Marxilainen Työväenliitto
http://www.mtl-fi.org, mtl@mtl-fi.org
14.4.2006, 21.53

 

Talouden uusi "kylmä sota"

Kylmä sota loppui 1990-luvun alussa, sen jälkeen, kun Neuvostoliittoa ei ollut enää olemassa. Kapitalismin palautumista ajaneesta nomenklatuurista tuli hegemoninen yhteiskunnallinen luokka, uusporvaristo. Restauraation prosessin tahti ja rauhanomaisuus vaihteli paikasta toiseen. Keski-Euroopassa se on luonnehdittu sametiksi, kun taas Jugoslaviassa läntisen maailman piti tulla apuun hirvittävällä sodallaan. Venäjällä Jeltsinin sokkivuosien jälkeen seurasi kontrolloitu kapitalismiin paluu. Putin on pannut joitakin suurkapitalisteja vankilaan ja estänyt maan resurssien muuttamista vapaaksi riistoksi imperialismin toimesta. Kiinassa sama prosessi seuraa vielä kontrolloidumpaa polkua. Kapitalismin romahdus lännessä riippuu avusta, jota Pekingin byrokraatit auliisti antaa.

Kehitys on antanut kapitalismille lännessä vähän lisää elinaikaa, mutta ei lääkettä kriisistä poispääsemiseksi ja ristiriitojensa ratkaisemiseksi. Ennen pitkää kriisi heijastuu myös entisiin työläisvaltioihin, restauraatio siellä jo ontuu ja vaihtoehdon näköala, sosialismin ratkaisun välttämättömyys, globalisoituu mielialanakin. Imperialismin ajattelijat ovat jo monta vuotta tiedostaneet sitä ja uuskonservatiivi poliitikot tietoisesti yrittävät ajaa Venäjän kaulan ympärille kiristyssilmukan. Nato levisi Venäjän rajoille asti, sotilastukikohtia on perustettu naapurivaltioihin ja värilliset vastavallankumoukset on rahoitettu avokätisesti. USA:n presidenttien neuvonantajana toiminut kuuluisa Zbigniew Brezinski on sanonut NL:n hajoamisen jälkeen, että Venäjäkin pitää jakaa ainakin kahteenkymmeneen osaan.

Talous

Öljyn korkea hinta on tarjonnut Venäjälle hyvät mahdollisuudet rikastua ja vahvistaa neuvotteluasemaansa. Venäjä on hyväksytty G7-kerhoon kahdeksanneksi jäseneksi. Sen lisäksi se on saattanut Euroopan vapisemaan konkreettisesti mahdollisen energiakriisin sattuessa. Uusi vedenalainen kaasuputki pitkin Itämerta ja suoraan Saksaan yhdessä tämän muiden maiden energialaitosten nurkkavaltausyritysten kanssa on kasvattanut itsekkyyden, protektionismin ja jopa nationalismin tunnetta vanhassa maanosassa. Miltei päivittäin voi lukea porvarilehtien taloussivuilta myös, että Venäjä on pantava aisoihin.

Myös maailman kauppajärjestö (WTO) oli aikaisemmin avaamassa ovensa Venäjälle. Nyt neuvottelut saattavat kuitenkin kariutua. Venäjä aikoo luopua kokonaan yrityksistään liittyä WTO:on amerikkalaisten asettamien ehtojen vuoksi. Tämän käsityksen saa, jos lukee venäläisten tekoja ja tekstiä rivien välistä. Venäjä ei näytä suostuvan talouskysymysten lisäksi myöskään poliittisissa kysymyksissä. Iran ja Lähi-itä on Venäjän ja lännen välisen kitkan huippukohtia.

WTO -kysymyksessä tilanne muistuttaa kylmän sodan kuvioita ja se on kaukana siitä tunnelmasta, joka muovautui syyskuun terrori-iskujen jälkeen. Amerikkalaisia senaattoreita, enemmistöpuolueen johtaja Bill Frist (1) etupäässä, on käynyt Moskovassa esittämässä USA:n hallituksen kantoja koskien Venäjän WTO-jäsenyyttä. "Venäjän kannat koskien Iranin ydinvoimaongelmaa vaikuttaa Kongressin päätöksissä liittyen Venäjän WTO-jäsenyyteen", sanoi Frist kategorisesti. Frist korosti, että jotta poistuisivat Washingtonin vastaväitteet, siihen tarvitaan Venäjän markkinoiden avautumista ja tekijänoikeuksien kunnioittamista. Jyrkät kannat Atlantin toiselta puolelta selittyy taloudellisen kriisin kärjistymisellä, vajeiden pilviin kiipeämisellä ja sillä, että kiinalaisten voittojen kierrättämisellä amerikkalaisen talouden kautta on tullut raja vastaan. Tällä offensiivisella asenteella Yhdysvallat vahvistaa protektionismia kannattavia piirejä Venäjällä.

Protektionismi on muutenkin vallitseva tendenssi tällä hetkellä maailmalla (2). Venäjän hallituksen Isvestia-lehden mukaan protektionismin vahvistaminen voi keskeyttää 13 vuotta jatkuneita WTO-neuvotteluja. "Hyökkäävän Venäjän paluu" on International Herald Tribunen otsikoita. Sama lehti kertoo, että "Aika jolloin USA oli tervetullut Venäjällä on ohi". Myös EU:n aggressiivisuus Valkovenäjää kohti on nähtävissä samaa taloudellista ja poliittista taustaa vasten.

Viitteet:

(1) Bill Frist

(2) USA: protektionismia à la carte

Euroopan (dis)integraatio tarjoaa protektionismia ja nationalismia

--Dimitris Mizaras