KAPITALISMI, TYÖVÄENLUOKKA JA KESTÄVÄ KEHITYS

Johdanto

Tarkoitukseni on käsitellä kapitalismin nykytilaa, luokkataistelun ajankohtaista tilannetta sekä tuotantosuhteiden ristiriitoja kestävän kehityksen näkökulmasta. Koska aihepiiriä voidaan pitää varsin laajana, pyrin jokaisessa kappaleessa lyhyen yleisanalyysin jälkeen melko nopeasti tulemaan käytännön tasolle, eli kuinka kapitalismin interventio ihmisten arkielämään näkyy tänään, mitä osaa esittää luokkataistelu, vai esiintyykö sitä lainkaan, ja miten ekologinen viitekehys osaltaan tuo uusia vaatimuksia 2000-luvun kamppailuille. Lopuksi esitän johtopäätöksiä sekä hahmotuksia toimintamalleiksi, joita pidän enemmän tai vähemmän välttämättöminä toisaalta työväenluokan etujen ja toisaalta ekologisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Itseasiassa, työväenluokan taistelu oikeuksistaan ja vaatimus kestävästä kehityksestä ovat läheisemmässä yhteydessä toisiinsa, kuin alkuun saattaa näyttää.

1. Imperialistisen kapitalismin nykyvaiheen ominaispiirteistä

Yleistä

Aiempia kapitalistisen kehityksen vaiheita on ansiokkaasti käsitelty marxilaisen kirjallisuuden klassikoissa (varsinkin imperialismin 1. periodia), joten pitäydyn nyt viime vuosien ja tämän hetken analyysissä.

1990- luvun alun laman ravistellessa globaalia talousjärjestelmää, oli oikeastaan kohtalon ivaa, että aiempi ns. vaihtoehto kapitalistiselle talousjärjestykselle, eli reaalisosialismiksi kutsuttu, oli samaan aikaan luhistumassa. Työväenluokka lähes kokonaisuudessaan oli menettämässä uskoaan sosialistiseen vaihtoehtoon, joka siis merkitsi luokan enemmistölle samaa, kuin stalinistisen byrokratian vääristämä Neuvostoliitto vasallivaltioineen (ja ilmeisen kurjat elinolosuhteet ko. maissa).

Tilanne oli lohdullinen pääomalle ja sen lukuisille lakeijoille. Päästiin todella pureutumaan talouden rakenteisiin, ilman, että aiemmin vaarallinenkin vastustaja, eli taisteleva työväenluokka kykeni asiaan puuttumaan. Suomessa tämä merkitsi kuten tiedämme, suurtyöttömyyttä (huom.valtion työllistämisvelvoitteesta luopuminen), pääomaveron laskua, vuokrasääntelyn purkua, jne. Kuten yhteiskuntaluokkien tasapainotilan järkkyessä asiaan kuuluu, valtio esiintyy vahvempana esiintyvän luokan hegemonian takuumiehenä. Pankkipääoman vararikko estettiin toisaalta massiivisella veronmaksajien tuella, ja toisaalta tuhansien, lähinnä pienyrittäjien konkurssiin ajamisella ja näiden omaisuuden reaalisoimisella.

Avainsanoja siitä eteenpäin ovat olleet: kilpailukyky, investointiympäristön parantaminen, työvoiman joustavuus ja lopulta: ay-liikkeen voiman määrätietoinen murentaminen. Mitäpä ei tehtäisi yhteisen hyvän, eli kansallisen edun vuoksi. On onnistuttu markkinoimaan lähes täydellisesti käsitystä kansallisvaltion ykseydestä, kaikkien kansalaisten yhteisestä edusta, eli toisinsanoen; pääoman menestyminen Suomessa on kaikkien kansalaisten etu (suomalaisesta pääomastahan ei sanan suppeassa merkityksessä voi enää puhua vapaiden pääomaliikkeiden aikana).

