Taistelujen uusi vuosi

Aina vuodenvaihteen alla porvarillinen lehdistö "värvää" maan viisaat miehet arvioimaan menneen vuoden tilintekoja ja tulevan näköaloja. Arvioissaan he ovat aina samaa mieltä. Edellinen vuosi oli surkea ja tuleva tulee olemaan parempi. Ihmisjoukot ja maailman kansat eivät ajattele kuitenkaan samalla logiikalla.

Mennyt vuosi oli surkea, mutta ei kapitalismin johdossa olevan eliitin suunnitelmia vastustavan joukkoliikkeen kannalta. "Viisaat" ovat oikeassa mikäli vaan puhuvat heitä ruokkivan käden intressien kannalta. 1990 -luvun lopulla puhjennut kapitalismin järjestelmäkriisi kärjistyy vuodesta toiseen. Puhuttaessa ratkaisuista kriisistä poispäästämisestä on tehtävä selväksi minkä yhteiskunnallisen luokan eduksi ratkaisut on ajateltava. Kapitalismi on jo ryhtynyt rappiovaiheensa ja rakenteellisen kriisinsä sanelemana ratkaisuihin, jotka varaavat ihmisjoukoille synkkää tulevaisuutta jos nyt tulevaisuutta ollenkaan. Kriisin kärjistämistä seuraa luokkataistelun sykkeen kiihdyttäminen. Näin ollen porvariston taantumuksellisten suunnitelmien käytännöt ontuvat jolleivät paikoin pakota järjestelmää tappioihin.

Historiallisiin yhteenottoihin pakotetut joukot lähettävät omia viestejä maailman toisille sorretuille. Näiden vastakkainasettelujen lopullinen ratkaisu, joukkojen kyky järjestäytyä, voittaa taistelu ja ehdottaa yhteiskunnalle omia inhimillisempiä ratkaisuja ovat kriteerit, joista riippuu tulevaisuutemme näkymät. Kapitalismilta ei voi odottaa kaikkien kannalta edullisia ratkaisuja, päinvastoin hikeä, verta ja kyyneleitä.

Irakissa barbaarisesta tukahduttamisesta ja surkeista elinehdoista huolimatta vastarinta on pakottanut miehittäjiä merkittäviin sekä aineellisiin että moraalisiin tappioihin. Bush korvaa vanhoja valehteluja uusilla ja kärsii arvovaltansa menettämistä ja hänestä tulee Yhdysvaltoja uuteen Vietnamiin luotsannut presidentti. Vietnamin jälkeen oli näkyvissä uusi periodi kapitalismille. Tappio johti keyneseänismin loppuun ja uusliberalismin ja globalisaatioajan alkuun. Tämän ajan loppu ja uudet tappiot eivät osoita mitään valoa kapitalismin tunnelin päässä, järjestelmän elinvoimaisuuden kannalta. Mahtava julkisen liikenteen lakko ennen joulua halvaannutti New Yorkia ja näytti ainoaa olemassa olevaa tietä kriisistä poispääsyyn. Tämä on taistelujen tie.

Latinalainen Amerikka antaa omia ratkaisuja imperialismin karmeille suunnitelmille. Vasemmistolaisuuden läpilyönnin aalto ja luonnon varojen kansallistamiset aiheuttavat melkoista päänsärkyä maailman kapitalismille ja estää taantumuksellisten visioiden toteuttamista. Andien korkeuksissa Inka-intiaanien jälkeläiset kahden suuren kapinan jälkeen antavat kokan viljelijöiden, kokalerosten johtajalle valtuuden ajamaan imperialismin intressit pois maasta. Argentiinassa alkanut kansannousu neljä vuotta sitten on tänä päivänä kattamassa kokonaista maanosaa Caracasista Tulimaahan.

Kiinassa kapitalismin restauraatio tapahtuu reaalistalinismin johdolla. Huikea kasvu johtuu orjatyösuhteista ja rajattomista ulkomaanpääomalle annetuista mahdollisuuksista. Tämä on epäilemättä pelastanut lännen kapitalismia toistaiseksi ja tarjonnut sen lopulliselle romahtamiselle pientä aikalisää. Samaan aikaan Kiinan talouden mahtavat voitot on sijoitettu USA:n julkisen talouden historiallisesti suuren mittakaavan vajeiden kattamiseksi. Tilanne on kestämätön. Valtava sosiaaliongelma on syntynyt ja luontoa on saastutettu ennennäkemättömällä vauhdilla.

Yhteenotot valtiovoimien kanssa ja päivittäiset onnettomuudet työpaikoilla yhdessä maan pakkolunastamisesta johtuvan kansan kurjistamisen kanssa virittävät melkoisen aikapommin. On vain ajasta kiinni milloin tämä pommi pamahtaa, saattaa olla jopa ensi vuonna. Sen lisäksi alkanut korkean koron aika ei enää salli voittojen kierrättämistä lännessä entiseen tapaan.

