Lakkoaalto EU:ssa-ultimaatumi kapitalismille

Kahden vuorokauden uhkavaatimus on annettu Ranskan porvaristolle eilen. Huomenna ammattiliitot "julistavat sodan" ja työväenluokka menee yleislakkoon.

Nuorten työntekijöiden työsuhteita huonontava laki meni läpi parlamentissa muttei kaduilla.

Umpikujassa ollaan muissakin maissa. Saksassa sosiaaliturvan heikentämiseen masinoitu Hartz IV kaatoi Schröderin hallituksen. Sielläkin parasta aikaa julkinen sektori on lakossa ja maaliskuun lopusta lähtien lakkoon menee voimakkain ammattiliitto, Metalli. Lakko julkisella sektorilla, joka on suurin viimeisten 14 vuoden aikana, on aiheuttanut "kitkaa" koalitiohallituksen sisällä.

Umpikuja johtuu siitä, että nämä lainsäädännön muutokset, jotka luovat edellytyksiä työvoiman loputtomalle riistolle, ovat välttämättömiä kapitalismin toiminnan jatkuvuuden kannalta. Toisaalta työväki ja nuoriso ei ole valmis kumartumaan ja hyväksymään kohtaloaan taistelematta.

Toista viikkoa jatkuneet mielenosoitukset Ranskassa keräsivät lauantaina 1,5 miljoonaa ihmistä 160 kaupungin kaduille. Ainoa mitä kapitalistinen yhteiskunta voi tässä rappiovaiheessaan tarjota nuorille on pamppua, hermokaasua, pidätyksiä ja silmitöntä väkivaltaa. Ja siinä poliisi ei säästä keinoja. Toistaiseksi poliisin väkivallasta huolimatta näyttää mahdottomalta tyhjentää 56 vallattua yliopistoa, varsinkin jos tiistaista lähtien yleislakossa olevat työläiset lähtisivät vahvistamaan näiden vartiointia.

Pääministeri de Villepinin suosio on pohjalukemissa. Hänen mahdollisuutensa tulla valituksi ensi vuoden presidentinvaaleissa ovat olemattomat. Ranskan nykyhistoria opettaa, että kukaan pääministeri ei ole Ranskassa toipunut sen jälkeen kun on päättänyt asettua vastustamaan satojentuhansien saati miljoonien mielenosoittajien tahtoa.

Nuorison ja työväenluokan lisäksi lain mitätöimistä ovat vaatineet myös monien yliopistojen rehtorit ja opetushenkilökunta.

Systemaattinen sosiaaliturvan heikentäminen ja työväen muiden etujen huonontaminen perustuu ratkaisevasti Euroopan unionin Lissabonin kokouksessa vuonna 2000 tekemiin periaatepäätöksiin.

19.3.2006

Dimitris Mizaras