VAPPUJULISTUS 2005

Vappu - työläisten tapaaminen taisteluareenoilla

Vappu on kaikkein maiden työläisten tapaaminen taistelujen kaduilla ja saa tänä päivänä uuden sisällön kapitalismin pitkälle edenneen rappion olosuhteiden sisällä. Nämä olosuhteet uhkaavat syöksyttää ihmiskuntaa barbarian tilaan.

Poliittinen taistelu 8-tunnin työajasta ja pysyvistä työsuhteista on tänäkin päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan ja asettaa työväenluokan, koko kansan ja koko maailman sorretut väkijoukot vastakkain kapitalistien ja niiden hallitusten kanssa, huolimatta siitä onko näiden johdossa porvari- tai samoja asioita ajavia demaripuolueita.

Kriisi, joka avautuu poliittisella, taloudellisella ja kulttuurisella tasolla saa sodan ja äärimäisen aggression muodon niin kapitalismin keskuksissa kuin periferiassakin. Irakin tapaiset sodat on nähtävä olennaisena osana metropoleissa elintasoa vastaan tapahtuvien hyökkäysten ja terrorismin vastaisten demokraattisten oikeuksien kaventamisen kanssa.

Kaikki kapitalismin pyrkimykset ratkaisemaan kriisinsä ovat epäonnistuneet. Näennäinen tämän hetken hegemoniansa johtuu enemmän työväenluokan johdon kriisistä kuin siitä, että hegemonia johtuisi järjestelmän "pidennetystä nuoruudesta" ja elinvoimaisuudesta.

Kapitalismin epäonnistuminen on ilmeinen ja universaali kaikella kansainvälisen poliittisen areenan kolmella keskeisellä alueella. Se on epäonnistunut saamaan suunnitelmansa lävitse Irakissa ja laajemmalla Lähi-idän alueella. Se on epäonnistunut restauroimaan kapitalismin Itä-Euroopassa, ex-NL:ssa ja Kiinassa. Restauraatio ontuu eikä pysty täydentymään. Tällä tavalla prosessi ei ole ainakaan vielä mahdollistanut näiden maiden jälleen kolonisointia. Kolmanneksi ongelmaksi muodostuu globalisaatio itse. Sen sijaan, että tämä auttaisi johtavat kapitalismit umpikujastaan, tästä on tullut sille päänsärky kun sekä USA:ssa, että EU:ssa taloudet ovat uppoutuneet syvään lamaan.

Yleisen rappeutumisen olosuhteet ei jätä Suomea pois tästä kehityksestä. Päin vastoin nämä aiheuttavat narinaa suomalaisen kapitalismin instituutioiden pilareissa. Jokainen myöntää tänä päivänä sitä, mitä järjestömme on jo sanonut toistuvasti ja väsymättä. Kilpailukyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen ja työttömyydestä pääseminen on kaksi ristiriidassa olevaa asiaa. Hallitus ja sen johdossa oleva sosiaalidemokraattinen puolue ovat räikeästi valehdelleet Suomen kansalle ja jatkuvasti jatkavat valehtelemistaan. Tapa millä suurta pääomaa suosiva hallitus yrittää vähentää työttömyyslukuja on epäinhimillinen. Tähän asti tilastoja on kaunisteltu istuttamalla työttömiä pakkokurssien pulpetteihin. Nyt viidensadan työttömyyspäivän jälkeen työtön ohjataan raadollisesti pakkotyöhön. Tämän nimi on vastikkeellinen työttömyyskorvaus. Kaikki EU:n projektit huolimatta demareiden ja Vasemmistoliiton "urheista" yrityksistä ovat epäonnistuneet täysin. Maaschtrictin sopimuksia raiskataan töykeästi johtajamaiden Saksan, Ranskan ja Italian toimesta. Vakaus ei toteudu ja luvatut sakot eivät toimi enää keppinä kun kysymyksessä on suuria maita. Lissabonin sopimukset toteutuivat yhtä huonosti, kilpailukyvyn korottaminen tarkoittaisi vyön kiristämistä työläisille ja rakenteelliset muutokset omalla vuorolla demokraattisten oikeuksien kaventamista kovalla kädellä. Kaikki nämä toimenpiteet kapitalismin pelastamiseksi merkitsevät niukkuutta, nälkää ja vainoa.

