Hallitus on epäonnistunut ja sen pitää lähteä

Voiton maksimointi, rajaton kasvu, tehokkuus, kilpailukyky ovat kapitalismiin sisään rakennettuja käsitteitä. Barbarian laki "kuolemasi on elinehtoni" pätee varsinkin kriisin aikana. Pääoma joka ei tuota riittävästi voittoa, lähtee taakseen jättämästä työttömyydestä piittaamatta. Jos sijoitukset kohdistuvat kotimaahan, silloin tämä tapahtuu sen ankarasti sanelemien ehtojen mukaan: Työtä on tehtävä ilman oikeuksia, lomista ja eläkerahastoista pitää luopua.

Palveluita pitää remontoida niin että mahdollisimman harva niitä saisi. Työttömyyttä tarvitaan polkemaan palkat alas ja palkat on sovittava työpaikka- tai henkilökohtaisesti, ilman että siihen sekaantuisi ammattiyhdistysliike. Lakkojen pitäisi olla ehdottomasti kiellettyjä.

Aikaisemman aikakauden aikana hallitukset ja ylipäätään politiikka toimi yhteiskunnassa luokkien välisten ristiriitojen välittäjänä. Otettiin vähän toiselta ja annettiin toiselle, jotta vastakkainasettelut tulisi soviteltua. Nykyään kapitalismin rappiovaiheessa yleismaailmaisella tasolla ei ole varaa sellaiseen. Ristiriitojen sovittelu tarkoittaa työväenluokan absoluuttista alistamista lisäarvon kiskomiseksi. Järjestelmä on venyttänyt kaikkia mahdollisia toimintarajojansa, eletään aikana jolloin 90 prosenttia kansantaloudesta on fiktiivistä. Hallitukset ovat tänä päivänä porvariston lihanuija, jolla pääoma muokkaa tulevan yhteiskunnan muotoa omien tarpeiden muotoiseksi. Tätä roolia näyttelee niin harva puhtaasti oikeistolainen, kuin demari tai keskustavasemmiston hallituskin

Työllisyys ja voitot

Suomen hallituksen työllisyystavoitteet 100 tuhannesta uudesta työpaikasta jäävät toteuttamatta. Miten se voisikaan toteutua ilman toimenpiteitä, jos kaikki riippuu pääoman hyvästä tai isänmaallisesta tahdosta. Jokainen näkee nyt että sitä tahtoa ei ole. Sen sijaan irtisanomisia tietävistä yt - neuvotteluista on tullut päivittäinen uutinen. Työntekijöiden keskuudessa puhutaan uh-neuvotteluista, ulosheitoista. Viimeisen parin kuukauden aikana menetettyjen työpaikkojen määrä lasketaan tuhansissa. Luettelo on pitkä ja sisältää mm. Flextronics (200), Outokumpu (175), PKC Group (230), Aspocomp (120), Pori Tube (33), ABB (47), Foxconn (600), Aker Finnyards (ei lukua), Stora Enso (jopa 5000), Kemira GrawHow(30), Enix (120), Steveco (253), Yle (430), MTV (100), OKO:n ja Pohjolan fuusio (400-500), Finlux (425). Edellisten lisäksi ainoastaan julkinen sektori vähentää lähes 20 000 työpaikka vuoteen 2011 mennessä.

Vastaavasti voitot olivat viime vuonna yli 30 miljardia euroa. Pelkästään pörssiyhtiöiden voitot nousivat 10 miljardin euroon. Nämä miljardit muuttuvat osingoiksi ja muodostavat osan suuresta tulonsiirrosta ennen kun ne kulkeutuvat osakeomistajien taskuun. Muiden osakeyhtiöiden kanssa pörssiyhtiöt jakavat omistajilleen noin puolet Suomen valtion vuosittaisesta budjetista. Optiot ja muut kannustimet on asia erikseen. Näyttää siltä, että olivat moiset lahjat todellisia kannustimia tai ei, tuloeroja ja ylipäätään eripuraisuutta yhteiskunnassa on päätetty kasvattaa hinnalla millä hyvänsä. Jopa monopoliyrityksissä; Fortum jakoi 500 miljoonaa euroa 350 johtajalleen. Se on kapitalismin köyhyyspaketti muutamille rikkaille. kuitenkin tämä valtion omistuksessa oleva yritys kaikesta huolimatta nostaa sähkön hintaa joka vuosi. Näin on rakennettu rahaputki kuluttajien taskusta kapitalistien taskuun.

