Nato-kumppanuuden uusi sukupolvi

Nato-kumppanuus on ehdotettu ja otettu käyttöön joskus vaihtoehtona siihen, että Suomessa vallitsevan jyrkän Nato-vastustuksen vuoksi, täysjäsenyyttä ei ole voitu toteuttaa. Vuosikausien aikana on tämän kansan mieltä yritetty kääntää Nato-ystävällisemmäksi. Siihen on värvätty demarien "järeät nimet", lipposet, ahtisaaret ja jaakonsaaret. Argumentoitu on milloin Venäjän haasteella, milloin turvatakuilla ja milloin sillä, että Naton rooli on muuttunut. Natoa on verrattu milloin salarakkaaseen ja milloin sähköpistokkeeseen. Gallupit gallupien jälkeen osoittavat, että tämä kansa ei luota siihen, että kyseessä on puolustusliitto tai, että kriisienhallinta ja rauhanturvaaminen olisi identtiset asiat.

Kapitalismin kriisi erityisesti niin kuin se ilmenee imperialismin umpikujasta Irakissa, vaatii yhä enemmän sotilaita ja rahaa rauhaan pakottamiseen. Perinteinen rauhankumppanuus ei enää riitä imperialismille. Näin ollen ja samaan aikaan kun jäsenanomus viipyy, odotetaan uusia ehdotuksia, uudesta kumppanuuden laadusta. Uudenlainen kumppanuus "ehdotetaan" Suomen lisäksi ainakin Ruotsille ja Australialle. Porvarillinen lehdistö on ottanut uutisen vastaan riemulla, tarjouksena, josta "ei voi kieltäytyä".

Suomen Nato-kosinta alkoi 1994, jolloin rauhankumppanuusohjelma oli muotisanoja. Vuodesta 1997 Suomi on euroatlanttisen yhteistyöneuvoston jäsen (EAPC). Samaan aikaan Natoon on liittynyt Itä-Euroopan maita, jotka yhdessä Keski-Aasiassa sijaitsevien tukikohtien kanssa kiristävät saartamisen silmukan Venäjän kaulan ympäri. On puhuttu Japanin ja muiden Aasian maiden Natoon liittämisestä ja annettu ymmärtää, että monta maata olisi tällä hetkellä odottamassa vuoroaan liiton eteisessä.

Hyvin ja laajasti tiedossa on myös se, että tällaiset turvallisuuspolitiikkaan liittyvät päätökset Suomessa on tiiviisti liitetty siihen, mitä Ruotsi tekee. Ruotsin ja Suomen uuden sukupolven kumppanuus olisi yksi askel lähempänä täysjäsenyyttä ja samalla synnyttäisi muiden kumppanuussuhteessa olevien maiden kanssa eräänlaisen etujoukon. Suomi pääsee panemaan alulle Naton uutta strategiaa.

Samalla Suomesta ja Ruotsista tulisi uusi viiteryhmä Naton ulkopuolella oleviin maihin. Yhdysvalloissa on julkistettu uusi turvallisuus- ja puolustusajattelu. Kriisihallinta ja jälleenrakennus (koodinimi SysAdmin) irrotetaan siinä armeijan tehtävistä ja odotetaan sen hoitavan transatlanttisia valtiosuhteita ja myös suhteita Suomeen siten, että olemalla mukana pöydässä, jossa päätetään Naton tulevista kriisinhallintasodista, valmistetaan suomalaisia sotilaita kuolemaan kaukana kotimaasta olevissa sodissa, nyt EU:n kuvioiden lisäksi myös Naton ja jenkki-imperialismin etuja ajaen.

Eliitti

Naton ehdotusta ei tule ennen kuin sen ulkoministerit ovat käsitelleet asian tämän kuukauden lopulla Sofiassa. Asiaa on tarkoitus käsitellä myös ensi marraskuussa Riikan huippukokouksessa. Ennen sitä Suomen poliittinen eliitti ehti jo kumartua myönteisesti ja vastata epävirallisesti kysymykseen, ennen kun se on edes esitetty.

Ensimmäisiä asiaan kantaottavien joukosta nousee Suomen pääministeri Matti Vanhanen. Hänen mukaansa asiaan on suhtauduttava "myönteisen uteliaasti", koska se edistää yhteistyötä Ruotsin ja Suomen välillä. Vanhanen kertoi, että ennen Naton marraskuun huippukokousta Suomi on keskustellut ja päättänyt ehdotuksesta.

Pääministerin jälkeen vihreää valoa Washingtonille näytti Suomen ulkoministeri ja Attacin jäsen Erkki Tuomioja. Hänen mukaansa uuden sukupolven kumppanuus ei anna Suomessa aihetta minkäänlaisiin uudelleenarviointeihin. Tuomioja kertoi eduskunnan kyselytunnin aikana torstaina (6.4.2006), että Naton piirissä käyty keskustelu "vastaa juuri sitä, mitä Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä esittäneet". Tuomioja muistutti, että Suomi ja Ruotsi ovat olleet itsekin aloitteellisia ja toivoneet olevan vahvemmin mukana päätöksentekopöydässä.

Samoja lauluja laulaa myös puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Hänen mukaansa Nato-suhteiden tiivistyminen on tervetullutta, koska Suomi on pitkään kokenut tiedonkulun ja suunnittelun vajetta ollessaan mukana Naton operaatioissa.

Nato-suurlähettiläs Antti Sierla on samaa mieltä muun eliitin kanssa siitä, että Suomi toimii taustalla yhteistyöaloitteen aikaansaamiseksi. Vaikka aloite näyttää tulevan Atlantin toiselta puolelta "Yhdysvallat ja Britannia ovat pukeneet ajatuksemme nyt yhteistyöesityksen muotoon", kuten Sierla ilmaisi. Myös Suomen Belgian suurlähettiläänä toimiva Sierla totesi, ettei EU ole kiltimpi sotilasliitto kuin Nato ja että yhteistyö on merkittävä juuri nyt kun EU:n ja Naton yhteistyö on jumissa.

--Dimitris Mizaras