Vihreys ja ydinvoima

Vihreä liike aloitti niin kuin nimensäkin sanoo liikkeenä. Luonto, ympäristösuojelu, ydinvoimakielteisyys ja sen sellaiset asiat käsiteltiin kapitalismin kehityksestä erillisinä asioina. Liikkeen pääpaino oli suorassa toiminnassa ja siten, vaikka se oli yhden asian liike, tämä pysyi kutakuinkin radikaalina, koska se toiminnallaan objektiivisesti kyseenalaisti kapitalismin perustaa. Yksi syy vihreän liikkeen syntyyn oli Itä-Euroopan vääristyneiden sosialismien romahtaminen ja vasemmiston alemmuustila. Se tuli ikään kuin työväenliikkeen korvikkeena.

Sitten kun vihreät pääsivät kapitalismin - jota ei ole heidän tahollaan koskaan ideologisesti kyseenalaistettu - isänniksi ja vallan kahvaan hallinnoimaan, tuli muuri eteen. Liike muuttui puolueeksi ja pääsi kapitalismin hallituksiin. Tarkoitukseksi selitettiin vaikuttaminen luonnonasioissa järjestelmän sisältä päin. Suora toiminta unohtui ja kapitalismi piti saada jaloilleen, jotta tällä olisi "vara" investoida ympäristönsuojeluun. Vaatimukset pelkistyivät minimitasolle. Ympäristövero ja sen tapaiset toimenpiteet yhdessä kapitalismin elvyttämisen kanssa toisi ratkaisun ympäristöongelmaan. Ympäristön ongelmat ei nähty yhteydessä kapitalismin kumoamisen kanssa, vaan sen säilyttämisen kautta. Näin ollen polkupyörällä kulkevista ideologeista tuli kengänkiillottajien yhteiskunnan kannattajia (Soininvaara).

Yksi asia oli kuitenkin pysynyt "pyhänä" ja se oli ydinvoiman käyttö. Tämä maksoi hallituspaikan ja näytti vihreille uloskäyntiä edellisestä hallituksesta. Jos nyt puolue on mieltynyt pääsemästä ministeripaikan makuun pitää luopua siitä viimeisestäkin vihreän liikkeen linnakkeesta. Sen teki tänään puheenjohtaja Cronberg Kalevan haastattelussaan. Täpärästi vuoden 2003 puheenjohtajakisan hävinnyt Sinnemäki yleisellä tasolla tukee ja kehuu Cronbergia, Soininvaara ei ota kantaa ja Pulliainen näyttää olevan hieman kriittinen.

Ennen vihreitä kiinnostivat ympäristöasiat, ydinvoima mukaan lukien. Ohjelma oli suppea ja keinot kapeita. Nyt enää ei kiinnosta muu kuin 20 kansanedustajapaikkaa, kymmenen prosentin kannatus ja yksi tai puolitoista ministeriötä.

Ennakkotapauksena takinkääntämisessä ydinvoimakysymyksessä voi pitää Patrick Mooren. Hän on ollut Greenpeacen perustajajäsen ja on siirtynyt Washington Postin mukaan ydinvoiman fanaattiseksi kannattajaksi. Ydinvoima on Mooren mukaan "ainoa laajasti käytettävissä oleva, edullinen ja turvallinen energiavaihtoehto kaasujen päästöjen vähentämiseksi".

--Dimitris Mizaras