Miksi sosialismi on välttämätön tänään (2)

Teemani on "miksi sosialismi on välttämätön" ja aion puolen tunnin sisällä todeta, että a) ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavasta kriisistä poispääseminen kulkee kapitalismin kumoamisen kautta ja b) että tällainen kumoaminen ei vielä riitä, vaan että sosialismin perustaminen on ainoa edellytys kapitalismista perittyjen ratkaisemattomien ristiriitojen sovittelemiseen.

Mitä globalisaatio on

Lueskellessani Istvan Mészàrosin jättiopusta "Beyond Capital" törmäsin seuraavaan lauseeseen: toimivan työnjaon kehittyminen riippuu horisontaalisesta pääoman työnosuudesta ja vertikaalisesta hierarkkisesta pääoman työnjaon tasoon pakottamisesta. Horisontaalinen ja vertikaalinen sektori täydentävät toisiaan kapitalismin nousuvaiheessa ja ne joutuvat sovittamattomaan vastakkain asetteluun silloin, kun voiton suhdeluvun laskutendenssi ei anna muuta vaihtoehtoa kapitalismille kuin lisäarvon kiskomista intensiteetillä, joka uhkaa tuhota toista sektoria kokonaisuudessaan. Silloin kriisin luonne ei ole syklinen, kuten silloin kun kapitalismi koki kasvukipuja, vaan rakenteellinen.

Globalisaatio on sana, jota on käytetty väärin, ja jokainen antaa sille oman merkityksen, mutta sitä on minunkin pakko käyttää, koska se on vakiinnuttanut asemansa imperialismin tämän vaiheen määrittelyssä. Globalisaatio, tai mondelianismi on kuitenkin imperialismi-sanan synonyymi. Toisen määritelmän mukaan se tarkoittaa imperialismin vaihetta, jossa globalisoituu finanssi- ja fiktiivipääoma tuottavan pääoman kustannuksella.

Imperialismianalyysi havaitsee kolme vaihetta, jotka ovat dialektisessä suhteessa keskenään, samalla tavalla kuin kapitalismi on dialektisessä suhteessa imperialismin kanssa. Viimeinen vaihe pitää sisällään edellisten vaiheiden elementtejä. Vaiheilla on seuraavanlaiset ominaispiirteet:

a) Ensimmäinen vaihe kesti 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan loppuun. Tällöin tuotanto keskittyy monopoleiksi, pankki- ja teollisuuspääomat sulautuvat yhteen ja jälkimmäinen on riippuvainen ensimmäisestä, joka eristäytyy ja elää omaa elämäänsä. Myös pääoman vienti ja maailman jako kehittyvät uusiin mittoihin.

b) Toinen vaihe on tunnettu keynseänismin aikana, ja se kesti toisen maailmansodan loppumisesta 70-luvun loppuun. Bretton Woodsin sopimukset ja keynseänismin alku loi perustan vakauteen, täysityöllisyyteen ja luokkataistelun hiljenemiseen. Toisen maailmansodan jälkeinen imperialismin vakaus ja pääoman ekspansio perustui myös Jaltan sopimuksiin, MP-, ja IMF- ja valtionrooliin. Inflaatio ja valtion epätuottavuus romuttivat sen lyhyeksi jääneen keynseänismin. Nixon ilmoitti 1971 elokuussa, että dollarin vaihdettavuus on ohi, BW-sopimukset kuopataan ja ylimääräisillä inflatorisilla dollareilla saa tehdä mitä lystää. Dollarin arvo laski satoja prosentteja etsien oikeata kurssiaan. Kullan hinta nousi 800 dollariin ja öljyn hinta kasvoi nelinkertaisesti. Keynsen lääkkeet olivat väliaikaisia ja koskivat ainoastaan kapitalismin toimia markkinoiden tasolla, kun kriisin pesäke oli syvemmällä ja se koski järjestelmän perustaa, l. tuotantosuhteita. Alituisesti lisäntyvien ratkaisemattomien ristiriitojen esiintyminen ei vaikuta niin, että vanhoista ristiriidoista olisi päästy eroon. Näin ollen Marxin ajoista tunnettu tuotantosuhteiden ja -voimien välinen ristiriita on edelleen kapitalismin perusristiriita. Se, että tuotanto on yhteiskunnallista ja tuotantovoimien omistus on yksityistä, ei voi lakata vaikuttamasta ja keynseänismin ehdottamin toimenpitein pystyttiin tilapäisesti vain puuttumaan markkinoiden ja raharakenteiden tasapainoon talouden tasolla ja rauhaan yhteiskunnassa poliittisella tasolla.

