Euroopan (dis)integraatio tarjoaa protektionismia ja nationalismia

Kapitalismin ennennäkemätön kriisi aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja ja kaunoja siitä kuka tulisi hyötymään enemmän tietyistä trendeistä ja jopa niukkuudesta. Kriisin ratkaisemisen mahdottomuus taasen aiheuttaa sen, että jokainen yrittää siirtää kriisin seuraamuksia toisen kumppanin taakaksi. Jos kuuluu toisen maan yritysten "nurkanvaltaajiin", kannattaa yhteistä eurooppalaista politiikkaa. Jos puolustaa omia lampaita toisen maan susista, silloin sulkeutuu kilpensä taakse ja harjoittaa protektionismia.

Se, että kapitalismi ei pysty edes kipeiden toimenpiteiden seurauksena (Hartz) elvyttämään talouttaan, tekee sen, että poliittisesti ei pysty näyttämään ulospäin yhtenäistä profiilia. Tämä on perussyy miksi integraatio ontuu siinäkin, missä aikaisemmin näytti jotenkuten sujuvan. Sisämarkkinat eivät toimi ja palveludirektiivin vesitti oma mahdottomuutensa. Perustuslaki on hylätty ja vakaussopimus myös. Demokratiasta ei voi puhua, kaikki käskyt ovat ylimielisiä ja salailun huippua. Sotaverellä EU:n kädet oli ennen tahrattu vain Jugoslaviassa, mutta nyt on tulossa avoimia invaasioprosesseja Kongossa ja Nigeriassa. Ensimmäiset iskujoukot ovat pian valmiit, ja Suomi on siinä mukana.

Yksikään julistetuista arvoista EU:a perustettaessa ei pidä tänä päivänä paikkansa. Ei ihme jos jokainen kapitalismi Euroopassa yrittää pelastaa omaa nahkaansa useimmiten muiden maiden kustannuksella. Hajaannusvoimat ovat integraatiovoimia vahvempia ja dominoivampia. Lopulta näyttää käyvän niin, että kapitalistit käytännössä hylkäävät oman lapsensa ja EU:n projektia jää puolustamaan vain reformistinen vasemmisto, tämä kapitalismin johdonmukaisin puolustaja.

Brysselissä ehdotukset: "fiasko", "kummitus" ja "vihreä kirja"

Viime viikolla kokoontui huippukokoukseen toinen toistaan vinosti katsovia porvariston johtajia. Kun mitään konkreettista ei ole esitettävissä, 25 maan EU tarjoaa vanhaa jälleen lämmitettyä soppaa, ilotulitusta. Kun Lissabonin sopimusta ei voida toteuttaa, pitäisi pyrkiä "uudistettuun" Lissabonin sopimukseen, fiaskosopimukseen. Lissabonin strategiasta sovittiin vuonna 2000 15 valtion voimin. Se koskee EU:n kilpailukyvyn parantamista vuoteen 2010 mennessä. Nyt uneksitaan siitä, että mikäli vuosikasvu olisi 3 prosentin tasolla, laajennetussa Euroopassa luotaisiin vuoteen 2010 mennessä kuusi miljoonaa työpaikkaa ja työllisyysaste nousisi 70 prosenttiin. Samalla EU nousisi kilpailukyvyn osalta maailman ykköseksi.

Kummituksistakaan ei unohdettu puhua Brysselissä. Näin ollen ulkoministerien kokouksessa keskusteltiin siitä, miten voidaan "laajentaa" hylätyn perustuslain sisältöä. Energia on sarka, joka jakaa eurooppalaisia kapitalisteja kaikista pahiten. Yhteistä energiapolitiikkaa ei ole löydettävissä ja mitä enemmän asiaa kaivetaan sitä enemmän se haisee protektionismille ja nationalismille. Jako leiriin on selkeä. Ranska, Espanja, Puola ja Luxemburg linnoittautuvat protektionismin muurin taakse. Saksa ja Italia asettuvat "yhteiseen" rintamaan edellisiä vastaan ja Hollanti sovittelee vastakkainasetteluja Britannian kanssa.

