Sosialismin terminologia

Nykyisen poliittisen työväenliikkeen piiristä löytyy varsin monenlaisia sosialisteja. Puolueiden, joiden tausta on puhtaasti sosialistinen, johdosta on löytynyt ja löytyy edelleen henkilöitä, jotka eivät ole sosialisteja ollenkaan. Erityisen paljon löytyy johtajia, jotka eivät halua kuulla puhuttavankaan sanasta sosialismi. Sitten, kun oikein tivaamalla tivataan, saatetaan hieman häpeillen tunnustaa, että: "kyllä minä nyt jollain tavalla sosialisti olen", tai "olen sosialisti siinä mielessä, että kannatan tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa". Jopa ns. kommunistien piirissä on toimijoita, jotka mielellään jättävät koko sosialismin käsitteen historiankirjojen sivuja koristamaan.

Mistä siis on kysymys? Mikä on tämä termi, joka tuntuu monien mielestä niin hankalalta tänään? Lyhyesti: Sosialismi merkitsee työväenluokan valtaa, tuotantovälineiden yhteiskunnallista omistusta (ainakin olennaisilta osin), neuvostodemokratiaa, ja siirtymävaihetta luokattomaan, eli kommunistiseen yhteiskuntaan. Sosialismin ja kommunismin toteutuminen edellyttää täysin ehdottomasti kapitalistisen talouden täydellistä hävittämistä ja saattamista ikuiseen haudanlepoon. Historia on sen opettanut, että sosialistiset tavoitteet eivät toteudu kapitalismin oloissa, eli porvariston luokkaherruudessa.

Tänään löydämme esimerkiksi europarlamentista suuren sosialistiryhmän. Suomalaisittain heitä voisi nimittää demareiksi. Sittenhän asiat ovat hyvin; suuri, vaikutusvaltainen poliittinen ryhmä ajaa sosialismiin siirtymisen asiaa? Valitettavasti todellisuus ei ole näin ruusuinen, vaan nämä "sosialistit" ovat hävittäneet kaikki rippeetkin vakaumuksellisesta ja vallankumouksellisesta politiikasta sosialismin suhteen. Todellisuudessa tämä ryhmä ajaa täysin kapitalistisen talouden, eli tosiasiassa porvariston luokkaetuja, mm. pitämällä suurta osaa ammattiliitoista byrokraattisessa otteessaan, vesittämällä työtaisteluja, järjestämällä työväen ylemmille kerroksille etuisuuksia, jotka saavat unohtamaan luokkasolidaarisuuden, ja niin edelleen.

Sitten meillä on myös EU:ssa yhtynyt vasemmistoryhmä. Jokohan nyt löytyisi sosialisteja? Lyhyesti sanoen, ei. Tämä niin sanottu laitavasemmisto puhuu toisenlaisesta Euroopasta, sosiaalisemmasta Euroopasta, ihmisten Euroopasta ja mistä milloinkin, mutta ei koskaan kuitenkaan siitä mistä pitäisi, eli SOSIALISTISESTA EUROOPASTA! Tämän hetkinen poliittinen todellisuus maanosassamme on sellainen, että vakaumuksellisen sosialistin on jatkuvasti juostava puoluekenttää pitkin vasemmalle, koska puolueet lähes poikkeuksetta ovat jatkuvassa liikkeessä oikealle.

Tämä kaikki siis tilanteessa, jossa kapitalismin fataaliset seuraukset ovat kaikkien nähtävissä, joilla vain hiukankin vielä näkökykyä on. Jatkuva suurtyöttömyys, heikkenevät työehdot, epävarmuus tulevaisuudesta, ympäristöongelmat jne. Nämä kaikki ovat joko suoraan kapitalismin aiheuttamia, tai ongelmia, joihin kapitalismin puitteissa ei ole löydettävissä ratkaisua. Onneksi viimeaikoina varsinkin Keski-Euroopan työläiset ja opiskelijat ovat alkaneet päästä perille kapitalismin todellisesta luonteesta, ja nopeasti ovat käynnistäneet ruohonjuuritason toiminnan omia byrokraattejaan kuuntelematta.

Sosialistisen talouden vastaukset tämän päivän ongelmiin: tarve tuhlauksen sijalle, solidaarisuus vastaan voitontavoittelu, yhteiskunnallinen työ vastaan työttömyys, ympäristön hyödyntäminen ja varjelu oikeassa suhteessa pitkällä tähtäimellä. Sosialisti-termin käyttöä pitäisi välttää ei-sosialistien ollessa kyseessä. Vain ihminen, joka varauksetta kannattaa sosialistista taloutta ja taistelee sen toteuttamiseksi, ansaitsee itsestään käytettävän nimitystä sosialisti!

--Jani Poimala