Kymmenen vuotta Zapatistien kansannoususta

Musiikkia, tanssia, keskustelutilaisuuksia ja tulevaisuuden suunnittelua pitivät sisällään zapatistien yhteisöjen juhlat tammikuun alussa. Toisaalta Foxin hallitus jatkaa sotatoimiaan Chiapas-asukaita vastaan, joskin nykyään pienemmällä intensiteetillä. Armeijalla on edelleen vahvoja joukkoja alueella ja puolisotilaalliset joukot terrorisoivat zapatistien kyliä. Jatkuvien väkivaltaisuuksien vuoksi Punainen Risti ilmoitti sulkevansa toimistonsa tämän vuoden alussa Chiapas alueella.

Hallitus on kehottanut zapatistit pyytämään ”valtion apua” nälänhätään ja hyväksymään näin hallituksen ehtoja. Viime marraskuussa zapatistit tukivat 8 000 pakolaista ja kieltäytyivät näin taipumasta hallituksen tahtoon. Suuressa mittakaavassa hallitus on kohdistamassa propagandaansa, joka tähtää intiaanien yhteisöjen pirstaloitumiseen ja käyttäen porkkanan ja kepin politiikkaa suunnistaa kaikki voimavaransa zapatistien vaikutuksen vähentämiseen Etelä-Meksikossa.

Zapatistit vaativat intiaanien oikeuksia takaavien San Andres-sopimusten ratifiointia. Samanaikaisesti zapatistit ovat aloittaneet itsenäisyyttä edistäviä prosesseja ilman, että valtio sitä tunnustaisi. Viime elokuussa alettiin kokeilla uutta itsehallinnon tapaa, viittä ”hyvän hallinnon” komiteaa (jundas of new Goverment). Nämä neuvostot koostuvat kunkin provinssin lähettämästä kahdesta edustajasta, ja sillä on viisi paikallista toimistoa, jossa edustajat vaihdetaan viikon välein. Tämä zapatistien mukaan suojaa vallan liiallisesta keskittymisestä ja maksimoi kansalaisten hyväksyntää.

Oventic, piiriterveyskeskus alkoi äskettäin tarjota ilmaista terveydenhuoltoa kaikille asukkaille, huolimatta heidän poliittisista mielipiteistä ja siitä tukevatko ne zapatisteja tai ei. Terveydenhuollon lisäksi autonomisen vallan prioriteetteihin kuuluu myös koulutus ja taloudellinen kehitys. Kaikki alueen kautta kulkevat ajoneuvot, jopa linja-autot tutkitaan ja vaaditaan zapatistien vaatimia kulkulupia.

Lähde: Mexico Solidarity Network

Ensimmäinen kapina kapitalismin globalisaatiota vastaan.

Vuoden 1994 uudenvuoden päivä toi mukanaan kaksi merkittävää tapahtumaa. Ensimmäinen oli innostuneiden aktivistien aseellinen yhden ryhmän kapina, jonka seurauksena kuusi kaupunkia Chiapasin alueella vallattiin. Chiapas on Meksikon köyhin alue ja se sijaitsee eteläisessä maanosassa. Nimensä kapinalliset ottivat käyttöön Emiliano Zapatasta ja legendaarinen iskulauseensa ”Ya Basta” tarkoittaa ”Jo riittää”.

Toinen tapahtuma alkoi päivänä, jolloin käyttöön otettiin USA:n, Kanadan ja Meksikon välinen vapaakauppasopimus, NAFTA, joka oli pohjois-amerikkalaisen pääoman painostamisen tuote. Pohjois-Amerikan pääoman tarkoitus oli silloin Etelä-Amerikan suuntaan leviäminen ja sen riisto globalisaation silloisen vaiheen puitteessa.

Yhtäältä tämä Sub-Comandante Markosin ympärillä muodostuneen ryhmän, zapatistien historiallinen kapina vakiinnutti asemansa ja sai ystäviä ja tukijoita ei vain Chiapasissa, vaan kansainvälisestikin. Joukot näkivät siinä uuden orastavan aikakauden alkua stalinismin romahtamisen jälkeen.

Toisaalta globalisaation ”eteneminen” Latinalaisessa Amerikassa NAFTA:n jälkeisenä aikana aiheutti voittojen maksimointia ja halpoja raaka-aineita Yhdysvaltojen pääomalle ja tuomitsi köyhyyteen ja työttömyyteen Etelä-Amerikan kansoja.

USA:n ammattiliittojen, ALF-CIO:n mukaan Meksikosta hävisi 770 000 työpaikkaa ja teollisuudessa työskennellyt työläinen sai enää viisi dollaria päiväpalkkaa seitsemän dollarin sijasta. Ernesto Sedigo häviää vaalit ja valtaan nousee Fox, jolla on Yhdysvaltojen täysi tuki ja, joka jatkaa edeltäjänsä politiikkaa Chiapasin alueella.

Vastarinta

Kymmenen vuoden aikana zapatistit kestivät kaikki paineet ja kasvattivat merkittävästi saamansa kansainvälisen liikkeen osoittamaa tukea. Markosin uusi ja runollinen kielenkäyttö puhui suoraan sorrettujen, nuorison ja jokaisen emansipaatiosta taistelevan ihmisen sydämiin.

Monet ovat luonnehtineet zapatistien kapinaa Seattlen tienraivaajaksi.

Nyt tie on raivattu ja uusia askeleita täytyy ottaa eteenpäin, jos halutaan tähän asti saatujen saavutusten säilyvän. Tällainen militanttinen reformismi, joka paistaa zapatistien johdon huulilta, että ensin opimme ampumaan asein ja nyt on aika oppia ampumaan sanoin, on vaarallista. Voi olla että se poikkeaa retoriselta tyyliltään radikaalisti perinteisen reformismin tylsistä lauseista, mutta sisällöltään se on samaa.

Dimitris Mizaras

Kirjoitus julkaistaan oululaisessa Pax-tiedotteessa