Vaarallisimpia ilmiöitä tässä kehityksessä on hämmennys, jota leviää kaikille tahoille. Demari-"vasemmisto" ajaa näitä suurpääomaa suosivia projekteja. Kanssasyylliseksi pitää ryhtyä, jos mielii mukana hallitukseen, sama onko sitten Keskustasta tai Vasemmistoliitosta kysymys. Opposition rooli jää Kokoomukselle. Iiro Viinanen tämä pahamaineinen työväenluokan veren imijä "tuomitsee" George Sorosin tavoin kapitalismin sanomalla, että "optiot ovat laillistettua ryöstöä". Viinanen syyttelee hallitusta kevyestä linjasta ja toimettomuudesta. Oikeisto ohittaa vasemmalta. Vastuussa Fortumin optioista on Lipponen hallitus ja siihen lukeutuvat mukaan Vasemmistoliitto ja vihreät.

Natovaalit

Toisella tasolla presidenttivaaleista tehdään Nato-vaalit. Tällä kertaa tilanne ei ole niin kuin ennen, jolloin Nato-kannattajaehdokkaat salasivat kantansa. Suomea on vaivihkaa ajettu Natoon jo vuosikausia. Kumppanuus on tämän päivän todellisuutta. Armeijan järjestelmiä on muutettu yhteensopivaksi amerikkalaisten systeemeiden kanssa, käskyt annetaan englanniksi ja yhteisiä harjoituksia on järjestetty. Rauhanturvaamiset muuttuivat kriisinhallinnaksi ja näin tänä päivänä yli 75 prosenttia nykyisistä "rauhanturvaajista" ovat operaatioissa Nato-komennon alla. Oikeiston Niinistö esiintyy työväen puolustajana ja haastaa Halosen. Miksei mentäisi heti Natoon kun kerran Lipposen mielestä siinä ei ole mitään vikaa, se on Jaakonsaaren salarakas ja sitä kannattaa Ahtisaarikin.

Kuntareformi

Suurin kohu on noussut keskusteluissa kuntareformista. Kohu koskee kuitenkin uudistuksien mallia eikä reformien henkeä. Uudistusten tarkoituksenmukaisuus koskee perimmäistä kunnan ongelmaa. Ei ole rahaa toteuttaa kaikkia kunnille asettamia velvoitteita. Niitä on lisätty kun rahoitusta leikattu. Leikkausten lisäksi tylyin rosvous oli valtion kunnilta ottama pakkolaina. Syyllisiä siihen ovat kaikki eduskunnassa olevat puolueet sekä nykyinen hallitus että oppositio. Kuntien nykyinen teurastus ei tapahdu höylällä, vaan kirveellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuntaremontti, palvelu- ja rakennemuutoksen tarve, byrokratian suursiivous, uusi luova ajattelu, uusi orastava yhteisöllisyys on vain muutama niistä. Raadollinen todellisuus on että reformin visionäärien mielestä 95 prosenttia kunnista ovat joutavia ja että 20 aluekuntaa riittää. Enempää verotusoikeutta omaavia ei tarvita. Tämä lopettaisi kokonaan maakuntaliitot ja sairaanhoitopiirit.

Köyhyyden kiusa

Hallituksen työmarkkinatukiuudistus "lopettaa" pitkäaikaistyöttömyyden samalla tavalla kuin köyhyystuki "lopettaa" köyhyyden. Uuden lain mukaan työtön joutuu korvaamaan työmarkkinatukensa. Ei ole kauan siitä kun jopa joidenkin ammattiliittojen suostumuksella työntekijä joutuu korvaamaan sairaslomapäiviä (ilmeisesti ilmaisella) työllä. - Kaikille 500 päivää työttöminä ehtineille tehdään "tarjouksia", joista kirjaimellisesti ei voi kieltäytyä. Valinnanvara liikkuu pakkotyön ja pakkokoulutuksen välimaastossa.

- Tämä kaikki jotta saisi työmarkkinatukea jatkossakin. Jos kaikesta huolimatta kieltäytyy tarjouksesta joutuisi elämään sosiaaliavustusten varassa

- Jos tällainen jääräpäinen työtön tulisi järkiinsä ja päättäisi palata takaisin työmarkkinatuen piiriin ei riittäisi pelkkä katumus. Työmarkkinatuelle takaisin pääsee ainoastaan jos on ollut viisi kuukautta töissä tai ns. "työllisyyttä edistävissä" toimissa

- Paitsi että ilmainen työ tulee kuin lahja työnantajalle, tälle varataan 500-950 euron lisätukea kuukaudessa. Ainoa ehto on olla armollinen ja ottaa työtön hommiinsa

- Vastikkeiden vaatimisen lisäksi myös aikaraja laskisi. Aikaraja ansiosidonnaiselta päivärahalta siirtymiselle työmarkkinatuelle laskisi 500 päivästä 180 päivään. Pitkäaikaistyöttömäksi siis tulisi vasta 180 päivän jälkeen, jolloin työttömän tähänastisten oikeuksien vastikkeellisuus alkaisi

--kolumni MT julkaistiin Työväen Mielipiteessä