USA: protektionismia à la carte

Suurennuslasin alla ja monen suodattimen läpi päästetään ulkomaalaispääoman investoinnit Yhdysvalloissa "herkillä" teollisuuden aloilla. DP-yhtiön päätös siirtää amerikkalaisten satamien hallinnoinnin yhdessä Washingtonin muiden xenofobisten siirtojen kanssa on luonut ilmapiiriä, joka ei ole kovin vieraanvaraista vieraalle pääomalle.

Protektionismi on kuin helposti tarttuva tauti. Kun yksi harjoittaa sitä, se leviää kuin pandemia. Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan kun Yhdysvaltojen kapitalismi tarvitsee epätoivoisesti ulkomaalaispääomaa kattaakseen budjettinsa valtavat vajeet. "Me tarvitsemme nettovirtoina kolmen miljardin dollarin tuontia päivässä", sanoi Clyde Prestovic, Reaganin hallituksen entinen kauppaministeri ja nykyinen Taloudellisen Strategian Instituutin puheenjohtaja.

Viime kesänä Kiina antoi periksi kiistassa, jossa kiinalainen öljy-yhtiö ei saanut ostaa amerikkalaista Unocalia. Ilmiö on yleisempi. Finanssiglobalisaatio törmää kansallisvaltion seinään. Jompikumpi näistä tulee ulos häviäjänä tästä konfliktista. Koska toisaalta toinen ruokkii toista viime kädessä molemmat ovat häviäjiä. Protektionismi taloudessa muuttuu helposti nationalismiksi politiikassa. Monet tarkkailijat ovat jo huolestuneita kansallismielisten mielialojen kasvusta eikä vain USA:ssa, vaan myös niin Euroopassa ja Aasiassa.

Mittal Steel on eurooppalainen yhtiö, jonka toimitusjohtaja on intialainen. Yhtiö on kiinnostunut luxemburgilaisen Arcelor -terästeollisuuden ostamisesta. Paljon sanottavaa tämän kaupan osalta on myös Ranskalla, koska Arcelor työllistää paljon ihmisiä Ranskassa. Britit taas ovat huolestuneita siitä, että venäläinen Gazprom haluaa ostaa brittiläisen Centrican.

Aasia

Strategisen maanjäristyksen kansainvälisen tasapainon voimasuhteissa on aiheuttanut Bushin vierailu Intiaan. Ensimmäistä kertaa allekirjoitettiin yhteistyösopimus sellaisen valtion kanssa, joka ei ratifioi sopimusta ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Bushin perustelut olivat jälleen kerran naurettavia. Taas kerran demokratia oli se kriteeri. Intiaa pitää auttaa ydinteknologiansa kehittämiseksi, koska se on (imperialismin mielestä) demokratia. Iran, Kiina, Pohjois-Korea, Syyria tai Pakistan ei, koska nämä ovat totalitarismeja. Bush luonnehti Intiaa "yleismaailmaiseksi hegemoniseksi voimaksi", joka tulee USA:n rinnalla muuttamaan maailmaa. Liittolaissuhteiden mullistus alueella vaikuttaa ainakin kahteen asiaan. Ensinnäkin se laillistaa 30 vuotta kansainvälisen "laittomuuden" tilassa olleen Intian. Toiseksi Bush kieltäytyi allekirjoittamasta vastaavanlaista sopimusta Pakistanin kanssa. Pakistan on ollut vuosikymmenten ajan USA:n uskollinen liittolainen ja Intian vihollinen. Bush toivoi, että kaikesta huolimatta diktaattori Musharraf pysyisi Yhdysvaltojen ystävänä. "Pakistanin kanssa jatkamme sotaa terrorismia vastaan" sanoi Bush Islamabadissa. Delhissa hän taas lausui "Intian pääminiseri Singistä tulee kumppani tulevan "uuden järjestyksen" luomisessa.

Strategiansa muuttamisella Bush teki selväksi Washingtonin päättäväisyyttä pelata Kiinaa vastaan Intian kortilla. Näin on ilmeisen selvää, että Pakistanilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä Pekingin puoleen, suuntaan, jossa välinsä ovat olleet perinteisesti lämpimiä. Kiina voi kehittää Pakistanin ydinteknologiaa samalla tavalla kuin Venäjä on kehittämässä sitä Iranissa. Bush onnistui järkyttämään tasapainot alueella, jossa asuu 2,5 miljardia ihmistä. Kaikki on nyt auki mukaan lukien sorrettujen ratkaisun vaihtoehto.

--Dimitris Mizaras