Punaisen kapitalismin kupla ja sen mahdottomuus

Kiinan "Kansan" Pankki (PBC) näki eilen (10.8.2005) tarpeelliseksi selitellä valuuttansa revalvaation seikkoja ja rauhoitella yhteistyökumppaneitaan tämän asian seurauksista. (*) Keskuspankin toimitusjohtaja Zhou Xiaochuan paljasti Pekingissä valuuttakorin koostumuksen, johon yuan sidottiin kolme viikkoa sitten. Zhou kertoi, että hän ei kannata pysyvää sitomista, vaan vapaata kellumista ja kontrolloitua vastaavuussuhdetta, johon on heijastuttava kysynnän ja tarjonnan sekä kiinalaisen ja muiden maiden talouksien faktorit.

Valuuttakoriin kuuluu USA:n dollari, EU:n euro, Japanin yen ja Korean won. Nämä ovat Kiinan tärkeimmät kumppanit kauppa-, velka- ja investointikysymyksissä. Pienemmällä painoarvolla "mukana ovat myös Singaporen dollari, Englannin punta, Malesian ringgit, Venäjän rupla, Australian dollari, Thaimaan baht ja Kanadan dollari", Zhou sanoi.

Kiinan ulkomaavelka on 228,6 miljardia dollaria ja tämän valuuttakorin koostumuksessa on paljonkin väliä velan takaisin maksun kannalta. "Kun ulkomaalaiset yhtiöt päättävät kotiuttaa voittonsa tai jopa vetäytyä Kiinasta, tämä on tehtävä omilla valuutoilla" Zhou lisäsi.

(*) http://www.pbc.gov.cn/english/

Seuraamukset: käännekohta Kiina-ilmiössä

Vähän on kirjoitettu Kiinan pankin kahdesta päätöksestä heinäkuun 21. päivänä. Niillä on kuitenkin pitemmällä aikavälillä hyvin suuri merkitys koko maailman talouden kannalta, vaikka ne näyttäisivät tällä hetkellä järkevältä ja maltilliselta.

Ensimmäinen päätös koskee yuanin irtaantumista dollarin kahleista, johon se oli sidottu viimeiset kymmenen vuotta. Päätös antaa yuanin kellua 0,3 prosentin haarukassa valuuttakorin suhteen. Toinen merkittävä päätös koskee yuanin 2,1 prosentin revalvaatiota, joka vahvistaa yuania ja nostaa arvonsa niin, että yksi dollari on nyt 8,11 yuania. Revalvaatioon turvauduttiin sen jälkeen kun Yhdysvallat uhkasi verottaa kiinalaisia tuontitavaroita 27 prosentilla. Amerikkalaisten alkuperäinen vaatimus oli yuanin 10 prosentin revalvaatio.

Seuraamukset Kiinan vientitavaroiden hinnoille sekä amerikkalaiselle kauppavajeelle saattavat olla merkityksettömiä. Sen sijaan pitkän aikavälin seuraamukset voivat osoittautua kohtalokkaaksi niin kapitalismin palauttamisen prosessille Kiinassa kuin lännen kapitalismille, joka rappiovaiheessaan yrittää käyttää Kiinaa pelastusliivinä.

Kysymyksessä on käännekohta näiden kahden prosessin vuorovaikutussuhteessa. Siitä ei puhu vain optimistisuudesta syytetyt trotskilaiset. John Plender kirjoittaa 25.7. Financial Times-lehdessä, että tämä muutos merkitsee dollarin kierrättämiskulun lopun alkua. Näin loppuu jättiläismäisen USA:n kassan vajeen rahoitus, joka tuli pääasiallisesti aasialaisten pankkien ylijäämistä.

Kuukautta ennen yuanin revalvaatiota Koordinointi Komitea Neljännen Internationaalin jällenperustamisesta totesi kannanotossaan kansainvälisestä poliittisesta tilanteesta näin: maailmantalouden akselin uudelleensäätely vuoden 2000 maaliskuun romahduksen jälkeen perustui dollarin kierrättämiseen, millä rahoitettiin gigatason vajeita USA:ssa ostamalla valtion obligaatioita Itä-Aasian, erityisemmin Kiinan toimesta.

Vielä vuonna 2005 kiinalainen kauppaylijäämä laukkaa yhä nopeammin, ja vuoden loppuun asti arvioidaan sen ylittävän 69 miljardin rajan, kun viime vuonna se oli 39 miljardin dollarin tasolla. Valuutan vahvistamisella on pieniä vaikutuksia. Financial Timesin mukaan (25.7.) jopa 25 prosentin vahvistuminen olisi nostanut hintoja vain 4 prosenttia. Matalien hintojen syynä on halpa työvoima, ylityön armoton riisto, ammattijärjestäytymisen puute, pääoman kotimaisten markkinoiden olemattomuus ja vielä, joskin vähentyvä mutta silti vielä merkittävä valtiosektorin olemassaolo erityisesti teollisuudessa ja luottojärjestelmässä.

Nämä kaikki rakenteelliset seikat ovat suosineet säästämisen merkitystä. Talletuksia tehtiin yli 40 prosenttia BKT:sta ja yli 25 prosenttia kotitalouksien tulosta. Talletukset tehdään valtiolliselle pankille, niiden korko on olematonta ja niillä rahoitetaan kaikenlaista vientiin tähtäävää yritystoimintaa. Tämä raha kuitenkin aiheuttaa talouden ylikuumenemista ja inflaatiopainetta jopa valtiolliselle pankkijärjestelmälle. Avautuminen maailman markkinoille tuo maahan erityisesti keinottelevan pääoman massiivista virtausta. Kiinan ulkomaanvaluuttavarat nousevat 711 miljardiin dollariin.

Kiinaa hallitseva eliitti pelkää, että amerikkalaiskiinalaisen akselin horjahtaminen voi aiheuttaa pääomien maastapaon virtauksia kaikista vallitsevista kontrollimekanismeista huolimatta ja tällainen näköala veisi mukaansa muutkin tasapainot. Pekingin restauroijia, puolueen byrokraatteja ei kiinnosta niin paljon tätä seuraava romahdus, kuin romahdusta seuraava yhteiskunnallinen levottomuus. Sen ennusmerkkejä on jo olemassa, niin agraarisessa sisämaassa kuin eräissä proletaarisissa keskuksissakin. Sosiaalinen aikapommi tikittää Kiinassa.

Toistaiseksi kasvuluvut ovat huikeita. Tähän asti se on 9 prosentin luokkaa ja sen kun kasvaa vain. Arvioidaan että jos kasvu laskisi alle seitsemän prosentin rajan, tämän hetken työttömyyden taso olisi mahdotonta pitää kurissa. Tällä hetkellä Kiinassa on 100 miljoonaa työtöntä ja jos tämä räjähtäisi käsiin, niin silloin kaikki ne, jotka ennustivat Kiinan vallankumouksen kuolemaa, joutuvat sen kanssa kasvotusten uudelleen.

Heinäkuun 21. päivän päätökset johtuvat enemmän kapitalismin palauttamisen vaikeuksista, eli Kiinan sisäisistä syistä ja myös vuoden 1997 tapaisen romahduksen pelosta, kuten Kiinan viranomaiset sanoivat.

Johtopäätös: määräävää roolia näytelleen amerikkalaiskiinalaisen säätelyn loppu on alkanut. Tulevaisuus tulee olemaan myrskyisä, eikä vain Kiinassa vaan myös Yhdysvalloissa ja koko maailmassa.

--Dimitris Mizaras