Kepun puoluekriisi osa kapitalismin kriisiä

Jättitason kriisiä on presidentinvaalit saaneet aikaan kaikissa puolueissa, voittajissa ja häviäjissä. Syy kriisin ei ole vaalit, niiden ei pitäisi olla edes kriisin ratkaisuun tie. Vaalit oli vain tekosyy, presidentinvaalit ei koske kotimaanpolitiikkaa eikä edes ulkopolitiikkaa kokonaisuudessaan. Kriisi johtuu siitä, että taloudellisesti kapitalismi elää uutta aikakauttaan ja poliittiset suhteet ovat vanhan kuorensa vankeja. Tämä poliittinen polarisaatio on presidentinvaalien tärkeimpiä opetuksia. Vastakkainasettelun aika alkaa vasta nyt. Tässä suhteessa kokoomus oli näiden vaalien todellinen voittaja, kaikissa muissa puolueissa puhkesi kriisi, jonka liekit kytevät vielä pitkään. Demarit hermostuvat koska pelkäävät että Keskustan kutistus etsii lohtua porvariyhteistyöstä. Vasemmistoliitto hermostuu koska demarit hermostuvat, ja demarien henkinen tasapaino on ainoa tae vasemmistoliiton pääsemiselle hallituskokoonpanoon ensi vuoden vaalien jälkeen. Ilman hallitukseen pääsyä Vasemmistoliiton hajoaminen tulisi ennen aikojaan. Keskustan hermostuminen on säälittävin näistä kaikista. Kyseessä on välitön tuho ja sen mukana saattaa seurata hallituskriisi.

Keskustan ongelma ei ole se, että hävisi vaalit, eikä se, että sen johdossa on tylsä luuseri, joka karkottaa maltillisimmatkin äänestäjät. Keskustan ongelma on se, että voimasuhteet yhteiskunnassa on muuttuneet niin, että puolueen perinteinen kannattaja-alue joko kääntää sille selkänsä tai passivoituu täysin. Keskustan funktio kapitalistisessa yhteiskunnassa on ollut kyseenalaista. Ei ole kehittyneessä maailmassa monta maata, jossa tarvittaisiin kahta suurta porvaripuoluetta. Keskusta säilyi tähän asti hengissä Suomen erikoisten maantieteellisten ja historiallisten olosuhteiden takia. Siitä on kauan kun Suomessa maatalouden osuus BTK:sta on jäänyt pieneksi. Suomi ei ole pitkään aikaan ollut maatalousmaa ja sen puolueen johto tiedostaa. Juuri sen takia maalaisliiton nimi vaihdettiin keskustaksi ja puolueen toiminnan pääpaino yritettiin siirtää maaseudulta kaupunkeihin. Keskustan kytkökset osaan elinkeinoelämää, osuusliike- ja pankkipääomaan, maaseudun väestön konservatiivisuus (esim. herätysliikkeet), kuilu etelän ja pohjoisen välillä ja stalinistisen byrokratian luottamus Kekkoseen ovat muutamia syitä siihen, miksi Keskustapuolueen kriisi siirtyi tähän päivään eikä puhjennut aikaisemmin.

Vanhanen

Vanhanen joutui nykyiseen asemaansa sattumalta ja vastoin tahtoaan. Hän oli parasta mitä Kepulla oli tarjota mikäli tahtoi pysyä hallituksessa. Harmaus, sovittelulle taipumus ja tappelumielialan puute, jossa niellään kaikki mitä vastustaja yrittää saada lävitse on ominaisuuksia, jotka ovat syösseet Keskustan kohti tuhoa, mutta ne oli välttämättömiä silloin kun Jäätteenmäelle etsittiin seuraajaa. Tämä nykyinen Keskustapuolueen kriisi, joka saattaa muuttua koko hallituksen kriisiksi on Jäätteenmäen kriisin jatkoa.

Umpikujassa ei ole vain Keskusta, vaan koko hallitus. Pääministeriin, Lipposta lukuun ottamatta, ei luota enää edes oma puolue. Vanhasen mandaatti puolueen johdossa on katkolla ensi kesäkuun puoluekokouksessa. Herää kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Vanhanen ei jatkaisi Keskustan puheenjohtajana. Voisiko silloin toimia enää pääministerinä? Itse Vanhanen ilmoitti haluavansa jatkaa, mutta enenevässä määrin puolueessa olevat kriitikot vaativat häneltä lupaustensa lunastamista. Monien mielestä puolue ja myös maa ei voi odottaa puoluekokousta auttamaan kriisin laukeamisessa, on toimittava nyt.

