"Pääoman" logiikka

Kapitalismin historiallinen kriisi pakottaa vallankumouksen puolueen käsittämään kriisin objektiivisen logiikan ja käyttämään sitä kompassina ohjaamaan työväenluokkaa kapitalistisen järjestelmän kumoamiseen. Tästä näkökulmasta katsoen Pääomaa parempaa työkalua ei tähän tarkoitukseen ole.

Oikeutetusti Marx kutsui elämänsä työtä "kansantalouden arvosteluksi". Pystyäksemme ymmärtämään Pääoman vallankumouksellista luonnetta, meidän täytyy tarkastella Marxin suhtautumista kansatalouteen. Porvarillinen kansantalous, käyttäen muodollisen filosofian menetelmiä, näki luokkien välisten ristiriitojen olemassaolon yhteiskunnassa, mutta ei voinut nähdä siirtymää toisesta tuotantotavasta toiseen.

Marxin saavutus oli se, että hän tarkasteli dialektisesti taloudellisen järjestelmän kehitystä luonnonhistorian prosessina. Näin hän pystyi käsittämään objektiiviset lainalaisuudet, jotka toimivat kapitalismissa ja saavat sen kriisiin, romahdukseen ja kumoutumiseen. Ainoastaan kehittämällä näitä Pääoman käsitteitä ja kategorioita pystymme tunkeutumaan arkipäivän taloudellisen elämän fetissipinnan alle. Kuten filosofia opettaa, ilmiöiden takana on sen olemus. Ilman tätä emme voi ymmärtää Pääomaa, kuten sitä eivät ymmärrä porvaritiedemiehet, jotka lukevat sitä ahkerasti ja yrittävät etsiä vastauksia järjestelmänsä pelastamiseksi. Tehtävä, jota aloitamme opintopiirien muodossa, Pääoman opiskelu on käynyt lävitse kaikki vallankumoukselliset, kuten Trotski tai Lenin, joka kirjoitti: "Ei voida täysin ymmärtää Marxin "Pääomaa" ja varsinkaan sen I lukua tutkimatta ja käsittämättä Hegelin koko Logiikkaa. Näin yksikään marxilainen ei ymmärtänyt Marxia puolen vuosidadan kuluttua" (Teokset 38, s. 144). Eri sortin "marxologit" kuolettavat Pääoman vallankumouksellista sisältöä katkaisemalla siitä sen historialliset lähteet, jotka ovat saksalainen klassinen filosofia (Hegelin dialektiikka), englantilainen kanataloustiede, ranskalainen sosialismi ja spesifitieteiden saavutukset. Toinen "marxologien" taikatemppu on se, että he erottavat Pääoma sen jatkajiensa töistä; eri asia on Marx ja eri on Engels tai Lenin tai Trotski, he väittävät. Jotkut toiset taas erottavat nuoren vanhasta Marxista yrkimyksessään kastroida Pääoman vallankumouksellinen dialektiikka, muuttamaan sen (Pääoman) positivismin tuotteeksi ja julistamalla Marx pyhimykseksi.

Mistä kapitalismin kriisin analyysi pitäisi aloittaa? Miten edetä pinnan tasolta olemuksen tasolle? Miten kaivaa sisäiset vuorovaikutukset, jotka toimivat pinnan alla ja ilmenevät joskus ristiriitaisesti? Saadaksemme selkeämmän kuvan Marxin seuraamasta tutkimuskulusta mainitkaamme, että Marx etsiessään sitä, mistä olisi aloitettava, kulki "Grundrisse"-teoksessaan päinvastaista tietä. Grundrisset alkaa näin: "Meidän kohteemme on aloittaa aineellisesta tuotannosta" ja lopuksi Grundrisse päättyy tavaran tutkimiseen. Pääomassa Marx seuraa samaa tietä toiseen suuntaan. Pääoma alkaa näin: "Niiden yhteiskuntien varallisuus, jossa kapitalistinen tuotantotapa on vallalla, ilmenee "valtavana tavarajoukkona" ja yksityinen tavara tämän varallisuuden alkeismuotona. Tutkimuksemme, sen tähden, alkaa tavaran esittelystä. Marx kirjoittaa: "Alku aina hankalaa, se pitää paikkansa kaikessa tieteessä........valmiin kappaleen Tutkiminen on helpompaa kuin kappaleen solun...........Mutta työn tuotteen tavaramuoto eli tavaran arvomuoto on porvarillisen yhteiskunnan taloudellinen solumuoto" (Pääoma I s.15 ja 16).

