Kapitalismin kriisi ja vallankumouksen näköalat

Sosialistinen työväenliike on koko olemassaolonsa ajan pitänyt kapitalismin kumoamista toisaalta välttämättömänä, toisaalta väistämättömänä. Meidän ajallemme on ominaista lukuisien eri uhkakuvien muuttuminen totaalisiksi luonteeltaan. Kapitalismin kehitys on johtanut suunnattomaan tuotannon lisäämiseen, mutta kuitenkaan tämä tuotantokyvyn lisääntyminen ei ole johtanut ihmiskunnan yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen, vaan tulo- ja elintasoerot ovat muuttuneet räikeämmiksi kuin koskaan ennen. On täysin selvää, että kapitalismi ei kykene ratkaisemaan nykyisiä globaaleja ongelmia, vaan se on nopeasti kärjistämässä niitä. Kapitalismia voidaankin pitää yli-ikäisenä jäänteenä, jonka historiallinen tehtävä on suoritettu kauan sitten ja jonka jokainen tuleva elinpäivä toimii koko ihmiskuntaa ja ympäristön hyvinvointia vastaan. Tämän päivän ainoa suuri projekti, jolla voi olla todellista merkitystä valoisamman tulevaisuuden turvaamiseksi, on kapitalismin kumoamisen projekti.

Suomalaisesta näkökulmasta katsoen pääomapiirien vakuuttelut kapitalismin erinomaisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta ihmetyttävät. Elämme yhdessä maailman rikkaimmista kapitalistivaltioista, ja siitä huolimatta julkisia palveluja heikennetään jatkuvasti, joukkotyöttömyys on vakiintunut asiantila, työt pätkittyvät ja osa-aikaistuvat nopeasti jne. Prosentin kymmenykset talouskasvussa suuntaan tai toiseen aiheuttavat talouselämälle harmaita hiuksia, ja pienikin pelko kasvun hidastumisesta johtaa mm. uhkailuihin ammattiyhdistysliikkeen suuntaan, palkkamalttia ja paikallisen sopimisen lisäämistä vaaditaan, jne. Esittipä äskettäin eräs Suomen yrittäjien edustaja Ranskan mallin mukaista 2 vuoden koeaikaa ilman irtisanomissuojaa! Turha edes mainita, että suomalainen ammattiyhdistysbyrokratia todennäköisesti nielaisisi tuollaisen lain pahemmin pureksimatta. Ranskassa luokkataistelun taso on monta astetta korkeammalla kuin täällä.

Nykyinenkin talouskehitys ylläpidetään mm. suunnattomalla työvoiman riistolla mm. Kiinassa, ja muualla Aasiassa. Lisäksi suomalainen metsäteollisuus valmistautuu suuren mittaluokan imperialistiseen projektiin hyödyntääkseen Etelä-Amerikan luonnonvaroja (katoavia sademetsiä) ja halpatyövoimaa Argentiinan ja Uruguayn alueella. Tämä projekti viedään tietenkin läpi niin, että maailmalle uskotellaan kyseessä olevan lähinnä hyväntekeväisyysprojekti, jolla työllistetään köyhälistöä ja tarjotaan heille mahdollisuus vaurastua. Väitetään tietenkin myös, että massiiviset sellutehtaat perustuvat uusimpaan teknologiaan, ja että ympäristön pilaantuminen on minimaalista. Uskokoon ken tahtoo. Toverit Argentiinassa ovat ymmärtäneet asian todellisen tilan, ja toimivat tehdassuunnitelmia vastaan. Kysymys on lukuisien perinteisten elinkeinojen elinmahdollisuuksista ja tavallisten ihmisten elinympäristön tilasta. Tämä kaikki samaan aikaan, kun paperiteollisuudessa vallitsee globaali ylituotantokriisi. Mihinkähän se massiivinen paperimassan tuotanto aiotaan sitten markkinoida, marsiinko kenties?

