista muodostui maailman kriisin tekijä.

"Uuden Vietnamin" uhka USA:lle syventää poliittista kriisiä Amerikan metropoleissa ja sen apurissa, Blairin hallituksessa, jakaa hallitsevia luokkia, terävöittää Euroopan ja Amerikan välistä konfliktia ja vauhdittaa sodanvastaista liikettä, joka jatkaa 15.2.2003 tapahtuneen historiallisen maailmanlaajuisen mobilisoinnin jälkeen kuten massiivinen 200 000 ihmisen mielenosoitus Lontoossa Bushin vierailua vastaan osoitti.

Imperialistinen "ajallisesti määräämätön sota terrorismia vastaan" ei vain jättänyt avaamatta tietä ulos järjestelmän kriisistä, eikä myöskään pelottanut sorrettujen suurta enemmistöä, vaan se kiihdytti kriisiä ja vallankumouksellisten kapinoiden tendenssiä maailmanlaajuisesti.

Pysähtymätön kapinoiden sarja, Etelä-Amerikassa, USA:n takapihalla, IMF:a, globaalia taloudellista hyväksikäyttöä ja kurjuuden globalisointia vastaan Ecuadorissa 2000, Perussa, Venezuelassa USA:n imperialismin ja paikallisen harvainvallan järjestämiä vallankaappauksia vastaan, Boliviassa 2000 ja sokerina pohjalla Argentiinassa joulukuun 2001 vallankumoukselliset tapahtumat, jotka pyyhkäisivät Boliviaa lokakuussa -03 kuvastaen laadullista harppausta: proletariaatin vallankumouksen välttämättömyys ja mahdollisuus ottaa valta köyhien talonpoikien ja alkuperäisväestön tuella esitettiin mitä yksiselitteisimmin.

Mutta Bolivian vallankumous on mitä selkeimmin suojaton niin kuin on tänä päivänä keskustavasemmistohallitusten ja heidän vasemmistolaisten liittolaistensa, liikehdinnänpalvojien, rooli olla vastavallankumouksellinen ja taata porvarillisen demokratian turvaaminen. Abstraktin, eli porvarillisen, demokratian "itsehallinto" ja jopa alkuperäiskansojen oikeudet asetetaan vastakkain vallankumouksen "autoritaarisuudelle" ja proletariaatin diktatuurin toimesta tapahtuvan valtioiden koneistojen, ennen kaikkea aseistettujen elinten murskaamisen tärkeydelle.

Lulan hallitus Brasiliassa, jota Kirchnerin hallitus Argentiinassa tukee yhdessä kriisiä sovitelleen Evo Moralesin, MAS:n johtajan kanssa Boliviassa, ajoivat "perustuslaillista ratkaisua" joka toi Mesan presidentiksi ja ehkäisi työläisten ja talonpoikien kapinan ja valtaan nousun. Sama Lulan hallitus, jota "globalisaatiokriittiset" gurut ovat Maailman Sosiaalifoorumissa ylistäneet, johtaa raa'an uusliberalistisia hyökkäyksiä eläketurvaa, julkista koulutusta ja Maattomien Liikettä, joka vaatii maareformia, vastaan. Lulan hallituksen ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana 44 talonpoikaa on tapettu ja Brasilian MST:n johtajia on vangittu ja asetettu syytteeseen. Tässä hallituksessa agraarikysymystä käsittelevä ministeri on Miguel Rosseto, yksi "Democracia Socialistan" johtajista, joka on Brasilian osasto ns. Neljännen Internationaalin Yhdistyneestä Sihteeristöstä.

Yhdistynyt Sihteeristö, joka yhä käyttää Lev Trotskin ja hänen tovereidensa vuonna 1938 perustaman vallankumouksellisen Internationaalin nimeä nimensä osana, ei tuomitse luokkayhteistyön tekijöitä, vaan suojaa heitä ilman, että vastustaisi heidän mukanaoloaan IMF-myönteisessä uusliberaalissa kapitalistihallituksessa ja löytää "positiivisia näkökantoja" Lulan hallituksesta ja erityisesti "sen kansainvälisestä politiikasta ja sen asenteesta... agraarikysymykseen"! Yhdistyneen Sihteeristön "brasilialainen" politiikka on jatkoa sen "kotipolitiikasta" Euroopassa ja erityisesti Ranskassa, jossa sen osasto, Ligue Communiste Revolutionnaire, kansallisessa kokouksessaan muutti sääntöjään hyläten jopa muodollisesti maininnat tähtäämisestä proletariaatin diktatuuriin.

Tämä muutos on täysin johdonmukainen politiikalle sekä Ranskassa, jossa demokratian puolustamisen nimessä Yhdistynyt Sihteeristö käski äänestää Chiracia toisella kierroksella vuoden 2000 presidenttivaaleissa, että maailmanlaajuisestikin. Viimeisimmässä YS:n maailmankokouksessa (kuten LCR:nkin kokouksessa) julistettiin, että "historiallinen sykli, jonka Lokakuun Vallankumous aloitti, on päättynyt" ja, että uusi Internationaali tulisi ilmestymään "globalisaation vastustamisen" raameissa tai "vaihtoehtoisen globalisaation", tai "liikkeiden liikkeenä" sen "poliittisena ilmentymänä" ilman historiallisen tradition jatkuvuutta työväenluokassa Ensimmäisen, Toisen, Kolmannen ja Neljännen Internationaalin kautta ja ilman vallankumouksellisen sosialistisen maailmanpuolueen luonnetta. Siirtymäohjelma on hylätty ja korvattu reformistisella ohjelmalla, eli ei millään ohjelmalla vaan Maailman Sosiaalifoorumin "Porto Alegren peruskirjalla" ("sosiaalisten liikehdintöjen kutsu").