Tarjoamalla kapitalismi keynseänismille arvokkaita hautajaisia luopui samalla kaikista kolmannen maailman nykyaikaistamisen suunnitelmistaan. Samalla tapahtui käänne kylmän sodan asetelmissa, Jaltan sopimuksia ja stalinismin tarjoa,ia takeita ei tarvittu enää. Pian tuli "reaalisosialismin" aika romahtaa.

c) Kolmas vaihe on sitten uusliberalismin aika. Ns. Globalisaatio näkee maailmaa ei enää talousalueena, vaan nimenomaan omana alueena. Ominaisia tähän liittyviä prosesseja ovat:

- Resurssien siirto köyhistä rikkaisiin ja periferiasta keskuksiin.

- Uuteen työnjakoon pyrkiminen, lisäarvoa pitää kiskoa lisää, jos haluaa minimaalisia voittoja.

- Fiktiivisen pääoman osuus tuottavaan nähden kasvaa räjähdysmäisesti.

- Velkaantuminen ja sen mahdottomuus. Ennennäkemättömällä tavalla tällä imperialismin periodilla ei ole velkojia ja velkaantuneita, kuten edellisellä vaiheella. Nyt kaikki on velkaa kaikille, ja maailman velkaantunein maa on USA.

- Vuoden 1997 jälkeen imperialismin umpikuja alkaa näkyä Aasian tiikereiden romahtamisella.

- Projekti Uudesta Amerikan vuosisadasta tehdään. Seuraamukset ovat:

1. Jatkuvat sodat naiiveja perusteluja ja valheita perusteluna käyttäen.

2. Kokonaisten valtioiden talouksien romahtamisia, niitä annetaan romahtaa.

3. Kansannousut ovat arkipäiväisiä, vahva satojen tuhansien ja miljoonien nuorisoliikehdintää myös.

4. Instituutioiden hajoamistendenssejä.

5. Kukistusmekanismeja ja uusia doktriineja pannaan alulle. Kuten italialainen filosofi Giorgio Algaben analysoi: perustetaan laittomia saarekkeita perustuslaillisen laillisuuden sisällä, yhtä aikaa kun sitä osittain kumotaan. Näitä saarekkeita käyttäen yritetään kukistaa "laittomuus", terrorismi ja kaikki se, joka kyseenalaistaa kapitalismin. Guantanamo tai terroristilait kuuluvat tähän kategoriaan.

6. Perinteisten anti-imperialististen nationalistivaltioiden haaksirikko. Gaddafit, arafatit, assadit ja Homeinin jälkeläiset ovat polvillaan kyykyssä.

7. Vastarinnan globalisoituminen. Miljoonat ihmiset lähtee kaduille yhtä aikaa ympäri maailmaa.

8. Uuskonservatiivisuus Yhdysvalloissa romuttaa perinteista porvarillista tapaa tehdä politiikkaa, vaalivilpit kotimaanpolitiikassa ja omien instituutioiden (YK, jne.) noteeraamatta jättäminen ovat arkipäiväisiä ilmiöitä. Uusnationalistisuus Euroopassa on uuskonservatiivisuuden heijastama ilmiö, se vaatii vahvaa johtajaa tai vahvaa ydintä EU:ssa. Keskipakovoimat tuhoavat porvariston aikaisemmat integraatiovisiot, tämä kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

9. Skandaalit ovat aikamme kapitalismin ominaispiirteitä myös. Enrot ja parmalatit, systembolagetit ja scandiat, selkään puukotukset ja oikeussuojaa antavat lait ovat vain pitkän listan alkupää.

