Öljy ja kolmas maailma - Kohti imperialismille uutta "ystävällistä" status-quota

Kylmän sodan jälkeinen maailmantilanne on järkyttänyt kaikki aikaisemman kauden geopoliittisen kartan tasapainot. Kylmän sodan kahden maailman yhtymä- ja törmäyskohtia oli kolmas maailma. Tämä päti pitkän aikaa sen jälkeenkin kun Jaltassa sovittiin vaikutuspiireistä. Kilpailu kolmannen maailman saamisesta oman vaikutusvallan piiriin sai aikaan ns. "arabisosialismin" ilmiön. Näiden nationalisti ja anti-imperialististen valtioiden tasapainot perustuivat tuotantovoimien kansallistamiseen. Etenkin öljyvarat ovat olleet näiden maiden ainoa vientituote.

Poliittisten tasapainojen järkyttely on otettu vastaan kahdella tavalla kolmannessa maailmassa. On ollut Saddam Husseinin tapaisia reaktioita. Tämä Irakin diktaattori ei ymmärtänyt hyvin maailman tendenssejä. Saddam luuli, että koska Irak auttoi imperialismia - joskin onnistumatta - tukahduttamaan teokraattisen, mutta imperialismin vastaisen Iranin vallankumouksen, hän saisi sen takia määrätä alueella tapahtuvaa kehitystä, öljyn hinnasta lähtien. Tunkeutuminen Kuwaitiin yhdessä kapitalismin puhjenneesta kriisistä johtuvien imperialismin tarpeiden kanssa aiheuttivat tämän päivän sotaa, Irakin katastrofia, terrorismin nousua ja koko alueen epävakautta.

Syyria

Toisaalta Syyria on liberalisoimassa talouttaan ja ojentamassa kättä länttä kohti. Painostus keskittymään demokraattisiin uudistuksiin käyttäen hyväksi Harririn murhaa tarkoittaa maan markkinoiden avaamista läntiselle pääomalle. Porkkanana on järjestelmän vallassa pysyminen tietenkin sillä edellytyksellä, että se muuttuu imperialismille ystävällisemmäksi. Keppinä on sota ja talouspakotteet.

Yhdysvallat otti käyttöön talouspakotteita Syyriaa vastaan vuodesta 2004 lähtien ja Eurooppa jäädytti allekirjoitusta vailla olleen kauppasopimuksensa. EU on sisällyttänyt Syyrian vuodesta 2010 lähtien voimaan astuvaan vapaankaupan vyöhykkeelle, niin kuin siitä sovittiin tänä vuonna. Kaikki tämä sillä edellytyksellä, että maassa ryhdyttäisiin taloudellisiin ja poliittisiin reformeihin. Toistaiseksi ExxonMobil ainoana amerikkalaisena yhtiönä sanoutui viime kesänä irti sopimuksesta yhden sekayrityksen (joint ventures) muodostamiseksi syyrialaisen yksityisyrityksen kanssa.

Siitä huolimatta Syyrian hallitus on ottanut - ujohkoja askeleita näin alussa - kohti liberaalisempaa yhteiskuntaa. Toteutettavaksi on hyväksytty noin 70 projektia, joiden arvo nousee 1,6 miljardiin dollariin. Siinä on mukana sekä syyrialaisia että ulkomaalaisia yrityksiä. Arvioiden mukaan Syyria tarvitsee 8-9 miljardin dollarin investointeja vuositasolla, mikäli se mielii säilyttämään 7 prosentin talouskasvunsa. Kasvu on välttämätöntä, jotta työllistyisi 300 000 nuorta työläistä, jotka tulevat työmarkkinoille joka vuosi.

Libanonista vetäytymisensä ja imperialismin painostuksen jälkeen Syyriaan siirtynee libanonilaista pääomaa. Siihen auttaa Syyrian pankkisektorin avautuminen ulkomaalaisille sijoittajille. Yksi ensimmäisiä avautumiseen tähtääviä toimenpiteitä oli, että laki, jonka mukaan ulkomaalaispääoma saa omistaa vain 49 prosenttia pankeista, on kumottu.

