Ikkuna, peili ja nukke: heidän maailmansa ja meidän

Missä kunnossa Suomi on tällä hetkellä. Kun kuulee eri tahojen vastauksia tähän kysymykseen ymmärtää heti että on asettanut vastauksensa väärin. Oikea vastaus pitäisi olla kysymykseen muodossa: kenen Suomi, meidän vai heidän.

Heidän Suomi jyrää. Pääoma määrää ehdot. Minkälaisia työsuhteiden pitää olla, minkälainen verotus takaisi "kilpailukyvyn", milloin on korkea aika siirtyä halvan työvoiman maihin. Heillä on taipumus määrätä myös politiikkaa.

Heidän maailmansa koostuu monista ikkunoista. Jokaisen ikkunan edessä on peili. Kun heittää kysymyksen, vastaus tulee peilissä olevalta sopivalta nukelta. Vastaukset ovat usein hämmentäviä. Sitä varten on useampi nukke ja nukkien puheenvuorot vaihtuvat tarpeiden mukaan. Ensin kysyttiin: Mennäänkö Natoon, vai eikö mennä? Kokonainen mekanismi, nukkekuoro lauloi nuottien vierestä. Ahtisaari versus Koivisto: Kyllä, sanoi ensimmäinen, jyrkästi vastaan vastasi toinen. Salarakas, lisäsi oululainen solisti.

Kapellimestarina tässäkin asiassa toimi Naton epävirallinen äänenkannattaja Erkon Hesari. Kansa ei jaksanut liikuttua, sillä sen päätä ei tällaisella pelleilyllä käännetä. Asia on kuitenkin hyvin tärkeä suomalaiselle kapitalismille jättääkseen sitä sikseen.

Vaikea asia tuo Nato. Peilit kääntyvät, nuket vaihtuvat. Jospa työnnettäisiin ikkunasta sisälle se, mikä oven kautta ulos päässyt. Jaakonsaari kertoo meille, "etten minä sitä tarkoittanut, sen kun kysyin vain". Erkko tulee myös mahtipontisesti esille kertomaan, että hän on kenties aina ollut Natoa vastaan. Perässä kuitenkin tälläkin kertaa kulkee muita. Max Jakobsson löysi ratkaisun porvariston pulmaan: ""Jospa maata hallitsisi seitsemän "viisaan" salaseura"". Eduskunta ja muut instituutiokulissit olisi normaalisti pystyssä mutta juntta päättäisi kansan puolesta.

Me voisimme vähän auttaa, kuiskasi porukka Arkadianmäen asemistaan. Natoon tai ei, uuden kriisihallintalain saatte silmäkäänteessä. Ei mitään rauhanturvaamisia enää, lähdetään vaan sotiin ilman YK:n valtuuksia. Minä en välitä edes käyttövaltuuksien harkinnasta. Joo, ja minä sanon: "vahva EU yli kaiken. On otettava oppia kylmän sodan strategiasta. Silloin torjuttiin NL, nyt on islamin vuoro", huusi Eurooppa-linnake-ikkunasta herra Rehn.

Ehdottomasti samaa mieltä, sanoi Rajamäki, mutta entä ne kaikki, jotka jäävät linnakkeen sisäpuolelle. "Minäpäs menen sopimaan brittien kanssa siitä, että näiden kansalaisten teletiedot tallennettaisiin pitkäksikin aikaa. Olisin sitä ensimmäisenä ehdottanut, jollei se maksaisi vähän liikaa.

Kaikki maksaa ja nuo köyhät eniten, jotain on tehtävä ja heti, hikoilee Sailas. Tällöin avautuvat montakin ikkunaa. Ensin verhon sivusta ujosti työntää päätään vanha tuttumme, kaikkien leikkauksien äiti, mr Aho uusien oppiensa kanssa. Pannaan vajakuntoiset ja sairaat maksaman terveydenhuollon vajeet. Lenkillä ja kuntosalissa ahkeroivien ei tarvitse niin paljon maksaa.

Viis nuorista, ne eivät juuri koskaan sairasta ja sitä paitsi ne eivät edes äänestää. Mutta nuo kirotut vanhukset. Vaikka olemmekin poistaneet köyhyyden lisäämällä viisi euroa kansaneläkkeisiin, nämä silti valittavat. "...ja mitä pahinta, nämä äänestävät melko ahkerasti. Jospa poistettaisiin vanhoilta äänioikeus kertaheitolla", viheltää nurkasta asiantuntija.

Näihin asioihin ottaa kantaa kuitenkin tonttulaa, eli eduskuntaa piirittänyt väkijoukko. Mitä ihmettä. Köyhyysrajan alapuolelle sijoittuu puoli miljoonaa suomalaista. Yli puolet niistä ovat töissä käyviä ihmisiä. Ei työllä rikastu, sanottiin ennen. Nyt sanotaan ettei töillä elä, koska monella työpaikkoja on tänä päivänä useampi. Tässä maassa työllisyystavoitteet varmasti ylitäyttyvät, koska työpaikkoja riittää useampi per työläinen, vaikka irtisanomiset niittää niitä kuin musta surma. Fakta tieto sanoo Pohjois-Suomen työläinen: menee aina sekasin it-ala ja yt-neuvottelut. Työtön katselee vihaisena Mannerheimin hevosta ja miettii: "silti työttömyys on yli 8 prosenttia virallisestikin, mikä lienee epävirallisesti".

Mitä tässä pitäisi tehdä? Huutaminen ei enää riitä, tonttulassa ollaan kuuroja. Sitä paitsi muut tästä päättää. Pitäisikö lähteä lakkoon? Niin mutta kun kaikki lakot on laittomia, periaatteessa kiellettyjä. Pieni Ylen työntekijöiden 10 tunnin taukokin kriminalisoidaan. Sitä paitsi Ay-pomojen näköalattomuus johtaa varmasti katastrofiin. Jospa me virallisten johtajien ohi valitsisimme tarvittavat elimet ja pakolliset ihmisarvoista elämää takaavat vaatimukset lippuumme, lähtisimme taistelemaan, ilman perääntymistä. Iskulause: "Vaatimuksemme ovat oikeutettuja. Jollette pysty tyydyttämään niitä, menkää helvettiin". Miettikäämme tätä vähän aikaa keskenämme toverit. Miettikäämme.

--pakina julkaistu Työväen Mielipide-tiedotteessa