Suomessa tendenssit ovat samanlaiset: a) likainen vaalikampanja b) skandaalit (Irak vuoto ja laillinen laittomuus) c) verouudistus, Sailaksen lista, kolmikannan hautajaiset d) työnantajien palkan alennusvaatimukset e) keskipakovoimat puolueissa, demareissa on ainakin neljä eri ulkopolitiikkalinjaa, kokoomus hajoaa, vasemmistoliitto etsii olemassaolonsa perusteita ja keskustapuolue tappelee MTK:n kanssa e) Nato ja EU-armeija hajottaa kaikkia puolueita myös ja se on rapistuvan yhteiskunnallisen järjestelmän kriisin ilmaisumuotoja.

Miksi kapitalismi ei voi jatkaa enää, ja miksi pitää se vaihtaa

Seuraavassa pähkinänkuoressa olennaisia ristiriitoja, jotka ovat ratkaisemattomia kapitalismin raamien sisällä:

1. Tuotanto ja sen kontrolli

2. Tuotanto ja kulutus

3. Kilpailu ja monopoli

4. Kehittynyt ja kehitysmaailma. (keskus ja periferia)

5. Kasaantuminen ja kriisi. Kapitalismi ei voi jatkaa jos pääoman kasaantuminen ei ole mahdollista. Ekspansio ei ole enää merkki kasaantumisesta, vaan se sisältää kutistumisen sikiön, kriisien siemenen.

6. Tuotanto ja sen reaali- (tuottavan) pääoman tuho. Deindustralisaatio, josta porvari tiedemiehet käyttävät hassua ja ilkeää nimitystä "luova" tuho.

7. Työn riisto ja pääoman riippuvuus työstä.

8. Työ ja työttömyys. Työttömyys on rakenteellista, kysymys ei ole enää ainoastaan työreservistä.

9. Tuottavuuden nousu (ja tuotannon maksimointi) hinnalla millä hyvänsä ja ympäristön tuhoaminen.

10. Päätöksenteon despoottinen teko ja päätösten noudattamisen tarpeet konsensushengessä.

11. Monikansallisten yritysten globaalisoinnin tendenssi ja kansallisista valtioista johtuvat rajoitukset viimeisten kilpailijoita vastaan.

12. Erillisten tuotantoyksiköiden kontrolli vastaan kokonaisohjelmoinnin kyvyttömyys.

13. Taloudellisten ja poliittisten säätelyjen välinen ristiriita lisäarvon ammentamisesta.

Yhdenkään näiden ristiriitojen yli ei ole mahdollista mennä kapitalistisen järjestelmän sisällä, puhumattakaan niiden kaikkien ristiriitojen yhteisvaikutuksista. Yhdenkin ristiriidan ratkaiseminen edellyttää yhteiskunnallisten suhteiden rikkomisen, kapitalismin kumoamisen.

Kapitalismin historiallisen nousun aika on loppunut. Kapitalismi ei silti onnistunut leviämään yleismaailmaisella tasolla, globalisaatio ei tarkoita sitä. Yli 50% maailman tuotannosta tuotetaan edelleen muulla tavalla kuin kapitalismiin perustuvilla työnsuhteilla. Kapitalismi ei onnistunut perustamaan kapitalistisia järjestelmiä maapallon jokaisessa kolkassa. Järjestelmä on luonut ainoastaan pääoman pesäkkeitä ympäri maailman.

Valtion osuus taloudellisena sektorina on muuttunut (vähentynyt) ja sitä tarvitaan enää vain väkivaltaisena elimenä.