Tällä hetkellä on olemassa neljä yksityistä sekaomistuspankkia, joita omistaa sekä syyrialainen että ulkomaalainen pääoma. Vielä kaksi jordanilaista pankkia tahtoisi syyrialaisille pankkimarkkinoille.

Öljy-yhtiöiden katse Afrikkaa kohti

Irakin sota ja Lähi-idän epästabiili tilanne on kärjistänyt myös imperialismin kriisiä entisestään. Venezuelassa orastava sosialismin uhka, edes tällaisen keskustavasemmistolaisen hallituksen alla, on pakottanut Yhdysvaltoja kääntämään katseensa kohti Afrikkaa. Prosessi alkaa entisestä vihollisesta ja nykyisestä sydänystävästä, Kaddafin Libyasta. Pohjois-Afrikan maa on käynnistänyt kunnianhimoisia projekteja sen jälkeen, kun talouspakotteet lopetettiin vuonna 2003.

Libya on yhdeksänneksi suurin öljynviejämaa. Arvioiden mukaan Libyan maaperässä on 39 miljardia tynnyriä öljyä, mikä on Afrikan suurin esiintymä. Libyan tuotanto saavutti viime vuonna 1,6 miljoonan tynnyrin rajan. Niistä 1,34 miljoonaa tynnyriä meni vientiin, josta tuli 95 prosenttia maan tuloista. Libyan talouden kasvu oli viime vuonna huimat 9,8 prosenttia. Tripolin hallitus suunnittelee tuotannon kasvattamista kahteenmiljoonaan tynnyriin päivässä vuosina 2008-2010 ja kolmeenmiljoonaan vuoteen 2015 mennessä. Tähän uppoaa kokonaiset 30 miljardia dollaria seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Vuoden 2005 alusta lähtien Kaddafin uusi linjaus on myöntänyt ensimmäisiä lupia öljylähteiden hyväksikäyttämiseksi. Investoinnin takana on USA:n neljänneksi suurin öljy-yhtiö, Occidental, joka sai yhdeksän viidestätoista projektista. Huomautettava seikka on se, että Occidental oli riistämässä Libyan luonnonvaroja ennen kun Kaddafi pakkolunasti tämän pääoman. Näin ollen talouspakotteet Libyaa vastaan otettiin käyttöön vuonna 1986. Tänä päivänä Occidental, paitsi että sai yli puolet tulevista sijoituskohteista, on saanut takaisin myös kaikki aikaisemmin pakkolunastetut pääomansa.

Viime lokakuussa on pidetty toinen kilpailu, josta eniten hyötyi Nippon Oilin ja Mitsubishi Corpin tapaisia japanilaisia yhtiöitä. Euroopan historialliset maanriistäjät, kuten Ranskan Total ja Espanjan Repsol, aktivoituvat uudelleen Libyassa etsimällä uusia öljylähteitä.

Kansainvälisten öljy-yhtiöiden kiinnostusta riittää myös köyhän maanosan muillekin kohteille. Nigeria, Tsad ja Angola on lisätty yhtiöiden karttoihin.

Historian ivaa on se, että tähän suurriiston peliin osallistuu entinen "anti-imperialismin" linnake, Kiina. Mikäli anti-imperialismia ei täydennä kapitalismin vastaisuus, niin silloin ideologinen kenttä on hämäävä ja johtaa paradokseihin. China National Petroleum, Petrochina ja Sinopec kilpailevat amerikkalaisten, eurooppalaisten ja japanilaisten kanssa Afrikan luonnonvarojen suurriistosta. Myös kiinalainen CNOOC, joka luopui amerikkalaisen Unocalin ostosta, aikoo kohdentaa tähän tarkoitettuja pääomia Afrikassa leviämiseensä. Kysymyksessä on 18 miljardin dollarin sijoitus.

Malesian Petronasilla on 24 "sekayritystä" (joint ventures) 15 maassa, mm. Egyptissä, Tsadissa ja Sudanissa.