Venäjällä kapitalismin restauraatiolla ei ole parempi kehitys. 1990 -luvun nopean ja ryöstökapitalismin yritysten epäonnistuttua, paluu kapitalismiin on yritetty keskitetysti Putinin post-stalinistisen byrokratian avulla. Lainsäädäntö on muutettu ja kansan omaisuutta on yksityistetty kovalla kädellä. Viimeisten vanhan järjestelmän rippeiden poistaminen näyttää aiheuttavan melkoista vastarintaa. Vanhojen sosiaalietuuksien varassa Venäjän kansa on elänyt viitisentoista vuotta. Niiden poistaminen ja työväenluokan kurjistaminen tähtää kapitalismille tärkeään luokan kauppatavaraksi muuttamiseen. Kuluneen vuoden alussa merkittävien valtakunnallisten taistelujen viesti on selkeää. Ensi vuoden alussa Venäjällä on suunniteltu merkittäviä mielenosoituksia. Siinä vastustetaan asuntomaksujen nostamista markkinatalouden tasolle kun eläkeläiset ja köyhät menettävät alennuksensa asuinpalvelumaksuista. Tähän asti asuminen oli köyhille edullista kun ei tarvinnut maksaa kuin murto-osa vuokrista. Ilmainen terveydenhoito ja ilmaiset lääkkeet tuovat kadulle miljoonia ihmisiä tammikuussa. Sosiaaliturvan remontti koskee 34 miljoonaa venäläistä. Eläkeremontti koskee kaikkia. Jos haluaa kapitalismia, pitää elää kapitalismin ehdoilla.

Ukrainalle tähän asti halvan maakaasun tarjoaminen lopetetaan. 1000 kuutiometriä kaasua maksoi tähän asti vain 42 euroa. Tästä lähtien samasta määrästä vaaditaan 190 euroa. Eri maissa restauraatio kulkee eri polkuja pitkin ja eri tahdissa. Tämä aiheuttaa hajaannusta ja vastakkainasettelua. Ukraina uhkaa kiristää maan kautta läntiseen Eurooppaan kulkevien putkien hanat kiinni. Sen lisäksi uhkailee häätää venäläisen laivaston Krimistä ja kutsua Naton laivastoa tilalle. Paitsi koko maiden välinen 17 miljardin dollarin vuositason kauppa, vaarassa on myös sotilaalliset tasapainot. Kalabaliikki vetää eurooppalaisen kapitalismin pakostakin mukaan. Tämän asema on kahtia jakautunut. Toisaalta pitää olla hyvä kaveri EU:lle pyrkivälle Ukrainalle ja toisaalta pitää huolestua venäläisen kaasun saannista. Uusi rakennettava putki Itämeren kautta ei ole vielä valmis ja sitä Schröder ei enää voi nopeuttaa. Lopulta ristiriita läntisen ja itäisen Ukrainan välillä ei ole vielä kunnolla puhjennut.

Euroopassa kapitalismilla on kehittyneen maailman huonoimmat näkymät. Iskut Lontoon maanalaiseen viime kesällä osoittivat, että terrorismia ei voiteta ensi vuonnakaan. Terrorismia ei voi voittaa luomalla lisää sitä ruokkivia olosuhteita. Irakin sodan vastarinnan menestys on saanut Blairin hymyn jäähtymään. Hajaannusvoimat ovat Unionin laajentumisen jälkeen voimistuneet ja se näkyi äskettäin kykenemättömyydellä sopia uudesta budjetista. Vanha Saksa-Ranska akseli on aikoja sitten mennyt poikki Schröderin hallituksen kaaduttua Saksassa ja perustuslainluonnoksen nöyryyttämisestä Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Chirac ja Merkel ovat samaa mieltä siitä, että akselia ei enää ole. Yhteisrintama heillä on vain siinä, että vastustetaan yhdessä Blairin johtajuutta. Porvaristo etsii nyt Euroopalle messiasta, mutta järjestelmän vajoaminen tekee sen vaikeaksi. Merkel ei ole Reagan ja Chiracin seuraajasta - onko tämä sitten kuka tahansa - ei tule Thatcher housuissa. Silloin elettiin haudan partaalla olevan kapitalismin kolmannen periodin alussa ja nyt sen loppu on alkanut. Tämä lopun alku oli 1990 -luvun lopulla Aasia tiikeritalouksien romahtamisella. Luokkataistelun tasolla uuden vaiheen julisti alkaneeksi Seattlen tapahtumat. Seurasi Göteborgit ja Genovat, kaksoistornit ja Guantanamot. Sotien ja vallankumousten uusi vaihe on käynnissä ja sen asian tiedostaminen on meille jokaiselle elintärkeää.

Esillä ei ole vain akselin huono säätö ja johdon puute tai poliittinen hajaannus. Jatkuva lakkoaalto ja liikehdintä maanosamme laidasta laitaan, työttömyyden räjähtävä nousu, köyhyyden kasvu hyvinvointivaltion alasajon seurauksena ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, on enemmän päivittäinen sääntö kuin poikkeus. Kurjalisto juhlinee tätäkin vuoden vaihdetta käyttäen autoja ilotulituksina. Ilmeistä on se, että Pääoma ja Työ ovat voimainmittelyn asemissa ja yhteentörmäysradalla Euroopassa.

