Elokuva amerikkalaisten sotarikoksista Fallujahissa

Susikoira kuono vääntyneenä epätoivoisesta yrityksestä hengittää ja sen lähellä muita koiria, kissoja, kyyhkysiä ja kaniineja. Kaikki kuolleina häkeissään, pihoissaan tai kadulla. Omituista on että tippaakaan verta ei näy. Kuolinsyy on tuntematon, pommit ja luodit ovat pois suljettu mahdollisuus. Olisiko kaasut kaikkien takana?

Eläinten kuvat oli elokuvan alussa, joka kuvattiin Fallujahista ja näytettiin äskettäin Italiassa vasemmiston kansanedustajien Elettra Deianan ja Silvana Pisan aloitteesta. Videonauhalta nähtiin naisia, miehiä ja lapsia jähmettyneinä vuoteessaan tai hetkellä jolloin peittävät kasvonsa käsivarrellaan. Yksi käsi oli vieläkin pitämässä kiinni pientä kettinkiä ja yksi nainen näytti pitävän sylissään jotain, joka olisi voinut olla lapsi.

Amatöörifilmit kuvasi Barbara Romagnoli 18. marraskuuta 2004 kapinakaupungissa, Fallujahissa Al-Fair-operaation jälkeen. Al-Fair tarkoittaa sarastusta ja amerikkalaiset mainostivat sitä operaationa, joka tulee päättämään irakilaisten vastarinnan. Operaation jälkeen kaupunki luovutettiin nukkehallitukselle. Joukko vapaaehtoisia lääkäreitä kävi paikan päällä puhdistamassa kaupunkia ja määräsi uudelleen haudattavaksi huonosti haudatut ruumiit.

Heidän mukana oli kuvaajia kuten Maher Rajab Abdullah Yarmouk-sairaalasta ja Mohammad Hadeed Fallujahin sairaalasta. Näiden tehtäviin kuului ruumiiden esille kaivaminen ja siviiliuhreille nimien antaminen. Siihen mennessä kukaan ei ehtinyt laskea tuhansien uhrien tarkkaa lukua. Amerikkalaisten mukaan 10 päivän pommitukset tuhosivat 36 000 taloa ja tappoivat vain 1200, kaikki kapinallisia. Epävirallisten lähteiden mukaan kuolleita on kolmesta viiteentuhanteen, joista tunnistettuja on vain 700. Kuvaukset tarkoitettiin alunperin uhrien tunnistamiseksi, mutta samalla ne toimivat faktana maassa, josta kaikki uutiset on ankarasti sensuroitu.

Lääkärit kohtasivat kaupunkiin tultuaan toisen suuren ongelman teurastuksen kauhukuvien lisäksi. Nimittäin kaikkien uhrien kuolinsyy ei ollut selvä. Mitkä aseet voivat tappaa ihmisiä nukkuessa ilman että nämä haavoittuisivat? Mitkä aseet voivat polttaa ihmisen ihoa niin äkillisesti, että tämä ei ehdi reagoida kipuun. Oliko Fallujahissa käytetty samanlaisia kaasuja joita Saddam käytti, kun hän hyökkäsi kurdikyliä vastaan? Oliko käytetty kansainvälisissä sopimuksissa kiellettyjä fosforipommeja ja uudentyyppisiä napalm-pommeja?

Omaa kauheaa kieltään puhui eräs toinen Bagdadissa Mohi Al Din Al Obeidin kuvaama pieni filmipätkä. Siinä oli ruumis, jonka käsivarsissa oli edelleen käsiraudat. Sen lisäksi kidutusjälkiä oli kaikkialla ruumiissa. Poran aiheuttamat haavat olkapäissä ja niskassa on merkki siitä että uusi amerikkalaisten kouluttama Irakin armeija käyttää näitä menetelmiä säännöllisesti. Ko. uhri oli kaikkien lisäksi myös sunni imaami, joka oli kadonnut muutamaa viikkoa ennen kun ruumiinsa luovutettiin sukulaisilleen.

Kyseinen tapahtuma ei ole yksittäinen tapaus. 80 imaamia on siepattu kodeistaan tai moskeijastaan epäiltynä yhteistyöstä vastarintaliikkeen kanssa. Näiden imaamien kohtalo on edelleen tuntematon, he ovat kadonneet jäljettömiin.

Lopullista totuutta on toisteiseksi vaikea etsiä. Historia tulee kaivamaan totuuden esille sen jälkeen kun miehittäjät ovat joutuneet hävinneinä poistumaan maasta kuten tekivät Vietnamissakin. Sätkynuket jää taakse, sitten on tilinteon aika.

--dimitris mizaras