Tänään elämme potentiaalisesti kapitalismin katastrofaalisinta vaihetta.

Vaakalaudalla ei tällä hetkellä ole planeetan määrätyn osan kontrolli, tai kilpaileminen muiden kanssa hegemonisesta asemasta, vaan koko maailman totaalinen kontrolli.

Yksi uhkakuva on se, että kapitalismi tuhoaisi ihmiskunnan vähitellen ennen kuin se ehtisi itse romahtaa.

Globalisaation vuoksi kapitalismi tarvitsee yhtä maailmanlaajuisesti toimivaa valtiota. Yhdysvallat ei rakenna yleismaailmallista poliisivaltiota ainoastaan omista lähtökohdista lähtien, vaan koko rappiovaiheessa olevan kapitalismin nimissä. Kaikki tämä tapahtuu pyrkimyksessä hillitä kärjistyneitä ristiriitojaan julistaen sota yksipuolisesti ja laittomasti. Laittomiin toimenpiteisiin turvautuminen on pakollista imperialismin kannalta, se ei johdu jonkun sen keulakuvansa mielipuolisuudesta tai konservatiivisuudesta, vaan sen tarpeiden logiikasta.

Tämä kaikki yhdistettynä ennennäkemättömien kukistustoimenpiteiden kanssa keskuksissa, uuden työnjaon perustamisen kanssa sekä toimivaan kapitalismiin palauttamisen epäonnistumisen kanssa Itä Euroopan maissa, johtaa päätökseen, että jatkuva sota on finanssiglobalisaation kaksoissisarus. Samaan johtopäätökseen on tullut Chossudovsksi sanoessaan, että nämä kaksi (globalisaatio ja sota) menevät käsi kädessä.

Vastarinta Irakissa on toivon merkki, mutta ei se yksistään riitä. Uudet opit, perustuslakien muutokset ja doktriinit, esim. ennalta ehkäisevästä ydinsodasta pakottaa ajattelemaan niin, että radikaali vaihtoehto kapitalismille on välttämätön ja sen tulee esittää pian. Kun Bush sanoo, että terroristeja asustelee yli kuudessakymmenessä maassa, hän näin ilmaisee kuolinkamppailussa olevan järjestelmänsä tarpeita. Pox Americana(1) on ei vain vastustettava, vaan myös kukistettava, voitettava. Keskustellaanko siitä, että miten?

Vaihtoehtona on vain sosialismi

Sosialismiin siirtymiseen myötä osa edellä mainituista ristiriidoista periytyvät ja uusia ristiriitoja ilmenee, riippuen siitä missä mittakaavassa maailmanlaajuisesti sosialismi perustetaan. Ristiriitojen ratkaisuihin on kuitenkin nyt edellytyksiä. Niistä ykköseksi nousee mahdollisuus suunnitella taloutta. Toinen edellytys on yhtä välttämätön: se on demokraattinen päätöksenteko. Näin saadaan vertikaalisen sektorin hierarkia purettua. Tämä yhdessä imperialismin lyömisen kanssa luo edellytyksiä valtavaan ihmisten aineellisten ja henkisten resurssien kehittämiseen ja historian viimeisen luokkayhteiskunnan hävittämiseen.

Haluan tässä kohtaa kumota pari argumenttia.