"Toinen maailma on mahdollinen"-iskulauseen todellisuus, jonka on laskenut liikkeelle Maailman Sosiaalifoorumin ja Euroopan Sosiaalifoorumin aktivistit on näyttänyt itsensä selvänä harhakuvana ja tosiasiassa alistaa kansainväliselle pääoman ylivallalle. Tämä on totta, erityisesti ns. "vaihtoehtoisen" tai "anti-kapitalistisen" vasemmiston kohdalla, joka näytti Fausto Bertinottin johdolla Italian Kommunismin Jälleenperustamisen Puolueen uutena vasemmiston poliittisten voimien jälleenperustamisen keskuksena ainakin Euroopassa. Bertinottin nopea kääntyminen viime kuukausien aikana kohti rintamaa Italian Liberaalin Vasemmiston (Oliiviliiton) kanssa näköalanaan vaihdos porvarihallitukseen osoittaa "Euroopan Anti-kapitalistisen Vasemmiston" näkökohdan - jota seuraa sekä YS (LCR), että IST (Iso-Britannian Sosialistinen Työväenpuolue) - näyttää kuinka mikään muu kuin "vasemmisto" on se, joka toimii vasemmistosuojuksena hyökkäyksissä työväenluokkaa vastaan, hyökkäykset, jotka on laitettu alulle sosiaalidemokratian ja erilaisten keskustavasemmistojen kokonaisuudessa.

Kysymys ei ole yksinkertaisesti vain antaa poliittisia ilmeitä yhteiskunnallisille liikehdinnöille eikä ratkaista työväenluokan "edustuskysymystä", miehittämällä perinteisen vasemmistobyrokratian, sosiaalidemokratian ja stalinismin jättämä tyhjiö äärivasemmistolla. Nykyisen yleismaailmallisen kriisin vaikutuksesta kansainvälisen työväenluokan täytyy tulla luokaksi itseään varten ja taistella vallankumouksellisen diktatuurin puolesta avatakseen tien luokattomaan yhteiskuntaan. Taistelu sosialistisen vallankumouksen, proletariaatin diktatuurin, maailmanlaajuisen kommunismin, ja erityisesti vallankumouksellisen internationaalin rakentamisen puolesta ovat työväenluokan, etujoukkojen ja sorrettujen keskenään purkamattomia ja keskinäisessä yhteydessä olevia tehtäviä.

Meidän ponnistelumme Neljännen Internationaalin jälleenperustamiseksi tekee historiallisesti erilaiseksi Geneven Julistuksemme neljä perusperiaatetta, joita ei voida enempää teroittaa:

1. Painotamme sosialistisen vallankumouksen ajankohtaisuutta ja proletariaatin diktatuuria

2. Tuomitsemme kaikenlaisen luokkayhteistyön ja kansanrintamat

3. Korostamme Neljännen Internationaalin Siirtymäohjelmaan pohjautuvan siirtymäkauden ohjelman rakentamisen tarvetta. Ohjelman joka yhdistää välittömät taistelut joukkojen järjestelmälliseen taisteluun sosialistisen vallankumouksen puolesta.

4. Painotamme, että maailman sosialistinen vallankumous, joka avasi tiensä lokakuussa 1917 Venäjällä ei ole loppunut. Meidän aikamme on käännekohta imperialismin rappiossa ja siirtymävaihe maailmanlaajuiseen kommunismiin, sotien ja vallankumousten käännekohta, kuten Irak ja Bolivia meitä muistuttavat. Työläisten ja sorrettujen kansojen vallankumouksellinen Internationaali on nyt tarpeellisempi kuin koskaan. Tämän Internationaalin täytyy perustua vallankumoukselliseen ohjelmaan ja kaikkiin kokemuksiin, joita vapaustaisteluista on saatu, ei historialliselle muistinmenetykselle tai linjattomuuteen, jotka helpottavat luokkien välistä konsensusta ja johtavat väistämättömästi petturuuteen ja tappioon. Näistä syistä me ehdotamme trotskilaisille ja ei-trotskilaisille vallankumouksellisille etujoukoille, että uusi Internationaali olisi jälleenperustettu Neljäs Internationaali.

Maailman tilanteen kehityksen nopeus pakottaa meitä vauhdittamaan taistelua. Maailmankongressi ensi huhtikuulla Buenos Airesissa tulee olemaan kaikkien vallankumouksellisten tietoisen valmistautumisen keskuksessa, sekä MRFI:n raamien sisällä, että ulkopuolella. Ohjelma ja seuraavat askeleet kohti Internationaalia ovat tärkeimpiä tehtäviä tässä historiallisessa tilanteessa joka maassa ja jokaisella mantereella.

MRFI:n koordinaatiokomitea

Roomassa 25 Marraskuuta 2003

--suomentanut Esa H.