Jos katsastaa sitä, mitä kriitikot ehdottavat ihmettelee, että siinä ei ole mitään olennaista toimenpidettä maan suurten ongelmien helpottamiseksi. Kaikki ehdotetut toimenpiteet koskevat Keskustan profiilin nostamista. Niitä mm. on: a) pitää ryhtyä populistiksi, mikä on karismattomalle ihmiselle mahdotonta, b) pitää oppia lyömään nyrkkinsä pöytään ja pakottaa muut omiin ratkaisuihin, c) kierrättää ministereitä ja siihen kukaan ei vapaaehtoisesti suostu uhrautumaan, d) löytää varteen otettava haastaja puheenjohtajavaaleissa. Tämäkin on vaikeaa, koska ainakin kovimmat nimet haluaa pyrkiä palliin myöhemmin ja voittaa sen. Esimerkiksi Lehtomäki on jo kieltäytynyt "kunniasta" hävitä poliittiselle ruumiille.

Tällainen Vanhanen sopii parhaiten sosialidemokraateille. Ensi vuoden vaalit ovat sen verran lähellä, että vaikka löytyisi dynaaminen pääministeri tähän hätään, niin se saattaisi kostautua vaaleissa demarien tappiona. Jos toisaalta hallitus kaatuisi nyt, tämä johtaisi ennenaikaisiin vaaleihin ennen kuin keskusta ehtii menettää loputkin kannatuksestaan. Silloin porvarihallitus olisi todennäköisin vaihtoehto. Jälkiviisaudella katsottuna demarien etujenmukaista olisi jos olisi nielaissut aikanaan ylpeytensä eikä olisi vaatinut Jäätteenmäen eroa. Tämä oli viime kädessä oikeassa Lipposen Bush-ystävyyden suhteen. Lipponen, puhuessaan äskettäisen Oulun työväen yhdistyksen 120-vuotijuhlissa, kehui Vanhasta. Lipponen käski lopettamaan kohtuuttoman riepottelun. "Nyt on koko valtakunnalle tärkeintä, että keskusta saa itsensä järjestykseen", lisäsi Lipponen pokkana.

Lipponen ei voi mitään sille, että maaseudun rakenne on muuttunut ja Keskustan tukialueiden äänestysprosentti laskee koko ajan. Vanhojen tasapainojen aika on ohi ja sitä ei voi elvyttää. On vastattava "uusiin haasteisiin" tai väistyttävä itsekin menneen mukaan. Vanhanen itse näyttää sen tiedostavan artikkelissaan Helsingin Sanomissa, jossa vakuuttaa omia "änkyröitä", että hän ei aio ryhtyä heidän ehdotuksensa toteuttajaksi. Paluuta entiseen ei ole: "meistä on tullut aikaa sitten yleispuolue" kirjoitti Vanhanen ja lisäsi, että "maalaisliitto-keskusta osasi aikanaan olla hallituksessa jopa 17-19 prosentin kannatuksella. Vanhanen tiedostaa myös nykykapitalismin tarvetta leikata palveluja erityisemmin maaseudulla, jossa kunnat ovat taloudellisessa ahdingossa ja velassa. Jokainen kuntalainen on yli 1300 euroa velkaa, joka on kunnan aiheuttama. "Vaikein haaste liittyy kunnallisten palvelujen uudelleen organisointiin", Vanhanen kirjoittaa, onhan hän työreformin isä.

Maataloudessa toimitaan EU:n puitteissa. Keskustan vaikuttamismahdollisuudet siellä ovat miltei olemattomia. Kiina-ilmiö aiheuttaa konkursseja ja maaseutu autioituu entisestään. Globalisaation pyörteessä maaseudun työttömyys ei ole välttämättä Keskustan paras liittolainen. "Muuttovirta, lapsien väheneminen, koulujen lakkautukset ja ikääntyminen" on Vanhasen tiedostavia seikkoja. Sen lisäksi hän tietää, että kuntaremontti voi olla talouden pakon sanelema, mutta vääjäämättä se vähentää Keskustan vaikuttamisen mahdollisuuksia. Siksi poliittinen linja kohdistuu edelleen kohti suurkaupunkien keskiluokkaa ja maaseudun tulevaisuudesta puhuminen muuttuu niin, että nykykapitalismin tarpeet ja uusliberalistisen politiikan harjoittaminen korostuu. Tämä on nostanut takajaloille myös vanhoilliset Olli Rehnin kaltaisen uusliberalismin vastustajat. Paavo Väyrynen haistoi aukkoja vallankäytössä ja tulee täyttämään niitä. Uutta Keskustaa ei tarvita, porvaristo on sitä varten perustanut Kokoomuksen aikanaan. Väyrynen ei voi pelastaa vanhaa Keskustaa, ryöpyttäisi "liberaaleja" tai ei. Puheet tähän malliin, että "Maakuntien luottamus on palautettava Keskustaan" on tyhjää uhmailua. Uhka kuin "Pate tulee, oletko valmis" sopisi paremmin komediallisille televisiosarjoille.

--Dimitris Mizaras