a) Kapitalismi on ennenkin löytänyt tietä ulos kriisistä, ja että niin voi tapahtua nytkin. Syklisistä kriiseistä on päässyt kompensoiden voiton laskua uusimalla elimellistä kokoonpanoa ja tuhoamalla vanhanaikaisia pääomia. Lama on johtanut nousuun ja nousu uuteen lamaan, tämä oli ollut kapitalismille terapeuttinen prosessi. Imperialismin toisen vaiheen ja lyhyen keynseänismin ajan jälkeen kapitalismi tuhoaa tuottavaa pääomaa ja työtä kokonaisuudessaan ilman että korvaisi sitä korkeamman kokoonpanon pääomilla. Deindustralisaatio, on pääsyä täysin fiktiivisiin pääoman sfääreihin, kriisi on rakenteellista ei syklistä enää. Ristiriidat ovat uusiutuneet korkeammalle perustalle, välittäjä- ja sovittelijatekijöitä ei löydy. Niiden sisäisten paineiden räjähtäminen on tällä kertaa kohtalokasta. Siksi valmistaudutaan ennennäkemättömiin kukistustoimiin. Tämä vie pohjaa reformismista, tällaisen järjestelmän kanssa ei voi neuvotella.

b) Kapitalismi on niin vahvaa ja sen asearsenaali on sitä luokkaa, että mihinkään kumoamiseen johtavaan toimintaan ei kannata ryhtyä. Tämä argumentti väittää, että "meillä ei ole varaa siihen". Tällainen argumentti ei näe sitä, että mihin joukkoliike tulee ryhtymään ei ole prosessi joka on meidän päätettävissä. Liikehdintää vain tapahtuu. Tällainen argumentti ei sano meille myöskään sitä, että mitä pitäisi tehdä. Pelkkä vastustaminen tai protestointi ei ilmiselvästi riitä. Nämä viimeiset edustavat edellisen kauden tavoitteita, defensiivistä tapaa taistella. Semmoinen saattoi auttaa silloin kun vaihtoehtoja oli ollut olemassa, muttei enää. Joukkotuhoarsenaalien olemassaolo ilmaisee kapitalismin heikkoutta eikä päinvastoin. Niitä on tarkoitettu käytettäväksi ei silloin kun joku tietoisesti uhkailee sen olemassaoloa, vaan niin sanoakseni joka tapauksessa turvatakseen kriisinsä sanelemat pimeät suunnitelmat, barbariansa. Kuten tähän asti käytäntö osoittaa kiltit eivät tule säästymään näistä suunnitelmista. Kapitalismin luokkahegemonian kriisin vastapainoksi voisi asettaa anti-kapitalistisen, anti-imperialistisen luokkapoolin, joka koostuisi työväenluokan, köyhien kansan kerrostumien ja nuorison puolueista ja järjestöistä ja jolla olisi läsnä internationalistinen aspekti ja ohjelma, joka rikkoo suhteet kapitalismin kanssa ja asettaa sen kumoamisen e tusijalla.

Dilemma "sosialismi tai barbaria" on ajatuksena esitetty Marxin toimesta, mutta vain kaukaisena perspektiivinä, ideana vain. Rosa Luxemburg teki siitä iskulauseen, jonka aikarajat ei ollut myöskään nähtävissä n. sata vuotta sitten. Sen jälkeen ja silloin kun elettiin kapitalismin toista historiallista vaihetta ja kaksi maailmansotaa osoitti, että lauseen esittämä uhkakuva oli kuitenkin totta.

Nyt eletään laadullisesti edellisen kauden vastakohtaa. Tämän tunnelin päässä ei näy valoa edes ristiriitojen tilapäisiin sovitteluihin. Tuho uhkakuvan perspektiivissä tulee olemaan lopullista. Jos radikaali vaihtoehtoisella sosialistisella liikkeellä ei voi olla tulevaisuutta, niin ihmiskunnallakaan ei voi olla tulevaisuutta. Sosialistinen liike laajan yhteisrintaman kanssa on mitä tänä päivänä tarvitsemme heti ja epätoivoisesti.

Iskulause tänä päivänä muuttuu unkarilaisen filosofin Istvan Meszarosin mukaan seuraavasti: sosialismi tai barbaria; barbaria jos meillä on tuuria.

Dimitris Mizaras

(1) Pox tarkoittaa englanniksi kuppaa.

(2) Luento on pidetty sosialismi-seminaarissa Oulussa 10.1.2004