Tavara oli alkeellisena elementtinä keksitty ja siitä alkoi kapitalismin arvoituksen salakirjoitusten tulkitseminen. Yksikertainen tavaratuotanto keksittiin näin kapitalistisen tavaratuotannon historiallisena edellytyksenä. Tietyssä vaiheessa (kapitalismissa) tavaratuotanto yleistyy ja työvoimasta tulee tavara. Aristoteleen aikana, joskin silloin oli sekä tavaratuotantoa, että rahaa, tavaraa oli silloin mahdotonta analysoida ja arvonlakia keksiä. Vaikka Ricardo keksikin lain, että arvon lähde on työ, oli hänen silti kapitalismissa mahdotonta nähdä tavaran ja työn kaksi osaa, käyttö- ja vaihtoarvo sekä vastaavasti konkreettinen ja abstraktinen. Tämä oli laadullinen harppaus analyysissa.

Termi solumuoto ei ollut sattumalta käytetty. Kysymyksessä ei varsinkaan ole ollut mikään yhteiskuntatieteiden vulgarisointi tai sulauttaminen biologiaan. Klassikot seurasivat tarkasti tieteiden kehitystä ja joka kertaa yrittivät tietoisesti todistaa Hegelin dialektiikan lakien pätevän niissä. Engels kirjoittaa Marxille lähettämässään kirjeessä 14.7.1858: Solu on Hegelin sinänsä-oleminen ja käy kehityksessään läpi tarkkaan hegeliläisen prosessin, kunnes siitä lopulta kehittyy "idea", kulloinenkin täydellistynyt organismi. Ja Lenin: "Marx esittelee Pääomassaan aluksi porvarillisen (tavaratuotanto-) yhteiskunnan yksinkertaisinta, tavallisinta, pääasiallisinta, jokapäiväisintä, miljardeja kertoja esiintyvää suhdetta: tavaratuotantoa. Esittely paljastaa tässä yksinkertaisimmassa ilmiössä (tässä porvarillisen yhteiskunnan "solussa") nykyajan yhteiskunnan kaikki ristiriidat (respecrive kaikkien ristiriitojen idut). Edelleen saamme esityksestä nähdä näiden ristiriitojen ja tämän yhteiskunnan, sen eri osien ?:n, (siis summan), kehityksen alusta loppuun". (teokset 38, s. 312).

Olio-sinänsä, oleminen, tässä tapauksessa kapitalismin sisältö ei näy välittömästi, alkeellisen elementin (tavaran) empiirisessä kosketuksessa. Siirtymällä tavara - kategoriasta rahan - kategoriaan ja niiden syntymisen prosessiin paljastuu uusi kategoria, jonka sisältönä on tavaratuotannon substanssi. Siinä arvo vieraantuu käyttömuodostaan ja muuttuu omaksi vastakohdakseen. Muoto muuttuu sisällöksi, enää kiinnostaa tavara vain vaihtoarvona käyttöarvostaan riippumatta. Raha toimii tässä vuorovaikutussuhteessa ristiriitojen välittäjänä (sovittelee). Arvo (olio sinänsä) saa autonomisen aseman. Se muuttuu olioksi itseänsä varten.

Rahan kategorian esiintulo on tässä tärkeää, koska näin ja sen kautta paljastuu pääoman kategoria yhteiskunnallisena suhteena. Marx paljastaa tavaratuotannon piilossa olevat prosessit ei empiirisesti, koska nämä ovat piilossa, vaan nostamalla filosofian kategoriat esille. Näin todistetaan että salaisuus miksi raha muuttuu pääomaksi piilee siinä, että raha muuttuu tavaraksi ostamalla työvoimatavaraa ja anastamalla tämän tuottaman lisäarvon. Arvoitus oli ratkaistu, ko. prosessi on syy pääoman syntyyn ja työvoiman hyväksikäyttöön kapitalismin toimesta. Pääoman 1. osa päättyy kapitalismin syntyhistoriaan, pääoman alkuperäiseen kasautumiseen.

