Läntisen maailman poliittinen patologia

Italian vaalitrillerin jälkeen ainakin kolmen Euroopan unionin suuren maan poliittinen elämä näyttää olevan halvaantuneessa tilassa. Deutsche Bankin ekonomisti Wolfgang Novakin mukaan "tämä tilanne ei voi enää jatkua sellaisenaan". Minkään maan kapitalismi ei voi kestää miltei nollatason kasvua, suuria vajeita, joustamattomia työmarkkinoita, ennätyssuuria työttömyyslukuja ja kestämättömiä sosiaalimenoja.

Kapitalismin piirissä arvostettu asiantuntija epäilee sitä, että voivatko sellaiset maat kuin Saksa, Italia ja Ranska sopeutua globalisaation uusiin vaatimuksiin ja haasteisiin. Hänen mukaansa työkustannusten korkea taso yhdessä väestönkasvun hitaan kehityksen kanssa Euroopassa muodostavat pitkän aikavälin rappiovaiheen ennusteen niin talouteen kuin politiikkaankin. Virallisesti on olemassa nippu Lissabon-asialistanakin tunnettuja tavoitteita. Siinä on mm. sitouduttu toimenpiteisiin, jotka saisivat aikaan yli kolmen prosentin kasvun ja 20 miljoonan työpaikan luomisen investoimalla koulutukseen ja teknologiaan. Ainakin Saksa, Ranska ja Italia ovat hyvin kaukana näiden tavoitteiden toteutumisesta.

"Lissabonin asialista esittää vain tavoitteet" sanoo Charles Grand, eurooppalaisen reformin keskuksen (CER) puheenjohtaja. "Kukaan ei osaa niitä toteuttaa sillä tavalla, että se kykenisi voittamaan myös vaalit sen jälkeen", hän lisää. Gerhard Schröder onnistui leikkaamaan kiitettävästi työttömyyspäivärahat mandaattinsa viimeisten kahden vuoden aikana. Sen lisäksi, toisin kuin Ranskassa, Saksassa työnantajat voivat jo irtisanoa vapaasti työsuhteen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Grandin mukaan kiitosta kuuluu myös Merkelille, joka demarien tuella heikentää tietoisesti ammattiliittojen valtaa ja "silti kansa antoi hänelle tukensa vaaleissa". Wolfgang Novakin mukaan äänestäjät kuitenkin sanoivat Merkelille samanaikaisesti myös Ei. Tilanne on hänen mukaansa verrattavissa Prodin voittoon. Näin ollen Berlusconin ehdotus koalitiohallituksesta Saksan malliin ei ollut tuulesta temmattua. Toisin kuin Saksassa ja Italiassa, joissa epävakaus kostautuu lähitulevaisuudessa, Ranskassa ristiriidat ovat räjähtämässä käsin jo nyt.

Yksi poliittisen vakauden vaa'alla merkittävästi painava tekijä on kansan luottamus, johon on suoran verrannollinen kapitalismin hallitusten legitimiteetti. Monien mielestä Italiassa ei äänestetty niin, että puolet olisi Prodin ja toiset puolet Berlusconin puolesta, vaan sillä tavalla, että puolet olisi vastustamassa Prodia ja puolet Berlusconia. Ranskassa Bonaparten elämänkerran kirjoittajan ja ihailijan Dominique de Villepinin poliittinen ura koki oman Waterloonsa, sen jälkeen kun edeltäjänsä Alain Juppé ja Jan Piere Raffarin joutuivat poliittiseen giljotiiniin eläkeuudistuksen ja EU:n perustuslain vuoksi.

Kriisi-ilmiöitä poliittisella tasolla ruokkii aina taloudellinen taantumus ja päinvastoin.

Dimitris Mizaras