RANSKALLA OMA "WATERGATE"

Likainen sota on puhjennut Ranskan porvariston sisällä sen eri edustajien välillä. Kuten olemme aikaisemminkin kirjoittaneet ensi vuoden presidentin vaaleja ajatellen porvaristo on valintansa tehnyt. Pitäen Le Peniä viimeisenä korttinaan suurpääoma ei halua riskeerata millään keskustaoikeiston vaihtoehtona. Kansalle ja nuorisolle kohtalokkaat uudistukset tullaan tekemään kovan oikeistolaisen, Sarkozyn johdolla.

Pääministeri Dominique de Villepenin "periksiantamaton" yritys saada kadullakin lävitse CPE-lakinsa epäonnistui ranskalaisen ja koko eurooppalaisen työväenluokan riemuksi. Laki on välttämätön kapitalismin rattaiden pyörimiseksi ja sitä tullaan yrittämään tulevaisuudessa muodossa tai toisessa paitsi Ranskassa, niin myös muuallakin. Joissain maissa vastaavanlaisia lakeja on otettu jo käyttöön.

Porvaristo historian uloskäytävän kynnyksellä mätänee ja potee eri sortin tauteja. Loputtomat skandaalit, alituinen valehtelu ja toisen selkään puukottamiset on päivittäisiä ilmiöitä. Monet EU:n johtajista kuuluisivat vankilaan, jollei joku juridinen suoja estäisi sitä. Presidentti Chirac on yksi heistä. Sen kruununperijät de Villepin ja Sarkozy tulevat perässä.

VILLEPININ POLIITTINEN LYNKKAUS

Likainen sota Sarkozyn ja Villepinin välillä oli alkanut ennen kun joukkoliike pakotti jälkimmäisen luopumaan ehdokkuudestaan presidentin vaaleissa. Siitä sodasta kansalle jäi vain paha maku suuhun, että kaikki ovat samanlaisia, kansa voi voittaa vain mikäli ainakin nämä kaksi häviäisivät molemmat. Näin ollen Sarkozy kokee ettei riitä se, että voitti vastustajansa ja pääministerin hallituksessa, jonka ministerinä itse on. Villepinin esille tuomat Sarkozyn rahanpesut pitää osoittaa valheeksi ja mitä enemmän kaivaa esille, sitä enemmän skandaali haisee.

Paljastuksen teki Le Monde-lehti viime perjantaina. Tarina punoutuu Clearstream-yhtiön ympärillä. Lehti julkaisi kenraali Philippe Rondon aikaisemman valaehtoisen todistamisen, jossa hän tunnustaa, että tammikuussa 2004 de Villepin, silloisena sisäministerinä, oli pyytänyt häntä tutkimaan korruptioon liittyvät syytteet Sarkozyta vastaan. Carlos-sakaalin pidätyksellä maineensa niittänyt kenraali kiisti Le Monden väitteet Figaro-lehden haastattelussaan.

Skandaali tapahtui vuonna 1991, silloin kun Ranska oli myynyt kuusi fregattia Taiwanille. Sotalaivan hinta oli 2,8 miljardia dollaria. Saman vuoden aikana alkoi oikeudellinen tutkimus laajasta korruptiosta, johon oli sekaantunut ranskalaisia kapitalisteja ja valtion edustajia. Tilanne kääntyi Sarkozyn kannalta epäedulliseksi vuoden 2004 huhtikuussa. Jupakkaa tutkiva tuomari sai nimettömältä lähteeltä CD:n, jossa oli reilusti todisteita Sarkozyn ja muiden valtiomiesten salaisista pankkitileistä Luxemburgin Clearstreamin rahalaitoksessa. Tutkimus ei voinut löytää lahjusrajoja ja näin syytteet osoittautuivat perättömiksi.

Sarkozy väittää Villepinin lisäksi myös Chiracia maineensa mustamaalausyrityksestä. Hampaaton sosialistinen puolue vaatii myös oppositiosta käsin Villepinin eroa. Chirac tukee pääministeriänsä, sillä hän on itsekin uppoutunut syvälle tähänkin skandaaliin. Maltillinen Le Figaro tukee Sarkozyta, mutta ei vaadi pääministerin eroa. Les Echos-talouslehden mukaan vastakkainasettelu on muuttunut avoimeksi sodaksi.

Dimitris Mizaras