Uuden Euroopan kunniaton ja kurja loppu

Espanjan pommit, jotka tappoivat toistasataa viatonta ihmistä tekivät lopun myös lyhyeksi jääneestä "uusi Eurooppa"-kuviosta. Tasan vuosi sen jälkeen Rumsfield riemuitsi, että Eurooppa oli jaettu, vanhaan osaan sekä uuteen, joka koostui Itä-Euroopan maista sekä Espanjasta, Englannista ja Italiasta. Nyt kansainvälinen poliittinen näyttämö on muuttumassa.

Mielenkiintoisinta näissä muutosprosesseissa on joukkoliikkeen ratkaiseva asema. 14.3. Espanjan eduskuntavaaleissa kansa rankaisi Aznarin sotapolitiikkaa sekä sitä, että terrorijahdin syyttävä sormi osoitti ensimmäisenä ETA:a. Eduskuntaan enemmistönä valitun PSOE-puolueen sosialistit lupasivat vetäytyä sodasta. Saman tien myös Honduras ilmoitti vetävänsä joukkonsa pois rakista ja Puola sanoi tuleensa petetyksi. Porvarillisessa mediassa on hätäisesti luonnehdittu Espanjan iskuja Euroopan "11. Syyskuuksi", aliarvioiden Euroopan omaa luokkataistelun kykyä vastarintaan. Atlantin leveys kasvaa, ja välimatka USA:n sekä Euroopan välillä suurenee, sen sijaan, että liittolaiset lähentyisivät tosiansa. Bushin ja Powellin yrityksistä huolimatta uusi Espanjan sosialistinen hallitus vaatii YK:lta mandaattia Irakin miehitykseen ja ilmoittaa, että ilman sitä se aikoo vetää joukkonsa pois jo tänä kesänä ja palata "vanhan Euroopan" eli Saksa-Ranska akseliin linjoihin.

Sama kehitys heijastuu Puolassa. Amerikkalaismielisenä tunnettupääministeri Miller heittäytyi täysin Schröderin syliin, poistaen samalla Nizzan sopimuksista juontuvat esteet tulevan EU:n perustuslain tieltä. Tämä erkaantuminen USA:sta ei poista eurooppalaisen kapitalismin ratkaisemattomia ristiriitoja. Päinvastoin, se kärjistää niitä. Irakin kansan sankarillinen vastarinta on kärjistyttänyt Euroopan sisäisiä ristiriitoja entisestään. Sillä aikaa kun porvaristo laskelmoi lyhytnäköisiä intressejään huomataan että Irakiin pudotetut pommit räjähtävät sittenkin Espanjassa.

Atlantin leveyden kasvamisen seurauksia on tässä vaiheessa vaikeaa arvioida, kuten myös vanhan ja uuden Euroopan lähentymisen kestoa tai lujuutta. Schröder ei tullut kovin anteliaasti Millerin apuun. Millerin puolueen 23 jäsentä erosivat ja perustivat oman puolueen. Schröder säästää pelastusrengasta itselleen, sillä maailman mahtavinta sosiaalidemokraattista puoluetta SPD:ta uhkaa samanlainen kahtiajako lähitulevaisuudessa. Muutkin seikat kielivät tästä korttipakan uudelleenjaosta. Esimerkiksi Hamasin johtajan, Yasinin Gazassa tapahtunut murha tuomittiin Euroopassa muttei USA:ssa.

Microsoftin Bill Gates sai mahtavat sakot kilpailun vääristämisestä Euroopassa tasan vuoden Irakin sodan aloittamisen jälkeen. Amerikan vaatimukset matkustajien henkilötietojen luovuttamisesta on hylätty. Hylkäämisellä ei ole poliittista eikä juridista voima, mutta se lähettää tietyn viestin Atlantin toiselle puolelle.

Lopuksi vielä se, että eurooppalainen imperialismi haluaa kohdata kriisistään johtuvat ongelmat itsenäisesti (ilman USA:ta) näkyy siinä, että täällä laaditaan omat "terroristilait", valta keskitetään sekä ensimmäinen koordinoiva "terrorisminvastainen tsaari" on valittu.