Kapitalismin kumoamisen puolesta voidaan esittää lukuisia eri argumentteja. Ja tänä päivänä ne ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin. Kysymys on ihmiskunnan suuren enemmistön elinolojen lisäksi koko planeetan elinkelpoisuudesta ja luonnonympäristöjen nopeasta köyhtymisestä lajisukupuuttoineen ja aavikoitumisineen. Samaan aikaan suomalainen, täysin vastuuton poliittinen eliitti mm. pääministeri Vanhasen suulla laulaa kapitalismin ja vapaan kilpailun ilosanomaa. Kaikki hyötyvät loppujen lopuksi vapaista markkinoista ja talouskasvusta. Hallelujaa! Tätä puhetta ei voi ymmärtää mitenkään muuten, kuin julmana pilana ja järkyttävänä yleisen tietoisuuden heikon tason hyväksikäyttönä. Muistakaamme, että suomalaisen kapitalismin rappeutuvan nykytilan ylläpitäminen vaatii jo itsessään massiivista työvoiman riistoa ja luonnonvarojen tolkutonta tuhlaamista. Riistokoneistoja vahvistamalla ja luonnonvarojen tuhlauksella pitäisi poistaa sitten maailmasta köyhyys ja ympäristöongelmat. Hurraa!

Yksi kapitalismin sisällä tapahtuva ns. maailmanparannusprojekti ansaitsee erityismaininnan. Kysymys on ns. eettisestä sijoittamisesta ns. eettisiin sijoitusrahastoihin. Tämä on nähtävä lähinnä porvarillisen omantunnon tyynnyttelyprojektina. Jos joku tosissaan uskoo, että finanssipääomien suuntauksella maailmaa parannetaan, tulee kyllä pettymään pahasti. Sijoituskohteiden valintaperusteet tuntuvat olevan lievästi ilmaisten mielenkiintoisia. Yksi yleisimpiä ns. eettisten sijoitusrahastojen sijoituskohteita on Shell, joka on kunnostautunut aivan erityisesti ihmisoikeuksien polkijana ja massiivisten ympäristötuhojen aiheuttajana.

Samaan aikaan suomalainen ammattiyhdistysbyrokratia on keskittynyt pelastamaan kansantaloutta työväen eduista tinkimällä. Internationalismin perinteet, joista marxilainen työväenliike voisi ylpeänä ammentaa uutta taisteluvoimaa tämän päivän tarpeisiin, on suurelta osin unohdettu ja eri maiden työntekijät ovat kapitalistien toiveiden mukaisesti kilpailuasemassa keskenään. Näin siis toistaiseksi. Mutta niin kapitalistit, kuin heille alistuneet ay-byrokraatitkin unohtavat sen tosiasian, että loppujen lopuksi muutosvoima tulee kaikkien laitosten, byrokratioiden ja valtaklikkien ulkopuolelta. Tämä on nyt nähtävissä tämän päivän Ranskassa. Kun paine työläisten ja tässä tapauksessa myös opiskelijoiden taholta on riittävän suuri, ammattiyhdistysliikekin on pakotettu toimimaan joukkojen etujen ajamiseksi. Näissä konkreettisissa taistelutilanteissa on hyvä mahdollisuus todella muokata ammattiyhdistysliikettä radikaalisti työväen hyökkäysvoimaksi nykyisen luokkien ristiriitojen sovittelijan roolin sijaan.

Taistelut lähes kaikkialla maailmassa kertovat meille omaa konkreettista kieltään. Voitaisiin jopa puhua selkokielestä. Kapitalismi on historiansa suurimman kriisin kynnyksellä, ja osittain mennyt jo kynnyksen ylikin. Yhdysvaltain liittovaltion massiivinen budjettivaje, imperialismin vajoaminen uuteen Vietnamiin Irakissa, Ranskan luokkataistelu ja Etelä-amerikan nopea vasemmistolaistuminen osaltaan kertovat meille tärkeää viestiä. Tilanne on nopeasti kärjistymässä yleismaailmallisesti kohti vallankumouksellisia tilanteita. On elintärkeää, että tässä myllerryksessä kansainvälinen työväenluokka pystyy toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Ainoa keino selvitä kapitalismin kriisin aiheuttamista mullistuksista on lopulta, siirtyminen sosialistiseen talousjärjestelmään. Metodina esitämme neljännen internationaalin siirtymäohjelmaa. Taistelu tarvitsee nopeasti kyvykkäitä voimia sen viemiseksi lopulliseen voittoon. Löytyykö vapaaehtoisia?

--Jani Poimala