Internationalismi ja sosiaalifoorumit

1. Muuttuva maailma ja muutoksen tekijät

Sosiaalifoorumit eri puolilla maailmaa ovat viime vuosina koonneet yhteen suuren joukon maailman tilasta ja yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta huolestuneita ihmisiä. Yhteen on kokoontunut mitä kirjavin joukko eri poliittisia suuntauksia ja eri kansalaisjärjestöjä edustavia henkilöitä. Paljon on keskusteltu ja pyritty hakemaan toimintastrategioita yleismaailmallisten epäkohtien korjaamiseksi. Lopputuloksena on ollut paljon puhetta ja leppoisaa yhdessäoloa, mutta juuri mitään konkreettista ei ole saatu aikaiseksi. Julkilausumia, kollektiivista voiman tunnetta, lepytettyä omaatuntoa. Siinä oleellisimmat saavutukset.

Osanottajat ovat olleet mm. ammattiyhdistysväkeä, ympäristönsuojelijoita, eri sivistysjärjestöjen ja poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. Oleellista on ollut se, että eri ryhmät ovat toimineet melko suppealla sektorilla, ei olla välttämättä nähty eri yhteiskunnallisten ja ekologisten epäkohtien välillä vallitsevaa yhteyttä. On jopa rakenneltu rintamalinjojakin ympäristöväen ja ay-väen välille, vaikka tarkoitus on kai ollut päinvastainen.

2. Todelliseen internationalismiin

Elämme tänään jatkuvassa yhteiskunnallis-taloudellis-sosiaalisessa myllerryksessä kautta maailman. Tämä myllerrys johtuu pääosin ilmiöstä nimeltä GLOBAALIN KAPITALISMIN KRIISI. Kapitalismin kriisi luo puitteet vallankumoukselliselle toiminnalle ja suurten väkijoukkojen aktivoimiselle todellisen muutoksen puolesta. Korostan sitä nimenomaista tosiasiaa, että todellinen muutos ei voi tapahtua kapitalismin puitteissa, vaan ehdottomasti tarvitsemme uutta talousjärjestystä, joka perustuu toisaalta ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen maailmanlaajuisesti, ja toisaalta käytettävissä olevien luonnonvarojen ja ekologisesti kestävän kehityksen reunaehtojen mukaan. Nämä molemmat ulottuvuudet ovat ehdottoman välttämättömiä, eikä voida painottaa jompaakumpaa toisen kustannuksella.

3. Internationalismin suurimmat viholliset

3.1 Reformismi

Sosiaalifoorumeiden toiminnasta ja osanottajista ilmenee toinen merkittävä este internationalismin toteuttamiselle. Osanottajat muodostavat kirjavan joukon pääosin ns. yhden asian liikkeitä, jotka tahollaan vastustavat jotain yksittäistä kapitalismin luomaa epäkohtaa. Talousjärjestelmän globaali luonne, pääomaliikkeiden nopea liikkuvuus, ympäristökatastrofien nopea expotentiaalinen lisääntyminen, ja muut vallitsevan kapitalismin kehitysvaiheen ilmentymät pitävät huolen siitä, että pelkkiin yksityiskohtiin keskittyvä reformistinen toiminta ei pysty tuomaan edes parhaassa tapauksessa, kuin paikallisia ja ennenkaikkea väliaikaisia voittoja kamppailussa paremman maailman puolesta. Foorumi on nimenomaan reformistinen luonteeltaan. Porto Alegren peruskirja tuomitsee kaikenlaisen väkivallan ja kumouksellisen toiminnan yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttamiseksi. Tämä koskee siis myös pienten ja alistettujen väestöryhmien epätoivoista taistelua ylivoimaista ja sortotoimia toteuttavaa vihollista vastaan (Irak, Kolumbia jne.). Kannattaisi aina muistaa, että jos koskaan ei olisi lähdetty tarmokkaasti, asevoimienkin avulla, muuttamaan yhteiskunnallista järjestystä, eläisimme edelleen maaorjuudessa, eikä olisi tietoakaan mistään sosiaalifoorumeista!