Yleismaailmallisia ulottuvuuksia

Usa vahvimpana imperialistisena valtiona on pitkään toiminut ylikansallisen pääoman yhteisenä puolustus/hyökkäysvoimana. Retoriikan tasolla on havaittavissa aste-eroja esim. eri (Usan)presidenttien näkemyksissä, mutta toteutunutta politiikkaa tarkasteltaessa erot jäävät pieniksi tai olemattomiksi. Viimeisin globaalin talouden taantuma 2000-luvun vaihteessa on ensinnäkin koventanut pääoman linnakkeesta kuultuja äänenpainoja ja johtanut aseellisen voiman käyttöön taistelussa hupenevista luonnonvaroista. Toisaalta on myös kysymys epätoivoisesta kapitalististen markkinoiden laajentamisponnistuksista, joka tänäpäivänä edellyttää sekä imperialismin alueellista laajentamista, että suuremman lisäarvon nyhtämistä työn prosessista.

Mitä on työväenluokan arki tänään?

Työväenluokka koostuu nykyään lukuisista kerroksista. Pääelementit ovat vakituisessa palkkatyössä olevat, pätkätyöläiset ja työttömät. Enemmän tai vähemmän luokkaan kuuluviksi tai siihen läheisessä suhteessa oleviksi voidaan laskea myös opiskelijat, eläkeläiset ja osa pienyrittäjistä pienin varauksin. Viime vuosina luokan sisällä on kasvanut erityisesti epätavallisessa työsuhteessa olevat, eli määräaikaisessa tai osa-aikaisessa työsuhteessa olevat. Työttömien määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan ja vakituisten työsuhteiden määrä on suhteellisesti ollut laskussa.

a) Taloudellinen ulottuvuus. Työväenluokan sisällä ilmenee selvää jakoa hyvin toimeentuleviin, ja heikon ja/tai epävarman toimeentulon varassa eläviin. Eri alojen nopeasti vaihteleva suhdannetilanne, tilauskanta ja työvoiman tarjonnan ja kysynnän vaihtelevat olosuhteet ovat luoneet todellisuuden, joka voi tehdä eilisen voittajista huomenna häviäjiä tai päinvastoin. Taloudellisessa mielessä tilanteelle on siis leimallisinta epävarmuus. Työväenluokan olisi tietenkin kyettävä edelleen ostamaan suurin osa tuottamistaan hyödykkeistä, koska eliitti ei tähän lukumääräisestä pienuudestaan johtuen kykene. Tämä kuluttaminen tapahtuu pitkälti kehittyneen luottojärjestelmän avulla. Kulutusluottojen markkinointi on saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet.

b) Kulttuurillinen ulottuvuus. Kärjistetysti voidaan sanoa, että työväenluokka elää tänään kapitalistien luomassa (keino-)todellisuudessa. Mediavalta on pitkälti keskittynyt kapitalismiin kuuluvan monopolisaatiokehityksen seurauksena. Media mm. luo uutisia itse, joista se sitten "tiedottaa kansalle". Lukuisista esimerkeistä otetaan vaikka Idols-kilpailut tai mikä tahansa lukuisista tosi-tv-sarjoista. Merkkihenkilöt ja julkkikset luodaan itse, hyödynnetään ja hylätään. Mainokset(itseasiassa monet tv-sarjat ovat pidennettyjä mainoksia) luovat arvoja ja ihanteita, malleja mitä kohti pitää pyrkiä. Erottaudu, tuo esille persoonallisuutesi merkkituotteilla, design-koruilla, autoilla, kotisi sisustuksella! Valitettavasti on tarkoin rajattu, kuinka tuota omaa persoonallisuuttaan saa ilmentää aiheuttamatta yleistä pahennusta. Tärkeintä tietysti on, että käytät runsaasti rahaa yksilöllisyytesi ilmaisemiseen.

c) Sosiaalinen ulottuvuus. Kapitalismin kehitys on tarkoittanut myös sosiaalisten verkostojen jatkuvaa muutostilaa. Ihmisten toivotaan ja odotetaan korvaavan sosiaalisia suhteitaan kuluttamisella. Siksi onkin talouselämän kannalta toivottavaa, että ihmisyhteisöt, olivat ne millaisia tahansa, sirpaloituvat ja lopulta hajoavat. Yksinäinen, eri sosiaalisista viitekehyksistä erkaantunut yksilö on hyvin altis ruokkimaan kuluttamisella erilaisia tarpeita, joihin aiemmin tiiviit ihmisyhteisöt ovat kyenneet vastaamaan. Luonteenomaista tilanteelle on toisten ihmisten näkeminen lähinnä kilpailijoina, jotka täytyy nujertaa esim. taloudellisessa tai hierarkisessa kilpailussa.