Suomi potee samoja tauteja kuin eurooppalainen kapitalismi. Vuoden tärkein sisäpoliittinen tapahtuma taisi olla irtisanomiset. Työttömyyden nousua ja eritoten pitkäaikaistyöttömyyttä tässä maassa hoidetaan alkavasta vuodesta lähtien siten, että uusi sana, vastikkeellisuus, astuu voimaan. Kaikki pitkäaikaistyöttömät pakkotöihin nollapalkalla kapitalistien kukkaroa kasvattamaan. Kuntalaistenkin on sopeuduttava uusiin virtauksiin. Kun tuet kunnille lopetetaan niiden yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi. Kuntaremontti käytännössä lopettaisi maakuntaliitot ja sairaanhoitopiirit.

Presidenttivaalien saippuaoopperassa kiistellään siitä, että mennäänkö Natoon nyt heti vai myöhemmin auki jätetystä ovesta? Kun rauhanturvaoperaatiot ovat muuttuneet kriisinhallintaoperaatioiksi viisaat toimittajamme tenttaavat ehdokkaita siitä, että pitäisikö operaatioiden tapahtua YK:n mandaatilla vai ilman. Me sanomme jyrkästi tähän pelleilyyn ettei kumpaakaan!!! Työssä olevien oltavat eivät ole paremmassa mallissa. Työttömyys polkee palkat alas ja niistä on sovittava työpaikka- tai henkilökohtaiseksi. Lakot ovat käytännössä kiellettyjä tai laittomia. Kuluneen vuoden lakkotaistelut etenkin kuljetusalalla ja paperiteollisuudessa aloittavat uutta lakkotaistelujen aikakautta. Byrokraattien häätö liitoista ja työpaikkatoimikuntien perustaminen kuuluvat saman ajan tehtäviin.

Suomen on ensi kesästä lähtien hoidettava myös eurooppalaisen kapitalismin pulmia. EU:n puheenjohtajamaana toimiessaan Suomen päälle kaatuvat mm. perustuslaillinen sopimus, suhteet Amerikkaan ja maailmankauppa. Sen lisäksi ensi syksyllä Tampereella "hoidetaan" maahanmuuton pulmia. Kansainvälisiä mielenosoituksia ollaan jo suunnittelemassa.

Vuosi 2006 on kriittinen aika hallitsevalle luokalle ja sen hallitukselle myös Suomessa. Edellä mainittujen taustojen tiedostaminen on elintärkeää työväenliikkeelle ja sen etujoukoille. Me tiedämme että marxilaisesta analyysista johtavat vallankumoukselliset tehtävät ovat kuin punainen vaate reformismille, joka pitää parempana ratkaisukeinona protestit ja vaalikampanjat. Todellinen poliittinen näyttämö on kuitenkin yhteiskunnallisten taistelujen areenalla. Siellä ratkaistaan ei sitä, miten porvarillinen yhteiskunta hallitaan, vaan tärkeämpi asia, mikä yhteiskunnallinen luokka on vallassa. Haastamme kaikkia reformistipuolueita niin eduskunnasta kuin sen ulkopuoleltakin taistelemaan työväenluokan oikeutettujen vaatimusten puolesta. Vetoomuksemme koskee suoraa toimintaa ja yhteisrintamaa siirtymäohjelman pohjalta, joka takaa työttömille, köyhille työssä oleville ja nuorisolle elinehtonsa, joita kapitalismi on tällä hetkellä riistämässä ja vaarantamassa. On tarpeen perustaa laaja massiivinen työväenliike, jolla olisi poliittisia vaatimuksia ja joka keskustelisi tulevaisuuden yhteiskuntaan johtavasta ohjelmasta. Tämän taistelun ohessa kaikkien tovereiden on taisteltava vallankumouksellisen puolueen rakentamisesta ja sen juurtumisesta joukkoliikkeen sisällä.

Proletariaatin suurin puute tänä päivänä on vallankumouksellisen työväenpuolueen, eli johdon puute. Meillä on paljon vaadittavaa kapitalisteilta, onko sitten nämä suomalaisia tai muunmaalaisia. Meillä sen sijaan ei ole mitään mikä erottaisi meitä maailman muiden sorrettujen kanssa, meillä on päinvastoin heidän kanssaan yhteinen vihollinen, joka uhkaa tuhota koko maapallomme. Siksi julistamme että työväenluokka on kansainvälinen ja taistelemme rakentaaksemme maailman puoluetta, yleismaailmaisen kapitalismin haudan kaivajan. Se on tehtävä, joka on historiallisesti asettunut Neljännen Internationaalin hartioille. Vallankumouksellisen Työväenpuolueen rakentaminen Suomessa on mahdotonta ilman, että samalla taistelee Neljännen Internationaalin jälleen perustamisen puolesta.

31.12.05

Marxilainen Työväenliitto