Kullan yltiöpäinen katse

Kohti 500 dollaria unssilta näkee Deutsche Bank kullan hinnan nousevan. Kullan hinta on kiivennyt jo 449,30 dollariin Fedin määräämästä korkojen nostamisesta huolimatta. Tämä hintataso on viimeisen kahdeksan kuukauden korkein. 456,75 dollariin viime joulukuussa noussutta hintaa lukuun ottamatta nykyinen hinta on korkein sitten kesäkuun 1988.

Yksi nousua selittävä tekijä on se, että kulta on aina ollut rahan "turvapaikka" korkean inflaation aikana. Tällä hetkellä inflaatio ei ole kovin korkea, mutta vallitsee kuitenkin pelkoa siitä, että korkea öljynhinta voi aiheuttaa nousupainetta muidenkin tavaroiden hintoihin. USA:n lyhyen koron nousu vuoden 2004 kesäkuun yhden prosentin tasosta 3,5 prosenttiin ei hidastanut paineita niin kuin pitäisi.

Jos katsastaa kullan hinnan kehitystä koko sodan jälkeisenä aikana, niin silloin on tehtävä selvä jako kahden aikakauden välillä. Ensimmäinen kausi alkaa silloin kun kahta maailman sotaa aiheuttanut kapitalismin imperialistisen vaiheen ensimmäinen periodi oli loppunut ja kultakannasta piti luopua. Kapitalismi pystyi selviytymään rappiovaiheessa olemisestaan huolimatta ja siihen vaikuttivat sekä poliittiset, että myös taloudelliset tekijät.

Ensinnäkin poliittista vakautta olisi mahdotonta saavuttaa ilman Jaltaa ja stalinismin antamia takeita, rauhanomaisesta rinnakkaiselosta, maailman jaosta vaikutuspiireihin jne. Tämä oli tärkein tarve, yhteiskunnallinen rauha lännessä. Työväenluokan riisuminen aseista (siellä missä oli aseistettu), lakot seis, kapitalismin koskemattomuus ja stalinismin suunnistus kohti kolmatta maailmaa, kohti "anti-imperialistisia" nationalisteja Nasserin yms. tyyliin.

Toinen kapitalismia (tilapäisesti) pelastanut tekijä oli talouden puolella. Keynesismi, valtion korkea osallistuminen liike-elämään, ja erityisesti investoinnit sotateollisuuteen takasivat täystyöllisyyttä, mikä oli vuorollaan tärkeä luokkataistelun rauhoittamiseksi. Tämän lisäksi perustettiin uusia kansainvälisiä Yhdysvaltain kapitalismin peukalon alla olevia instituutioita.

Yksi tärkeä päätös siirryttäessä kultakannasta dollarikantaan oli se, että Yhdysvallat takasi dollarin arvon. Kultaan sisältyy arvoa, se on tuotettua tavaraa, joka käy yleiseksi vaihtoarvoksi, mutta dollarissa on yhtä paljon arvoa kuin sen tuottamiseen tarvittavassa paperissa + musteessa + työssä.

Näin ollen dollarin arvo määrättiin suhteessa kultaan Bretton Woodsissa vuonna 1944. Tämän jälkeen mikä tahansa maa, jos haluaisi vaihtaa Eurooppaan täystulvaksi pumpattuja Marshallin inflatorisia eurodollareitaan, saisi unssin kultaa 35 dollarista. Näin tämä kuuluisa kapitalismin uusi buumi ja mahtava ekspansio kesti vielä pari vuosikymmentä. Ranska, ollessa vallankumouksen paineiden alla (punainen toukokuu), oli viimeinen maa, joka sai dollareilleen vaihdettavuutta. Vuonna 1971 presidentti Nixon julisti juhlallisesti liittolaisilleen, että dollarin vaihdettavuus on historiaa, päätän yksipuolisesti, että B. Woodsin sopimukset siirretään historian roskakoriin.

Tämän jälkeen dollari alkoi elämään omaa elämää eli alkoi arvonsa alamäki. Se ei ollut kullan arvo, joka nousi hintansa nousun mukana, vaan oli dollarin keinotekoisesti määrätty arvo, joka alkoi laskea. Tulokset ovat historiaa, kullan hinta nousi yli 800 dollariin ja sen mukana tuli hillitsemätön inflaatio, öljyn hinnan nelinkertaistuminen, Vietnamin sodan (kapitalismin kannalta) tappio, Shaahin kaatuminen, Kreikan, Portugalin ja Espanjan diktatuurien kaatuminen, kolonialismin lopun alkua Afrikassa jne., jne., jne.

Tappioidensa sarjaa imperialismi yritti pysäyttää vaihtamalla kurssia. Ei mitään "vakaussopimuksia", keynesismi loppui, nyt on sen vastustajan Pinochetin neuvonantajan monetaristin Milton Friedmanin aika. Näin alkaa kolmas periodi, jota usein virheellisesti nimitetään globalisaatioksi ja uusliberalismiksi. Yksityistämiset, valtio on pelkästään kukistusmekanismi, joustava työ, pääomalle edellytyksiä kiskoa enemmän lisäarvoa, vapaat markkinat, kaikki valuutat kelluu ja velkaongelma räjähtää käsiin. Annetaan kokonaisia valtioita, kuten Argentiina, romahtaa ja kokonaisia kansakuntia näkemään nälkää. Kova militaristinen linja tähtien sotineen jne. on aiheuttanut epämuodostuneiden työläisvaltioiden romahdusta näiden sisäisten ristiriitojen lisäksi.

Kapitalismin palauttaminen NL:ssa, Itä-Euroopassa ja Kiinassa on vielä kesken. Kapitalismin ollessa tämänkin periodinsa päässä ja rappiovaiheensa hirvittävimmän kriisin aattona koko restauraation prosessi ontuu. Ainoa tie ulos olisi valtava työn riisto pääoman voittojen saamiseksi ja uudella perustalla saatu yleismaailmainen hegemonia. Molemmat viimeksi mainitut prosessit ontuvat. Suunnitellaan uuden amerikkalaisen vuosituhannen projektia, mutta yksikin Irak tai Afganistan riittää laittamaan kapulat rattaisiin.

Tämä ei tarkoita, että kapitalismi kaatuu itsekseen. Jollei työväenluokka nimenomaan lännessä pysty sitä kaatamaan ja järjestämään yhteiskuntaa uuden perustan pohjalta, niin kapitalismi tulee valitettavasti taas löytämään voimia selviytyäkseen, vaikka barbarian kautta. Tällä kertaa barbarian seuraukset vain voivat olla kohtalokkaita koko sivilisaation ja ihmisen olemassaolon kannalta.

--dimitris mizaras