2.Luokkatietoisuus, sopua vai taistelua?

Työväenliikkeen historiaa tuntevat ovat nähneet lukuisia luokkataistelun muotoja, tai ainakin lukeneet niistä. Valitettavasti tämän päivän todellisuudessa vain yksi näistä muodoista on voimissaan. Tradeunionismi, eli ammattiyhdistysliikkeen puitteissa käytävä taloudellinen taistelu on ollut ajankohtaista edelleen, on jopa nähtävissä sen voimistumista hiljaisemman kauden jälkeen. Pääoman globalisaation seurauksena ammattiyhdistysliikkeen kohtalonkysymys on se, kyetäänkö kattavaan kansainväliseen yhteistyöhön toisissa maissa ja maanosissakin toimivien ammattiliittojen kanssa, tarvittaessa hyvin lyhyellä varoitusajalla. Suomen paperilakon yhteydessä oli nähtävissä ilahduttavia merkkejä heräämässä olevasta kansainvälisestä solidaarisuudesta.

Kuitenkin on selvää, että ennemmin tai myöhemmin pääoman ja työn välinen ratkaisematon ristiriita tuo esiin kysymyksen poliittisesta vallasta. Pelkkä taloudellinen luokkataistelu, kansainvälisenäkin, on lopulta tuomittu työväenluokan tappioon, ilman kapitalististen tuotantosuhteiden hävittämistä. Kapitalismi elää työn riistosta, ja mikäli työväenliike (kuvitellaanpa) onnistuisi saavuttamaan esimerkiksi yleismaailmallisen minimityöehtosopimuksen, tuloksena olisi luultavimmin yleismaailmallinen lama entistä pahempine massatyöttömyyksineen, kriiseineen ja lopulta sotineen. Näin siis, mikäli taloudellisen taistelun ohella ei oltaisi valmistauduttu samalla poliittisen vallan ottamiseen kapitalisteilta työväenluokalle. Tuloksellinen luokkataistelu siis vaatii myös poliittisen ulottuvuuden. Palaan aiheeseen vielä viimeisessä kappaleessa.

Ennenkuin pääsemme hiomaan luokkataistelun strategiaa ja käytäntöjä, täytyy ensin herättää luokkatietoisuus uudelleen, lähes nollapisteestä. Pidetäänhän varsinkin mediassa luokkavastakohtaisuuksia menneisyyteen kuuluvana erityispiirteenä. Monet ns. vasemmistolaiset, eritoten aiemmat Stalinin nimeen vannoneet, ovat kaikkein kärkkäimpiä puhumaan luokista ja taistelusta menneessä aikamuodossa. Kuitenkin todellisuutta analyyttisesti tarkasteltaessa on vaikea huomata mitään sen suuntaisia muutoksia poliittis/taloudellisessa viitekehyksessä, mikä puoltaisi tällaisia luokkasovun näkökantoja. Porvaristohan on nationalismin nimissä aina pyrkinyt vetoamaan oman maan työväenluokkaan kuvitellun yhteisen edun nimissä.

