Euroopan Uusvasemmisto, kapitalismi ja Sosiaalifoorumit

Euroopan vasemmiston puolueen ensimmäinen sääntömääräinen kokous pidetään Ateenassa 28-30 lokakuuta. Siihen osallistuu osa EU-alueen kommunistisista puolueista. Kreikan puolueista mukana on Synaspismos, joka on Vasemmistoliiton kaltainen puolue ja samalla koko tilaisuuden järjestäjä. Suomen Kommunistinen Puolue pyrkii täysjäseneksi reformistiseen sakkiin ja se osallistuu kokoukseen tarkkailijana. Kuten näkyy kokouksen hyväksyttäväksi annetuista poliittisista teeseistä, nämä asettavat Euroopan Sosiaalifoorumin ohjelmansa keskeiseksi strategiaksi. ESF pidetään samassa maassa huhtikuussa vuonna 2006.

Nämä kaksi kokousta sijoittuvat Euroopan poliittiselle kartalle aikana, jolloin EU:n perustuslaki on hylätty Ranskassa ja molempien suurpuolueiden politiikka on tuomittu Saksassa. Samaan aikaan uusi suurlakkojen aalto on nousussa koko maanosamme alueella ja erityisesti Ranskassa ja Portugalissa. Tämän taustan valossa on mielenkiintoista, että jokainen työväen- ja joukkoliikkeen aktivisti katsastaisi uuden Euroopan puolueen "vaihtoehtoisia" poliittisia ehdotuksia.

EVP:n poliittiset kannat virallistavat ohjelmaksi kaiken sen mitä reformistinen vasemmisto on esittänyt viime vuosina, jolloin tämä on peukaloinut globalisaation vastaista liikettä asettaen sen suuren kriisin eteen. Nämä teesit pyrkivät mitätöimään Ranskan kansanäänestyksen EI - tuloksen dynamiikkaa. Ei-kanta on taikatempuilla muutettu "kriittiseksi" kylläksi vaatien poliittista liittolaisuutta Ei - ja kriittisen kyllä - voimien välillä. Toisin sanoen tämä tarkoittaa rintamaa sosiaalidemokratian ja jyrkästi oikealle kääntyneiden vihreiden kanssa. Ylimalkaan ei teeseissä sosiaalidemokratiaa ammuta, vaan sitä hyväillään. EVP:n keskeiset voimat ovat valmiit osallistumaan demarien kanssa keskustavasemmistohallituksiin ensin Italiassa 2006 ja myöhemmin Ranskassa 2007. Italian refondazione ja Ranskan kommunistinen puolue ovat molemmat laittaneet jalkansa hallituksen oven väliin. Tällainen ratkaisu tulisi tukemaan porvaristoa tämän ollessa syvässä kriisissä hallitsemaan ja olemaan uskottava.

Kyseessä ei ole virheellinen politiikka. Teeseissä puhutaan yhteiskunnallisesta "muutoksesta", joka jättää koskematta kapitalismin tuotantosuhteita jonkun epämääräisen demokratian nimessä. Tällaisin termein puhutaan kansantalouden sektoreiden julkisesta luonteesta. Teesien kappaleessa 2 "toisenlaisesta talouden mallista" kerrotaan näin: "kun puhumme julkisesta intressistä tarkoitamme demokratiaa monella eri tasolla jossa mukana on kansalliset instituutiot, paikallinen itsehallinto ja kansalaisten osallisuus. Tällainen on Euroopan luonne oltava...". Kun tämä "demokratia", joka ei kajoa porvarillisiin valtion mekanismeihin määritellään osallistuvana, se tarkoittaa joukkoliikkeen sitomista kapitalismin viitekehykseen ja konkreettisemmin se tarkoittaa, että vasemmisto ottaa vastuun porvariston petollisesta politiikasta.