Jos Saksa näyttää liberaalisemmalta energiakysymyksessä, tilanne on toinen työvoiman vapaan liikkuvuuden osalta. Palvelut saa vapauttaa, mutta saksalaiset työmarkkinat pitää lukita uusien jäsenmaiden työntekijöiltä. Vastakkainasetteluja ei ole vain eri maiden, vaan myös saman maan eri kysymyksiä koskevien linjausten välillä. Palveludirektiivin EU:n parlamentin vesittämä muoto hyväksyttiin perjantaina (24.3.). Frits Bolkensteinin nimen saanut direktiivi hylättiin alkuperäisessä muodossaan parlamentissa, koska jäsenmaiden kannat olivat erilaiset. Kyseessä on palveluiden avautuminen vapaaseen riistoon. Palvelut muodostavat 70 prosenttia ylivanhan eurooppalaisen kapitalismin BKT:sta.

Ainoa konkreettinen päätös, josta EU:n jäsenmaat voivat olla samaa mieltä tuli kokouksen lopussa perjantaina. Se koski Valkovenäjän tilannetta. Lisäpakotteilla yritetään horjuttaa Lukatsenkan poststalinismia, kun Ukrainan tapaiset värilliset provokaatiot ei kerännyt kuin kourallisen ihmisiä kadulle. Oranssimalliselle kumoukselle ei ollut nyt vielä edellytyksiä. Jospa näyttäisi hieman tekohampaansa, ehkä EU silloin esittäisi yhtenäistä kuvaansa, joka on illuusio.

Protektionismin ja nationalismin eri osa-alueita

a. Energia on pääkenttä, jossa tapahtuu kansallisvaltioiden ylösnousemus. Energiapolitiikassa pelataan vaarallista protektionismin peliä. Vuorotellen toinen toisensa jälkeen hallitukset jarruttavat omien yritysten myymistä ulkomaalaisiin "tunkeilijayrityksiin". Yksi tämän trendin ilmaisimia ja seurauksia on EU:n vastaisten mielialojen kasvu kaikkialla, joka näyttää kehittyvän dominoilmiön tavoin. On havaittavissa seuraavat tendenssit ja toteamukset:

- Venäjän kaasutoimituksen ongelmien vuoksi viime syksystä lähtien EU:ssa on vallassa huolestuneisuutta kaasun saannista. Kuitenkin eri kapitalismit tarttuvat ongelmaan eri tavoin. Ei voi puhua energiasta yhdellä ja samalla äänellä ja tämä järkyttää markkinoita entisestään. Saksalaisespanjalainen yhtiö nousee energiajätiksi Gaz de Framcen ja Suezin ohi. Ennen tätä saksalainen EON -niminen yhtiö osti espanjalaisen Entesa -nimisen yhtiön.

- Sota näyttää syntyvän eri yhtiöiden kesken ja valtiot osallistuvat siihen myös. Kansalliset intohimot kasvavat. Espanja ilmoittaa ettei tarvitse saksalaisia energiamiehiä maaperällään ja Italian talousministeri (Tremonti) luonnehtii Ranskan politiikkaa sellaiseksi, joka "tuo mieleen ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä aikaa".

- Barroso on myöntänyt, että on tarpeen edetä kohti integraatiota hitaammin. Tämä vie pois loputkin eurooppalaisen kapitalismin puhdista kilpailla menestyksekkäästi Kiinan tai jopa Intian kanssa.

- Keskipakovoimat tuli yhä entistäkin voimakkaammaksi EU:n laajentumisen jälkeen. Barroson vetoomus 25 jäsenmaahan "energianationalismin" hylkäämisestä ei saa vastakaikua. Hänen mahtipontiset sanat kelpaisivat sanomalehtien otsikoiksi, muttei pragmaattiseksi ratkaisuksi.

- EU:n ns. "Vihreän kirjan" kuusi akselia on vain epämääräisiä sanoja sisältävä dokumentti; sanat kuten yhtenäisyys, yhteinen ääni Lähi-itään päin, integraatio, yhteiset sisäiset energiamarkkinat, solidaarisuus, jotta edellinen toteutuisi, uusia innovaatioita uusien energianmuotojen keksimisessä, tehokkuus, reformit, kuulostavat samalta kuin tyhjä kirja.

- "Energia on yhtä kuin kansallinen omaisuus" -ajatus valtaa maaperää. The Economist -lehden mukaan tämän trendin seurauksena jossain vaiheessa yhteentörmäys Venäjän kanssa on vääjäämätöntä.

- USA:lla on uusi ydinenergia -aloite polttoainehuollon rajoittamiseksi. Sen mukaan jälleenkäsittelyyn pystyvät maat lainaisivat polttoaineen muille. Lehdistön mukaan Suomessa ideaa vierastetaan; toistaiseksi.

