Ateenan tapahtumat: Kaksi vasemmistoa - kaksi näköalaa

Viime viikonloppuna saapui Ateenaan väkeä ympäri maailmaa. Syynä oli kaksi suurta yhtäaikaisesti pidettyä tapahtumaa.

Toinen niistä oli tuttumme vuotuinen Euroopan Sosiaalifoorumi. Vaaleanpunaiset vasemmistolaiset, sosialistit, keskustan suuntaan luisuneet "trotskilaiset" yhdistivät sovittelevat äänensä ja ojensivat kätensä porvaristolle vaatien kapitalismia, jossa olisi inhimillisempiä kasvoja, ei sotia, ei pätkätöitä, ei suvaitsemattomuutta. Sosiaalifoorumit on verrattu napanuoraan, joka yhdistää joukkoliikkeen kapitalismin ja imperialismin kanssa. Viimeinen kontrolloi monella tavalla työväen- ja nuorison liikettä ja sosiaalifoorumit on yksi niitä.

Sosiaalifoorumien vastakohtana ja vastapainoksi vallankumouksellinen liike ei ole kääntänyt selkäänsä kymmeniä tuhansia ihmisiä koolle kerääviin foorumeihin. Perinteisesti Sosiaalifoorumien tapahtumiin ollaan osallistuttu järjestämällä omia vaihtoehtoisia kokouksia, keskusteluita ja mielenosoituksia. Tällä kertaa tilanne oli muuttunut. Vallankumoukselliset järjestivät oman itsenäisen varjofooruminsa, joka paitsi järjestelyjen osalta, myös fyysisesti tapahtui eri paikassa.

Kumouksen foorumi

Tuhansia vallankumouksellisia Kreikasta ja maailman ympäri osallistui neljä päivää kestäneeseen kumouksen foorumin työskentelyihin. Erityisesti balkanilaiseen sosialistiseen Rakovsky -keskukseen kuuluvat puolueet ja järjestöt koordinoi toimintaansa ja hioi teoreettiset ja ohjelmalliset aseensa taistelussa Balkanin sosialististen valtioiden federaation puolesta.

Toisin kuin sosiaalifoorumissa sisällöltään (1) rikkaissa tapahtumissa oli yhteinen punainen lanka, tulevaisuuden perspektiivin punainen lanka. Panteion-yliopistossa istui samaan pöytään Italian rifondazionen vasemmisto-oppositio puolueen kompromissin linjalle yhdessä Irakin vastarinnan kommunistitekijöiden kanssa. Toivo kumouksesta pursui Ranskan nuorten ja työläisten kapinasta ja latinalaisen Amerikan kiehunnasta kertovista raporteista. Toivo kumouksesta tuoksui keväälle ja yhdisti kaikki näiden päivien niin poliittiset kuin kulttuurisetkin tapahtumat keskenään.

Yli viisituhatta taistelijaa kävi Panteio -yliopistossa jakamassa muiden kanssa kokemuksiaan taisteluistaan ja keskustelemassa kymmenien kielten välityksellä ideologisesti eri tavalla ajattelevien kanssa, joilla on kuitenkin samat päämäärät. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että yhteinen kieli pitää vielä muokata. Se on kompromissittoman kapitalismin ja imperialismin vastaisen taistelun, vastarinnan, internationalismin ja kumouksen näköalan yhteinen kieli.

Tapahtuma oli epäilemättä suurin onnistunut kansainvälinen tapaaminen, mitä on tähän asti järjestänyt vallankumouksellinen vasemmisto, vasemmisto, joka ei suostu kumartamaan kuolemantuskassa eloonjäämisestään kamppailevaa kapitalismia. Tapahtuman sisältö ja osallistujien vallankumouksellisesti sykkivät sydämet oli syy, miksi porvarillinen -eikä vain porvarillinen- media ei noteerannut tapahtumaa miltei ollenkaan. Sosiaalifoorumi oli sen sijaan niin paljon julkisuuden valossa, että luulisi porvarillisen median mainostavan sitä. Tämä poliittisesti kesy sanoma ja karnevaaliluonne ei huolestuta porvaristoa. Sen sijaan vallankumouksellisten sanoman poliittinen sisältö vavisuttaa porvariston polvia, mikä näkyi siinä, että poliisi noteerasi tapahtumia paljon paremmin kuin media.

Panteiossa ei kuulunut yleisen tason lörpöttelyä toisesta maailmasta, joka on mahdollinen, vaan kaikki panokset olivat hyvin konkreettisia, tieteelliseen vallitsevan tilanteen analyysiin perustuvia ja ohjelmallisesti kiteytettyjä. Kapitalismin ja imperialismin vastainen tapahtuma ei ollut joku anti-foorum, joku vasemmistolaisempi ääni, joka laulaa eri vireessä. Kumouksen tapahtuma oli tänä vuonna se toinen pooli, se keskus, jonka ympärillä voivat ryhmittäytyä kaikki vasemmiston rehelliset taistelijat, vallankumoukselliset, nuoret, työläiset ja työttömät, kaikki ne, jotka eivät halua enää elää kapitalismin ikeessä. Kumouksen tapahtumat osoitti viime viikonloppuna, että toisenlainen vasemmisto, toisenlainen liike, kumouksen joukot voi ja pitää perustaa. Tämä on ainoa tie joka avaa mahdollisuudet, jotta joku muu maailma, joka on sosialismin maailma, tulisi mahdolliseksi. Nämä ovat terveiset meillekin Ateenan Panteion yliopistolta.