Siitä, minkälainen tämä demokratia tulee olemaan, kielii teesien kohta, jossa sijoitutaan samalle viivalle imperialismin hallitsevan "terrorismiopin" kanssa. Tämän doktriinin mukaan voidaan julistaa kaikki EU:n maat poikkeustilaan ja kumota oikeuksia takaavia lakeja laeilla jotka kaventavat niitä. Teeseissä samaistetaan imperialistinen roistosota sodan uhrien vastarintaan ja vapaustaisteluun. Näin ollen julistetaan vielä kerran surkea porvarillinen "aseeton pasifismi", kuten teeseissä lukee. Todellisuudessa se on aseeton hampaisiin asti aseistautuneen imperialismin edessä, mutta aseista riisuva joukkoliikkeen edessä, etenkin sotaa käyvissä maissa. Teesien sopeutuminen nykykapitalismin tarpeisiin näkyy selvästi kun mennään ongelmien taloudellisiin aspekteihin. Teesien mukaan "sosiaaliturvan säilyttäminen entiseen tapaan ei ole mahdollista...uudet radikaalit olosuhteet vaativat vaihtoehtoisia ratkaisuja".

Mitä tulee EVP:n yhteiskunnan ja talouden muotoa koskevaan visioon teesit uneksivat "ei-markkinataloudesta", jossa ihmiset olisi "voittojen yläpuolella" yms. Lopulta teesit ilmoittavat seuraavaa: "Yhteiskunnalle työn kasaama arvo on arvioitava niin, että oikeuksista tai palkoista tulee ei-kaupallistetussa yhteiskunnassa yritysten herruudesta riippumattomia muuttujia.

Tässä on pähkinänkuoressa EVP:n ristiriitaiset "realistisena poliittisena suunnitelmana" esitetyt ehdotukset. Yhteiskunnan on oltava ei-kaupallistettu, mutta siinä kuitenkin vallitsee palkkatyö ja yritysten herruus. Oikeudet ja palkat muuttuvat yhä enemmän ja vähitellen riippumattomiksi muuttujiksi. Teeseissä ei mainita sanallakaan akuuttitarpeiden käyttöönotosta, kuten työväenkontrollista, suuryritysten pakkolunastamisesta eikä työväenhallinnosta, eli strategiasta vallankumouksellisesta sosialismiin siirtymisestä, toisin sanoen työväenvallasta.

Asiakirjan syvä taantumuksellinen reformismi höystetään retoriikalla globalisaatiosta, esim. kysymällä: "miten voimme muuttaa kapitalistista yhteiskuntaa ilman että tekisimme sen globaali tasolla?" Pääoman globalisaatio on kapitalismin historiallisen rappion ja kriisin ilmenemismuoto ja kapitalismin ollessa imperialismin vaiheessa edistää sitä kriisiä edelleen. Samaan aikaan globalisaatiosta tulee maailman vallankumouksen liikkeelle paneva voima. Kuten trotskilaiset ovat monesti analysoineet tämä viimeksi mainittu ei ole samanaikainen prosessi kaikkialla, vaan se kehittyy epätasaisin rytmein. Se alkaa yhdestä tai useammasta maasta ja se täydentyy ainoastaan sosialismin riemuvoiton myötä yleismaailmaisella tasolla, ennen muuta metropolien keskuksissa.

Mikä tahansa yritys asettaa talouden ja politiikan sekä kulttuurin yleismaailmallista luonnetta vastakkain sosialistisen vallankumouksen kanssa on pätemätöntä teoreettisesti ja vastavallankumouksellista käytännössä. Kapitalistisen globalisaation vastaisen liikkeen kriisi johtuu suurelta osin Euroopan Sosiaalifoorumia johtavien voimien yrityksistä irrottaa sitä maailman vallankumouksen dynamiikasta. Sen lisäksi yritys sitoa sitä dynamiikkaa pääoman luokkien välistä yhteistyötä kehittävien voimien kanssa on kriisin syitä ja osa kriisiä. Tällaisten voimien kirjo vaihtelee Soroksesta EU:hun. Porto Alegren Foorumia on PT käyttänyt tietoisesti edistääkseen Lulan hallituksen valtaantuloa. Tänä päivänä tämä hallitus mätänee skandaaleihin ja työtätekevien pettymykseen. Porto Alegren peruskirjan, joka tuomitsee kaikki vallankumoukset ja vapaussodat, on aikanaan allekirjoittanut mm. SKP:n edustusto. Samassa tarkoituksessa EVP haluaa käyttää ESF:a keskustavasemmistohallituksien muodostamisen valossa Euroopassa.

