Uusi TUPO - uusille taisteluille valmistauduttava

Uusi TUPO - uusille taisteluille valmistauduttava

Vanhoilla keinoilla saivat sopimuksen jälleen kerran maan pääomapiirit ja työläisaristokratia. Sopimukset ulottuvat hallituksen mandaatin yli ja sitovat työtätekevää ja työtöntä kansaa epäedullisen sopimuksen taakse. Noin kahden prosentin korotukset ja mitättömät hallituksen lupaamat veronalennukset tulevat haihtumaan taivaan tuuliin inflaation nakertamana. Sen lisäksi viimeiset puoli vuotta inflaatio tulee pudottamaan tulot miinukselle, sillä sille ajanjaksolle ei ole varattu penninkään korotusta.

Käännekohta

Aika, jolloin asiat sovittiin konsensushengessä, on mennyt perääntymättömästi. Tupot, joista tippui pieniä murusia työläisten pöydälle ovat aikansa eläneet. Enää kapitalismi pystyy tarjoamaan kansalle verta ja kyyneleitä. Armoton vastarinta pitää käynnistää heti. Pääoma jyrää pahemmin kuin 1970-luvulla, joskin meillä ei ole vielä sen ajan taisteluhenkeä ja lakkojen määrää. Vain teollisuudesta on viimeisen Tupon aikana vähennetty monta kymmentätuhatta työpaikkaa. Ennennäkemätön tulonsiirto lähtee osinkojen muodossa työn taskusta pääoman paksuihin taskuihin. Pääoma karkaa maasta huippuvauhdilla samalla kun kiristää pienempiä palkkoja ja pitempiä työviikkoja. Pääoman palveluksessa oleva valtiovalta valmistelee lainsäädäntöä niin, että se suosii pääomaa. Työsuhdeturvan kimppuun ollaan käymässä, milloin Vanhasen ja Kalliomäen ja milloin Sailaksen tai Brunilan voimin. Siihen tulee auttamaan ammattiyhdistysbyrokratia taantumuksellisine Tupo-sopimuksineen.

Globalisaatioraportti

Ennen vaatimusten asettamista Matti Vanhanen päätti kiirehtiä Anne Brunilan ryhmältä tilatun raportin tarkoituksenaan vaikuttaa ay-byrokratian vaatimusten tasoon. Raportti on yksi versio työnantajien Evan aikaisemmin esitetystä reseptistä. Saksassa kansansa kaduille saanut Hartz IV-suunnitelma ja Sailaksen lista puhuvat samaa karua kapitalismin kansainvälistä kieltä. Pääomalle vähemmän veroja, ja ulkomailta suunnatut sijoitukset täysin verottomina. Työläisille tarjotaan työttömyyspäivärahojen lakkauttamista, eläkeiän pidentämistä, eläkesäästöjen viemistä pörssiin, jne.

Kuka tarvitsee TUPO:a?

Alkuperäinen SAK:n palkankorotusvaatimus oli 4 prosentin luokkaa ja irtisanomiskorvaukset. Tämä sai työnantajat suuttumaan ja vetäytymään neuvotteluista. Seurasi tinkiminen, jolloin SAK nuoli työnantajat takaisin neuvottelupöytään luopumalla käytännössä molemmista. Tupo, johon on päädytty, takaa pääomalle melkein kolmen vuoden rauhan. Tupo sopii myös työväenluokan sosiaalidemokraattiselle aristokratialle. Vielä kerran ja vielä kolmeksi vuodeksi sen olemassaolo on "oikeutettu". Tällaista Tupoa ei tarvitse tavallinen työntekijä. Ero 1970-luvun tilanteeseen verrattuna on se, että demarit toimi silloin puskurina pääoman hyökkäystä vastaan, ja nyt toimivat sen instrumenttina. Työrintaman pitää hylätä heti keskusliittojen herrojen solmimat sopimukset. Tämä voi tapahtua joko samalla tavalla kuin eräät liitot tekevät tai liittojensa johdon tahdosta huolimatta.

Taistelujen tie on bussikuskien tie

Tilanne on kestämätön ja yhä pahenee. Työpaikkoja vähennetään koko ajan ja työttömien mahdollisuudet palata työelämään pienenevät. Taistelut paperi- tai metallityöläisten rintamalta ja protestit palvelualoilla työskenteleviltä kielivät siitä, että uusi aika on alkamassa. Kuljettajien lakko oli vielä yksi suurenmoinen osoitus siitä, että ainoa tie jota kannattaa kävellä on taistelujen tie. Voittiko bussikuskien lakko? Jos katsoo lakon aikaansaamia saavutuksia, ne on vähäiset. Pätkätyöt ei loppunut eikä varmasti kapitalismissa kokonaan lopukaan. Kuljettajat kuitenkin voittivat monesta syystä. Ensinnäkin siksi, että pakottivat työnantajansa istumaan pöytään, perumaan osa-aikatyöt ja vakiinnuttamaan kaikki ne, jotka sitä halusivat. Toiseksi siksi, että lakko sai kansan murskaavan enemmistön tuen. Kolmanneksi siksi, koska lakko laajeni ja muuttui solidaarisuuslakoksi salamannopeasti. Neljänneksi siksi, että suuri piiska, jolla työläiset on lyöneet, ei ole työnantajiaan kohtaan, vaan koko yhteiskunnan herrojen korvapuusti, porvaristolle kokonaisuudessaan. Kysymyksessä on lakolla uhmaaminen huolimatta siitä, että lakkoa vastaan hyökättiin julistamalla se laittomaksi ja asettamalla ammattiliitolle kestämätön taakka sakkoja. Tämä on porvariston hampaankolossa ja sen avuksi tulee lehdistö, hallitus, oikeuslaitos, ihalaiset, kuismat ja vuorenmaat. Nyt vaaditaan sakkojen korottamista ja johtajien asettamista vastuuseen.

Kenttä pakotti AKT:n demarijohdon vetämään lakkoa. Tämä tulehdutti työnantajien ja SAK:n suhteet, jonka seurauksena pääoma vetäytyi neuvottelupöydästä. Lakon loppuminen aiheutti sen, että demarien ja pääomapiirien välit lämpenivät jälleen entistä enemmän.

Työväenluokan pitää vastata jyrkällä vastarinnalla näihin pyrkimyksiin. Laittomia eivät ole lakot, hyökkäyksen kohteena olevan kansan ainoa puolustuskeino. Laittomia ovat leikkaukset, irtisanomiset, eläkkeittemme varkaat, yksityistäjät, natottajat, kilpailuttajat tms.

Laiton tässäkin maassa on hallitseva luokka.

- Alas taantumuksellinen TUP

- Valmistautukaa laajoihin työtaisteluihi

- Heittäkää byrokraatit pois ammattiliitoista

Kannanotto 30.11.2004

Marxilainen Työväenliitto