3.2 Nationalismi

Erityisesti tämä inhottava -ismi on näin suomalaisittain merkittävä este internationalististen tavoitteiden tiellä. Edelleen puhutaan kansallisesta edusta, yhteisestä edusta eri yhteiskuntaluokkien välillä kansallisvaltion rajojen sisällä. Pääoma on "internationalisointunut" aikapäiviä sitten, mutta työväen kansainvälisen yhteisrintaman luomisessa olemme sata vuotta aikamme vaatimuksia jäljessä. Viimevuoden sosiaalifoorumissa erityisesti oli todettavissa erään sosiaalidemokraattisen puheenvuoron aikana vastenmielisen voimakasta vetoamista kansallisiin tuntoihin tyyliin: "olemmehan kaikki sitä mieltä, että Suomessa tarvitsemme työtä ja työpaikkoja tulevaisuudessakin". Sinänsä totta, mutta kyseinen puhuja tarkoitti nimenomaan sitä, että meidän täytyy antautua ylikansalliselle finanssipääomalle houkutellaksemme sijoittajia maahamme ja pitääksemme entiset paikalla. Eli tämän päivän sosialidemokratia on alentunut almujen kerjäämisen tasolle, vaikka puolueen varhainen historia tarjoaisi perinnettä työväenluokan taisteluvoimien kokoamiseksi yllinkyllin. Onkin todettava, että reformismi ja nationalismi kulkevat hyvin usein käsi kädessä. On myös tuotava esille, että tämä ns. reformismikin tarkoittaa tänä päivänä lähinnä puolustustaistelua, eikä todellisia uusia reformeja kapitalismin puitteissa. Kapitalismin tila sanelee tämänkin tosiasian. Reformismin ja nationalismin synteesiä voitaisiin kutsua yhdellä sanalla: Opportunismi.

4. Sosiaalifoorumeiden kohtalonkysymyksiä

Foorumit ovat nyt historiansa kulminaatiokohdassa. Jos ei kyetä terävöittämään linjaa, ja toteuttamaan taistelevaa internationalismia lähitulevaisuudessa, on Sosiaalifoorumeiden laulut pian laulettu. Tulevaisuuden ennusteena on tässä tapauksessa hiipuminen pelkäksi keskustelukerhoksi, joka ei toimi minkään muun hyväksi, kuin hupenevien osallistujiensa psyko-sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Foorumeiden paras puoli on se, että ne ovat kyenneet kokoamaan laajasti aktivisteja kerrankin samaan tilaisuuteen, saman katon alle. Tämä tarjoaa sinänsä mahdollisuuksia tuoda edistyksellisiä näkemyksiä aktivistien ja sitä kautta myös laajempaankin tietoisuuteen. Foorumit onkin nähtävä lähinnä välinearvona taistelussa vallankumouksellisten voimien rakentamiseksi ja kokoamiseksi. Foorumit on oiva tilaisuus osoittaa sekä nationalistiset, että reformistiset käsitykset tuhoisiksi harhoiksi, jotka ovat todellisen muutoksen suurin este.

5. Lopuksi

Kuten jo aiemmin totesin, kapitalismin kriisi ja globaali epävakauden aika toisaalta saa aikaan spontaania liikehdintää vallitsevia rakenteita ja hierarkioita vastaan, että asettaa suuren haasteen edistykselliselle internationalistiselle työväenliikkeelle. Se aika lähestyy vääjäämättä, että meidän on kyettävä määrätietoisesti toimimaan uuden yhteiskunnan synnyttämiseksi rappeutuvan kapitalismin raunioille. Kun tämä tilanne pian koittaa, toki hieman eri aikaan eri kolkissa maailmaa, emme tarvitse mihinkään sellaista internationalismia, joka tositilanteen edessä hajoaa kuin varpusparvi, eikä kykene asettumaan sille asetettujen tehtävien tasalle. Sosiaalifoorumit ovat pian tehtävänsä tehneet. Lähitulevaisuus näyttää, kuinka onnistuneesti. Se mitä todella tarvitsemme, on työväenluokan tiedostava etujoukko, joka kykenee hyödyntämään kapitalismin kriisin tarjoamat mahdollisuudet uuden järjestyksen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseksi. Ja saman etujoukon on myös kyettävä ymmärtämään aikakautemme historiallisesti poikkeuksellinen luonne. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt on suuremmat asiat kysymyksessä, kuin kertaakaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Meillä ei ole aikaa odotella kapitalismin kriisin oireiden muuttumista fataalisiksi luonteeltaan. Tämä koskee erityisesti ympäristön tilaa ja äärimmäisen kiireellisiä toimia, jotka ovat tarpeen tilanteen pelastamiseksi. Ja on tietenkin turha edes sanoa, että minkäänlainen vihreä toiminta, ympäristön tosiasiallinen suojelu ei ole mahdollista olosuhteissa, joissa maailman yhteenlaskettu bruttokansantuote ylittää monisatakertaisesti sen määrän, mikä tarvittaisiin kaikkien ihmisten välttämättömien perustarpeiden tyydyttämiseen, mutta joissa samalla valtaosa ihmiskunnasta elää surkeassa köyhyydessä. Ainoa todellinen ratkaisu on sosialismi, johon mielellään liittäisin etuliitteen eko-.

--Jani Poimala