Marxilaisen Työväenliiton toiminnan ja poliittisen linjan akselina toimii työväenluokan poliittinen itsenäisyys luokkien välisestä yhteistyöstä. Näin ollen säilytämme oman poliittisen itsenäisen linjan Sosiaalifoorumeihin nähden. Vastustamme poliittista ja organisaattorista sulautumista Foorumin poliittiseen viitekehykseen, joka näyttää houkuttelevan kaikkia ns. radikaali vasemmiston voimia. Tietenkin otamme huomioon seikan, että tuhannet aktivistit kokoontuvat Ateenassa vuonna 2006 Neljännen Sosiaalifoorumin tiimoilta. Jättämättä foorumia noteeraamatta, meidän toiminta siellä keskittyy vaihtoehtoisiin tapahtumiin foorumin alueen ulkopuolella Sosialistisen Rakovsky - keskuksen järjestelyjen puitteissa.

Tavoitteenamme on luoda yhteistä kansainvälistä strategiaa liikkeelle, joka tulee kyseenalaistamaan imperialistista EU:ta ja kapitalistisia hallituksia sekä edistää olemassa olevaa vastakkainasettelua niiden kanssa ja niiden kumoamiseksi, pääoman pakkolunastamiseksi, sekä työväenvallan ja Yhdistyneen Sosialistisen Federaation perustamiseksi. Toisin sanoen tavoitteena on luoda strategia, joka on Euroopan vasemmiston puolueen ensimmäisen kokouksen teesien vastakohtana.

Keskustavasemmistosta

Kokonaisen aikakauden, keynesiänismin tultua tiensä päähän kapitalismissa on siirrytty globalisaation aikaan, jossa talouden pääpaino on siirtynyt valtion sektorista markkinoille. Politiikalla ei enää hoideta yhteisiä asioita vaan luodaan otollisia olosuhteita pääoman voiton ja kilpailukyvyn maksimoimiseksi. Samat voimat, jotka aikaisemmassa vaiheessa rakensivat hyvinvointivaltion ja edistivät täystyöllisyyttä, tänä päivänä palvelevat pääoman intressejä ja tottelevat sen sanelua politiikan eri osa-alueilla.

Kaikki ne, jotka ovat valmiit tähän tehtävään, ovat porvariston kannalta sopivia hallitsemaan ja tervetulleita vallan kahvaan. Yleisesti nämä ovat olleet keskustavasemmistohallituksia. Termi on harhaan johtava sillä keskustavasemmistolaista politiikkaa voi harjoittaa oikeisto, demarit, vanhan stalinismin ja eurostalinismin perilliset, jokainen erikseen tai kaikki yhdessä olosuhteista riippuen.

Blair muokkautui tähän rooliin hyvin, koska Thacher oli aikaisemmin valmistellut maaperää. Yksityisti valtion omaisuutta kovalla kädellä ja murskasi Ay-liikkeen aloittaen kaivostyöläisistä. Demari Blair jatkoi näin melko helposti oikeiston linjaa. Sama tehtävä osoittautui Schröderille ylivoimaiseksi, häntä vaadittiin muuttamaan yhteiskunnan rakenteita ensin, Koll ei ollut Thacher, vaikka hallitsi pidemmän ajan.

Suurpääoman tavoite on suoritettava ja näin esille on nostettu elefanttikoalitio, jos yhdellä ei pysty niin ehkä sitten kahdella. Sitten kun luottamus menee molemmilta puolueilta keskustavasemmistolainen linja siirtyy vasemmalle. Norjassa otettiin mukaan hallitukseen ensimmäistä kertaa Sosialistinen venstre. Koostumus vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen. Näin ollen latinalaisessa Amerikassa kapitalismin tehtävää suorittaa työväen perinteestä lähtöisin oleva Lula, keskiluokan bonapartet kuten Chaves tai Kirchnerin tapaiset vasemmistoperonistit.

Vaihtoehtoja työväenluokan kannalta poliittisen linjan luomiselle on vain kaksi. Jos aikoo kumota kapitalismin ja vapauttaa ihmiskunnan luokkayhteiskunnan kahleista, on myös vastustettava keskustavasemmiston kapitalismin isännöimistä, koostuuko tämä rintama sitten mistä voimista tahansa. Toinen vaihtoehto on uuden Euroopan vasemmiston puolueen valitsema. Se on kansanrintama kapitalismin pelastamiseksi ja sen isännöimiseksi.

--dimitris mizaras