ESF: joukkoliikkeen oikeiston ja EU:n ystävien hegemonian alla

Järjestelyjen osalta sosiaalifoorumi oli melkein samanlainen kuin viime vuonna Lontoossa. Mahtipontinen, laaja, suuria osallistujamääriä keräävä. Isolla rahalla tehty, mutta vakiintuneet pääsymaksut, sponsorit ja kapitalistiluokka auttavat saamaan kustannuksia ulos. Vastarannan kiiskiksi itseänsä mainostavat järjestäjät eivät epäröi suorittaa pidätyksiä ja luovuttaa aktivisteja poliisille. Heidän kanssaan voi olla vain heidän omalla hyväksynnällään eri mieltä. Änkyrät tai köyhät heitetään ulos tai luovutetaan virkavallalle. Heille monivärisyys ja -äänisyys tai pluralismi tarkoittavat sitä, että samaa reformistista lässytystä voi läpätä eri äänellä.

Neljäs ESF lopetti työskentelynsä ja sai aikaan yhteisen julistuksenkin. Kymmenet tuhannet osallistujat edustivat yhtä paljon ristiriitoja kuin mukana olleet aatesuuntaukset. Mielenosoitukseen osallistui satatuhatta ihmistä, mutta foorumin loputtua jälkeen jäi vain siivous. Poliittisesta leimasta ei hajuakaan. "Entäs nyt", kysyi yksi kaukaa tullut aktivisti. "Ollaanko nyt lähempänä sitä toisenlaista maailmaa, onko se nyt tämän jälkeen mahdollisempi?"

Verrattuna aikaisempiin foorumeihin, Ateenan foorumissa uutta oli se, että tapahtuman identiteetissä vahvistuu yhä ystävällisempi suhtautuminen Euroopan Unioniin. Joissakin työpajoissa esitettiin ajatus, että EI perustuslaille merkitsee nationalistisperustaa ja että "on virhe sitä esittää". Tämä ei ollut mikään marginaali kanta. Vittorio Agnoletto, Rifondazionen eurokansanedustaja ja foorumin kantava voima sanoi Avgi-lehden haastattelussaan: "Uskomme Euroopan perustuslain merkitykseen. EU:n valtiot tarvitsevat yhteistä lainsäädäntöä". Linjaukset tulevan toiminnan osalta olivat epämääräisiä ja liikkuivat yleisellä tasolla. Huolimatta siitä, että mukana oli merkittäviäkin älymystön edustajia, radikaalit ehdotukset puuttuivat kokonaan. "Ranskan mallin" ja "latinalaisen Amerikan toivon" - kliseemäisten fraasien takana piili teoreettinen absoluuttinen köyhyys koskien työväenliikkeen tulevaisuuden näkymiä. Työttömyyden ja prekaari-työsuhteiden vastapainoksi ehdotettiin, että uusliberalismin vastaista taistelua ja ammattiliittoja pitää vahvistaa. Internationalismi toteutuu paitsi EU:n kautta, myös Euroopan Vasemmistopuolueen rakentamisen kautta. (2)

Rahoitus

Viime vuonna kartoitimme yrityksiä, jotka sponsoroivat (4) Lontoon ESF:a 600 tuhannella eurolla. Ateenan ESF rikkoi kaikki ennätykset kapitalisteilta saadun rahoituksen suhteen. Vielä ei ole tietoa tarkoista luvuista ja mihin nämä on sijoitettu tai tullaan sijoittamaan. Arviomme perustuvat vain tiettyihin faktoihin. Foorumin kotisivuilla (http://athens.fse-esf.org/) oli vähän lukuja. Foorumin alueelle pääsi vain sen jälkeen kun oli maksanut 20 euroa. Viime tiistain sivujen päivityksessä puhuttiin 10 tuhannesta ulkomailta tulleesta osallistujasta. Tämä nostaa tulot automaattisesti 200 tuhanteen euroon.

Jokainen siihen osallistunut puolue tai järjestö maksoi 100-200 euroa riippuen järjestön koosta. Jokaisesta infopöydästä piti maksaa 150 euroa; järjestö sai pitää vain kolme pöytää maksimissaan. Siis järjestön oli maksettava jäsentensä maksujen lisäksi 100-650 euroa. Jos joku halusi järjestää (event organazer) seminaareja tai työpajoja, kuten esim. verkostot tekevät, jokainen istumapaikka paneelissa maksoi 50-1000 euroa riippuen tapahtuman tärkeydestä. Virallisesti järjestettiin 277 seminaaria. Pyöreästi laskettuna foorumin kassaan tuli n. miljoona euroa neljän päivän sisällä. Tietysti foorumilla on menoja ja muutenkaan se ei ole voittoa tavoitteleva yksikkö. Vapaaehtoisten tulkkien matkaliput, konsertit, äänentoistolaitteet, mainokset, tietokoneet, jne. ei ole ilmaista puuhaa. Ongelmallisempi kuin rahan suuruus on niiden alkuperä. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat! Ja laulun säveltäjänä tässä on suurpääoma.