Suomi hyväksyi EU:n taantumuksellisen perustuslain kysymättä kansalta. Laki tekee Euroopasta liittovaltion, jolla on oma armeija valmiina operoimaan ja valvomaan eurooppalaisen imperialismin intressejä säteellä, joka ulottuu Keski-Afrikasta Keski-Aasiaan. Vasemmistodemarien ja Vasemmistoliittolaisten myötä lauletaan Nato-lauluja ja Siimes osallistuu Natokokouksiin. Silti perustuslaki kaatuu ja koko integraatioprojekti rappiovaiheessa olevan kapitalismin projektina tulee romuttumaan. Keskipakovoimat ovat vahvempia ja dominoivampia integraatiovoimia. Ranska vajaan kuukauden kuluttua tulee sanomaan suuren EIn perustuslaille, vastoin kaikkea poliittisen eliittinsä suosituksia. Tästä tulee kärsimään vain tämän eliitin, porvariston ja sitä tukevan sosiaalidemokratian ja valevasemmiston uskottavuus ja lopulta oikeutus.

Mistä kaikkien työväenjärjestöjen pitäisi olla samaa mieltä on se, että ammattiyhdistysliikkeen on jälleen järjestäydyttävää uudelta perustalta. Liikkeen on saatava takaisin se merkitys, joka oli sille luonteenomaista silloin kun se perustettiin. On itsestään selvä, että tällaista ei voida toteuta SAK:n ja muiden keskusjärjestöjen byrokraattien johdolla, vaan se edellyttää että me toimimme vastoin heidän tahtoa. Elämisen arvoista elämää emme voi tavoittaa tämän päivän kapitalismissa yhtä aikaa kilpailukyvyn kohottamisen ja palvelujen kilpailuttamisen kautta. Kaikki lakot on nykyään eliitin mielestä kiellettyjä. Kahdensadan vuoden taisteluilla saatujen saavutusten uhkaaminen - milloin Sailaksen ja milloin Brunilan mörköjä käyttäen - ovat laillisia. Ihmisarvoista elämää ei voida myöskään taata sanomalla että "toinen maailma on mahdollinen" mikäli sillä tarkoitetaan kapitalismia, jolla on inhimillisempiä kasvoja. Toisenlainen maailma on mahdollinen ja se on sosialismin maailma. Maailma, jossa suurpääoma on pakkolunastettu ja tuotanto on suunniteltu vastamaan ihmisten tarpeita ja kunnioittamaan luontoa.

Taistelussa ammattiyhdistysliikkeen uudistamisesta pitää ottaa huomioon työväenluokkaan kuuluvan työttömien armeijan voimavara. Työttömät ovat erottamaton osa työväenluokka, sen kaikista osista se sorretuin osa. Työttömät takaisin ammattiliitoille.

Taistelu Ay-liikkeen uudistamisesta on käytävä kolmen akselin ympärillä.

a) ammattiliitoissa on taisteltava työväen demokratian elvyttämiseksi. Työläisten ja työttömien yhteisiä kokouksia, joissa tehtäisiin johtoa sitovia päätöksiä.

b) ammattiyhdistyksen irrottaminen hallituksen ja työnantajien vaikutuksesta. Itsenäisiä ja puolueista sekä porvarillisista järjestöistä riippumattomia liittoja.

c) valtion osoittamia resursseja ammattiliitoille työpaikkojen järjestämiseksi työttömille (esim. vähentämällä työaikaa) ja heidän takaisin työelämään integroimiseksi. Ammattiliitot voivat myös

tehdä sosiaalityötä syrjäyttämisen uhan alla oleville jäsenilleen. Kuntien sosiaalituet ovat riittämättömiä ja niitä joudutaan leikkaamaan yhä lisää.

d) välttämätön edellytys ja linkki edellisten kahden seikan välillä on ammattiliittojen teoreettinen ja ideologinen suuntautuminen, jota ei voida toteuttaa ilman työläisten vallankumouksellista etujoukkoa.

Yllä mainitun ohjelman puolesta taistelemiseksi on muodostettava vallankumouksellinen subjekti, joka tulee johtamaan taistelua työväen ja koko yhteiskunnan vapauttamiseksi kapitalismin kahleista

· Eläköön työväen ja koko kansan vappu

· Ei sailasten tai brunilojen listoille

· Ei kovalla taistelulla saatujen saavutusten riistolle

· Suomi irti kaikista imperialismin myötäilyistä

· Ei EU:lle ja sen perustuslaille

· Vapaata ja demokraattista ammattiyhdistystoimintaa kentän kontrollin alla

· Korporatistit byrokraatit ulos liitoista heti

· Työttömät takaisin liitoille