Amerikassa vaalivilpillä valittu Bushin hallitus sai mahdollisuuden laillistaa hallintonsa, mutta Euroopassa vastaavanlaiset olosuhteet johtivat hallitusten kaatumiseen. Amerikassa demokraattisen puolueen hiljaisella tuella Bushin uuskonservatiivinen mafia sai kokeilla "amerikkalaisen uuden vuosituhannen projektin" täytäntöönpanoa pommittaen Afganistanin kivikauden tasolle, valloittamalla Irakin ja kuristaen amerikkalaisten demokraattisia oikeuksia Patriot Actilla sekä aikamme Autchwitsilla, Guantanamolla.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Euroopassa pyrittäisi johonkin samanlaiseen systeemiin. Käsi kädessä Ranskan ja Italian pääministerit tukivat tekopyhästi mielenosoituksia, joita yritettiin kääntää Baskeja vastaan. Yksi tekijä vain unohtui, kansa itse. Kansan syvä suru muuttui suuttumukseksi ja vihaksi ja ajoi oikeiston poliittiseen Vaterloohon. Tietotoimisto Cadena S.E.R:in jälkeenpäin antamien paljastusten mukaan (17.3.) Aznarilla oli valmiina kaksi muistiota, joiden mukaan maa pitäisi julistaa poikkeustilaan ja vaalit pitäisi lykätä. Kolmekymmentä vuotta Kreikan diktatuurin ja Portugalin fasismin kaatumisen jälkeen tämä on ensimmäinen "demokraattinen" vallankaappausyritys. Minkä tahansa tapahtuman aliarviointi ei ole perusteltua. Eurooppalainen eliitti yritti hyväksikäyttää maaliskuun 11. päivän murhenäyttelmää ajaakseen läpi omia taantumuksellisia tavoitteita. Kreikan hallitus kiirehtii kutsumaan Natoa "suojelemaan" olympialaisia ensi elokuussa. 25. ja 26. maaliskuuta Kreikan poliittinen eliitti teki lisää päätöksiä voimiensa koordinoimisesta ja toimenpanovallan lisääntyneestä keskittymisestä.

Irakin kansan hellittämättömän vastarinnan seurauksena eurooppalaiset nostavat linnakkeensa muurit korkeammalle ja päättävät tehdä tilit selväksi "terrorismin" kanssa kaventamalla kansalaisoikeuksia. Tähtäimessä ovat myös työväenluokan demokraattiset oikeudet sekä koko kansan elintaso.

Todellisuutta on se, mikä on ollut vasemmistolaisten painajainen viime vuosina Euroopassa huhtikuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Terroristilakeja sovelletaan jo "laajemmin" kaikkiin potentiaalisiin terroriteihin, kaikkiin jotka voivat jotenkin uhata olemassa olevaa valtarakennetta. Ensimmäinen koordinoitu poliisioperaatio suoritettiin yleiseurooppalaisella tasolla pidättäen yli viisikymmentä aktivistia Turkin valtion vaatimuksesta. Tällä kertaa kysymyksessä eivät olleet terroristit, pommien asettajat tms., vaan poliittiset pakolaiset tunnettuja kansainvälisestä toiminnastaan sotaa, globalisaatiota ja Turkin eristyssellejä vastaan. Operaatio suoritettiin yhtä aikaa kuudessa maassa, Saksassa, Italiassa, Hollannissaa, Belgiassa, Kreikassa ja Turkissa. Aktivisteja syytetään siitä, että he olivat DHKP-C-järjestön jäseniä. EU on luokitellut järjestön laittomaksi Turkin ja Washingtonin vaatimusten perusteella.

Tunnetuin pidätetty on Sinan Borzkurt, joka on asunut Kreikassa laillisesti viimeiset seitsemän vuotta. Hän on yksi "Turkin ja Kreikan kansojen taistelevan ja kulttuurisen solidaarisuuden keskuksen" johtajista. Tämä järjestö vastustaa erityisesti Turkin eristysselleissä vallitsevia olosuhteita. Se on tunnettu vankien ja niiden sukulaisten lukuisten nälkälakkojen järjestämisestä, joiden seurauksena 110 ihmistä on kuollut. Sinania syytettiin siitä, että hän auttoi kolmea laittomasti maahanmuuttanutta sekä Turkin valtion vainoamaa nälkälakon jälkeen kurjassa tilassa ollutta aktivistia. Pikaisen oikeudenkäynnin jälkeen Sinan sai vuoden vankeusrangaistuksen ja karkotuksen Saksaan, josta hän oli 7 vuotta aiemmin tullut. Muita tunnettuja aktivisteja ovat kolme italialaista Campus Anti-imperialistan jäsentä. Indymediassa esitettyjen paljastusten mukaan pidätysmääräykset olivat valmiina jo helmikuun 23. päivästä asti, mutta täytäntöön ne pantiin vasta sen jälkeen kun terrorismihysterian ilmapiiri on ollut myötämielinen. Turkki ilmoitti, että tämä on ensimmäinen askel terrorisminvastaisessa sodassa.

"Sivistynyt" Eurooppa lakkauttaa turvapaikkaoikeuden. Hollannin parlamentti (äänestys 17.2.) karkottaa 26 000 paperitonta maahanmuuttajaa sellaisiin maihin kuten Tsetseniaan, Afganistaniin ja Somaliaan.

Muissakin Euroopan maissa tämä toimenpide on ymmärretty. Uusien järjestelyjen mukaan pakolaisia kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin maahanmuuttajia Euroopan rajoilla, mikä tarkoittaa turvapaikka-anomusoikeuden lakkauttamista. Oikeus turvapaikkaan on säädetty Genevessa 1951. Turvapaikkaoikeuden lakkauttaminen johtaa mekanismiin, jossa pakolaiset suljetaan erikoisleireihin, mikä taas tarkoittaa itse pakolais- käsitteen kyseenalaistamista.

--Dimitris Mizaras

Kirjoitus julkaistaan Pax-tiedotteessa