- Kiina ja Iran laajentavat energiasuhteitaan. Sota Irania vastaan aiheuttaisi katastrofaalisia seuraamuksia EU:lle, joka on USA:ta paljon riippuvaisempi öljystä. Tämä ensinnäkin vahvistaisi protektionismin tendenssiä ja hajottamista EU:ssa ja toiseksi se aiheuttaisi Unionissa sisäistä eripuraa suhteessa sotaan, mikä omalla vuorollaan vaikuttaisi transatlanttisten suhteiden prosesseihin.

b. Barroson puskurit: Komission puheenjohtaja on ehdottanut puskurirahastoa, jolla voisi hoitaa työttömyydestä johtuvia ongelmia. Komissaari Kovac ehdotti EU-verojen keräämistä ALV:n tavoin. Veron tarkoitus olisi rahoittaa tällä tavalla EU:n budjettia. Tämä olisi suuri askel kohti liittovaltiota. Sen jälkeen jäsenmaksut voisivat jäädä pois. Molemmat projektit tyrmättiin tuoreeltaan.

c. Pankit. Ainoa kenttä jossa integraatio on pitänyt ainakin osittain on EMU. Nyt, seuraten FED:n mallia, EKP nosti äskettäin korkoa 0,25 prosenttia, mikä sai sekä kiitosta että haukkuja. Tämä paitsi ,että tekee asuntovelallisista köyhempiä, myös lisää inflaation vaaraa. Jos sen lisäksi syttyy sota Irania vastaan inflaatio voi kiihtyä hillitsemättömästi. Integraatiota ajatellen tässäkin pätee se, että mikä on yhdelle liikaa on toiselle liian vähän. Belgialaisprofessori arvostelee EKP:a joustamattomuudesta. "Euroalue voi hajota ilman poliittista yhtenäisyyttä", Paul de Graiwe arvioi.

d. Isot vastaan pienet: Pieniä maita vastaan asettui myös Ranskan sisäministeri Sarkozy arvioidessaan, että pienet toimivat aina jarruna. Kuitenkin Ranska on juuri se, joka hylkäämällä perustuslain käynnisti protektionismin aaltoa. Suomen pyrkimys ratifioida lakia tässä vaiheessa on kuin nostaisi kuolleen lapsen haudasta koska oli unohtanut kastaa sen. Eripura 25 valtion Euroopassa ilmenee parhaimmillaan Puolan tapauksessa. Kaukana on ajat, jolloin Kwasniewski kuului EU:n syventämistä ajavaan leiriin. Kaczynskin Saksassa vierailun aikana lehdet kirjoittivat: "Presidentti seisoo Euroopan tukena vain kun se sopii Puolalle". Puolassa taas kirjoitettiin näin: "Emme ole kaihtaneet sanontoja "isänmaan etu ulkomaista pääomaa vastaan"". Puolassa pelätään, että Venäjä haluaa pelata heitä pois uudesta maakaasuputkesta, joka vedetään itämerta pitkin. Puolan presidentti varoitti Merkeliä luottamasta liikaa Putiniin, koska Venäjällä on muitakin kuin taloudellisia tavoitteita. Kaczynski sanoi Merkelille suorat sanat tylysti: "Aika ei ole kypsä sellaiselle "puolifederatiiviselle" EU:lle niin kuin kariutuneessa perustuslaissa kaavailtiin".

e. Sotilasyhteistyö, ulkopolitiikka ja transatlanttiset suhteet: EU tarvitsee yhteisiä operaatioita kauas omista rajoista. Yksi niistä on Kongo, johon suomalaisiakin ollaan lähettämässä. Saksa-Suomi-Hollanti -taisteluosasto kiinnosti äskettäin lähes 800 suomalaista. Tällä hetkellä Kongossa on mm. n. 30.000 lapsisotilasta, joita tullaan ampumaan ja joista tullaan ammutuksi.

Chiracin ja Bushin Intian vierailujen jälkeen on selvä, että transatlanttiset suhteet korjataan Euroopasta käsin kahden nopeusvaihteen tahdissa. Mikään ei näytä mahdottomammalta kuin se, että löytyisi yhteinen 25 valtion ulkopolitiikka suhteessa Yhdysvaltojen suuntaan. YK:n turhuutta järjestönä joudutaan toteamaan yhä laajemmin. USA toimii maailmanlaajuisesti ja EU:sta ei löydy kykyä toimimaan edes apurina, saati järjestämään omia itsenäisiä operaatioita ilman USA:ta, puhumattakaan siitä, että toimisi vastoin USA:n tahtoa.

--Dimitris Mizaras