Pääoman 2. osa tutkii pääoman muodonmuutoksia ja sen kiertokulkua. Se osoittaa eri tekijöiden yhteisiä toimia ja sitä, miten syystä tulee seuraus ja seurauksesta syy. Jokainen momentti tässä tavara- tai rahaprosessissa ja tuottavassa pääomassa on yhtä aikaa jonkun prosessin alku ja toisen loppu, sekä syy että seuraus. Tämä johtaa sitten seuraavaan syvempään ja yleisempään muotoon, kapitalistisen tuotannon prosessiin kokonaisuudessaan. Tämä on tuotanto- ja kiertokulkuprosessin (edellisten) synteesi. Yhteiskunnallisen kokonaispääoman uusiutumisesta ensimmäinen yleinen "abstraktinen käsite" on annettu Pääoman 2. osan viimeisessä kappaleessa.

Kapitalismin funktion teoreettinen ymmärtäminen on tehty Pääoman 3. osassa. Tässä Marx palaa olemuksesta takaisin pinnalle, mutta nyt tieto on rikastutettu. Olemme korkeammalla perustalla. Tieto ei rajoitu kapitalistisen tuotannon heijastamiseen abstraktiolla, vaan se jatkaa kokonaisuuden jälleenkokoamiseen. Konkreettiselle tasolle pääseminen on tällä kertaa tapahtunut tavalla, jossa erillinen pitää sisällään yleisen runsauden. Olemme ymmärtäneet olemisen olemuksen käsitteen. Pääoman 3. osa ja erityisesti kappale voiton suhdeluvun laskutendenssistä, on kapitalismin akilleenkantapää. Siinä todistetaan tieteellisesti, ei vain systeemiä liikuttavia objektiivisia lainalaisuuksia, vaan myös että tämä ristiriitainen kulku johtaa historialliseen rappeutumiseen, vallankumoukselliseen kumoamiseen proletariaatin toimesta ja siirtymiseen korkeammalle tuotantotavalle, sosialismille.

Pääoman 3. osa päättyy kappaleeseen, jota ei koskaan kirjoitettu. Meille jäi vain otsikko, "Luokat" ja Marxin toteamus, että siinä oli tarkoitus eritellä luokkataistelua ja sitä, miten koko olio murtuu, miten pakkolunastajat pakkolunastetaan. Teoreettisesta käsitteestä siirrymme vallankumoukselliseen käytäntöön, jossa objektiivinen totuus palautetaan. Piilossa oleva totuus on tiedostettava tänäkin päivänä, sillä mitä Marx paljasti pätivät silloin ja pätevät nytkin, mutta ulkokuori näyttää erilaiselta. Imperialismin aikana uusia fetissejä on tullut. Marxin työ ei vapauta meitä tehtävästä tehdä koko ajan samoin. Onko historia ajanut Marxin opetuksista ohi? Kokonainen imperialismin periodi, keynes`ismi Marxin "vihollisten" iloksi näytti, että monet Marxin teorioista eivät enää päde. Nyt kun elämme sen ajan vastakohtaa, huomataan, että tällainen empiristinen sanoma on väärä. Teoriat eripuraisuudesta, hyväksikäytöstä, kilpailusta, monopoleista, vaurauden keskittämisestä, luokkaristiriitojen kärjistymisestä, kasvavasta kurjuudesta, työttömien reserviarmeijasta, syrjäytymisestä (rääsyproletariaatti), keskiluokkien romahtamisesta, teollisista kriiseistä, jaosta keskuksiin ja periferiaan ja lopuksi sosialismin välttämättömyydestä pätevät tänään enemmän kuin koskaan.

Pääoman ajatustenkulku kokonaisuudessaan johtaa vääjäämättömästi sosialistisen vallankumoukseen objektiiviseen välttämättömyyteen. Sen takia tämän Marxin magnum opuksen dialektinen käsittäminen on erottamattomasti kytköksissä työväenluokan emansipaatioon tähtäävään käytännön kanssa. Tämä taas vaati proletariaatin vallankumouksellisen puolueen rakentamista, joka toimii prosessien välittäjänä, ja jonka avulla työväenluokka muuttuu luokasta-sinänsä luokaksi itseänsä varten. Hyväksikäytön objekti muuttuu historian subjektiksi.

--Dimitris Mizaras