3.Tuotantosuhteet ja luokkataistelu ekologisessa viitekehyksessä

Tähän asti työ ja pääoma ovat näyttäneet olevan epäpyhässä liitossa luonnonsuojeluliikettä vastaan. Ay-byrokratia on sulassa sovussa elinkeinoelämän kanssa ajanut mm. ydinvoimalahankkeita, vuotoksen tekoallasta, suuria avohakkuita ja milloin mitäkin ympäristölle tuhoisia hankkeita. Tässä kohtaa tulemme taas aivan olennaisimpien kysymysten äärelle; ilman poliittisen taistelun ulottuvuutta, ja voimakasta luokkatietoisuutta, työväenluokka on pakotettu anelemaan almuja pääomalta, liittoutumaan lyhytaikaisen taloudellisen hyödyn takia perivihollisensa kanssa. Ympäristöväki ei kykene tarjoamaan työtä, ja se onkin helppo nähdä vihollisena, varsinkin, kun luokka on jatkuvasti alttiina porvarilliselle propagandalle eri muodoissaan.

Kehittymätön luokkatietoisuus ja vastakkainasettelu työväenluokan ja ympäristönsuojelijoiden välillä ovat saman asian eri ilmenemismuotoja: talouselämä on porvariston hallussa ja se sanelee työnteon, tulonjaon ja myös sen viitekehyksen, minkä puitteissa luonnonsuojelua voidaan sallia. Sanomattakin on selvää, että porvarillisen hegemonian vallitessa edessä on luonnonvarojen ja -ympäristön nopea hävittäminen. Yhtä selvää on myös se, että ilman työväenluokan aktivoitumista aivan ruohonjuuritasolta alkaen em. vääristyneet rintamalinjat säilyvät porvariston lyhytaikaisen edun mukaisesti.

4. Johtopäätöksiä

Yllä olen esittänyt hyvin suppeasti ja ehkä pinnallisestikin kapitalismin ja työväenluokan nykytilaa, sekä vähän ekologistakin ulottuvuutta. Tärkeintä on aina kuitenkin se, mitä pitäisi tästä hetkestä eteenpäin tehdä, ja millä keinoin. Pyrin nyt antamaan näihin kysymyksiin muutamia vastauksia yleisluontoisesti ilmaistuna.

Johtopäätös 1

- Työväen taloudellinen taistelu ei yksin riitä. Luokan tietoisuutta on kehitettävä, edesautettava luokan kehittymistä historialliseksi subjektiksi, ja poliittista valistuneisuutta lisättävä, jotta porvarillinen propaganda ei tehoaisi nykyiseen tapaan ja voitaisiin siirtyä puolustuksesta hyökkäykseen.

- Kuinka?

Tällä hetkellä luokkatietoisuuden siemen lepää ammattiyhdistystoiminnassa. Siinä viitekehyksessä aktiivisesti toimien pystymme faktojen avulla argumentoiden laajentamaan taistelun muotoja. Yhteinen etu on asetettava pikkuporvarillisen oman edun tavoittelun tilalle.

Johtopäätös 2

- Kapitalismin aiheuttamat ympäristöongelmat ovat todellisuutta jo, eivätkä tulevaisuuden kuvitelmia. Työväenluokalle on osoitettava todellinen vastustaja ympäristönsuojeluliikkeen sijaan.

- Kuinka?

Lähes jokaisen lähiympäristöstä löytyy nykyään teollisuuden, hakkuiden tai jätevesien pilaamia luonnonympäristöjä. On osoitettava selvä ja vastaansanomaton yhteys ympäristötuhojen ja jatkuvasta kasvusta elävän kapitalismin välillä.

Johtopäätös 3

- Vihreä liike kapitalismin oloissa on tuomittu häviämään. Kapitalismi ja kestävä kehitys ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. On osoitettava tämä karu tosiasia ympäristönsuojeluliikkeelle.

- Kuinka?

Esittämällä pikkuporvarillisille "luonnonsuojelijoille" yksinkertaisia kysymyksiä, joihin he eivät ole kykeneviä vastaamaan, kuten: Miten toteuttaisitte vihreää markkinataloutta maailman mittakaavassa? Mitä tekisitte "enemmän aikaa vähemmän roinaa"-ideologian aiheuttamalle joukkotyöttömyydelle? jne.

Johtopäätös 4

Meidän asiallamme on kiire. Toimeen on ryhdyttävä jokaisen, joka on kykenevä käsittämään oleelliset ja hälyttävät tosiasiat. NYT!

--Jani