Mellakka

Ihmeissään oli Bertinotti ja muut eurooppalaisen suurpääoman kätyrit, jotka olivat asettuneet suurmielenosoituksen keulaan. Tämänhän piti olla niin rauhallinen tapahtuma kuin vain voi. Sadantuhannen ihmisen keskuudessa ei kuitenkaan kaikilla mene niin hyvin kuin Bertinottilla ja muilla imperialismin kelkkaan joukkoliikkeen sitovilla pettureilla. Tämä oli tärkein opetus, merkittävin uusi piirre verrattuna aikaisempiin foorumin järjestelyihin. Mielenosoittajat näkivät, että pluralistinen karnevaali oli hauskaa, mutta ei sillä paljon käytännön merkitystä ole. Mielenosoitus näytti massojen voimaa. Mellakan yksi tärkeä opetus on se, että reformismin on vaikea tänä päivänä hillitä edes oman väen tuntemuksia. Liike rikkoo käytännössä reformismin kahleensa.

Nyt emme elä aikaa ennen historian suuria käännekohtia. Nyt me elämme käännekohtien sisällä. Käännös on alkanut. On yksi asia jauhaa kuluneita sanoja Ranskan kapinassa ja toinen asia joutua sen heijastamien tapahtumien keskelle. Toisin sanoen tästä lähtien eletään aikaa, jolloin tullaan ratkaisemaan ristiriita joukkoliikkeen radikaalikäytännön ja jälkeenjääneen tietoisuuden välillä. Helsingissä vapunaaton tapahtumat vahvistavat samaa tendenssiä. Liike huutaa "tulonsiirrosta" ym. sellaisesta maltillisesta vaatimuksesta ja teot kertovat toista. Maltillisen ulkokuoren sisällä piilee hyvin radikaali ydin. Tärkeää on kaikki se mitä liike joutuu tekemään, eikä se mitä liike itse ajattelee vallitsevasta tilanteesta. Mielialat muuttuvat nopeasti sitten kun vallitseva tilanne on siihen otollinen. Tämä on se, mitä pelkää kuollakseen niin porvaristo kuin reformistinen vasemmistokin. Eräs vasemmistoliiton eurokansanedustaja varoitti kerran porvaristoa siitä, että jos tämä ei ole joustavampi, niin siitä hyötyvät sitten trotskilaiset. Nämä pelot näyttävät käyvän toteen.

Kunniaton loppu

Foorumin keskeistä salia alettiin purkaa kaksi päivää ennen virallista loppua. Käytännössä silloin loppui foorumin työskentelykin. Lauantaina aamulla, ennen suurmielenosoitusta ilmoitettiin ainakin neljällesadalle järjestölle, että kello 13:30 mennessä, siis ennen lähtöä kaupungin keskustaan mielenosoittamista varten, kaikki pöydät, kyltit ja muu materiaali olisi poistettava suuren salin tiloista. Kirjakaupoille ESF palautti heidän vuokrarahojansa takaisin. Syyksi organisoijat selittivät, että samassa paikassa olisi maanantaina pidettävä messut ja siksi tilat olisi siivottava etukäteen.

Kahden vuoden valmistelut, joihin tulee 12 000 ulkomaalaista ja 25 000 kreikkalaista vierasta, 1000 eri yhteisöä, yli 200 työryhmää, ei merkitse järjestäjille pahempaa ongelmaa. Maanantain messujen pito ei ole uskottava selitys. Mikä sitten? Todellisia syitä ei ole vaikea arvata. Järjestäjät tunnustelivat mielialoja ja mitä lähemmäksi mielenosoitus tuli, sitä enemmän pelättiin, että mahdollisen mellakan jälkeen heitä ei huvittaisi enää jatkaa työskentelyä näiden tovereiden kanssa, jotka tulisivat takaisin Foorumin alueelle ikään kuin turvaan, poliisin vainoa paeten.

Viitteet

(1) Tapahtuman sisältö

(2) Euroopan Uusvasemmisto, kapitalismi ja Sosiaalifoorumit

(3) Onko Sosiaalifoorumien tie kuljettu loppuun?

(4) Sponsorit 2005: Äskeinen Lontoon Foorumi on lahjottu 400 tuhannella punnalla, joka tarkoittaa 600 000 euroa. Tämän seurauksena Livingston oli VIP vierailija International Leaders Summitissa, ja johon osallistui monikansallisia firmoja, kuten Caterpillar, Corvu, American Express, Amersham Pic, AstraZeneca Pharmaceuticals, Barclays Bank Plc, Bayerische Hw Bank Ag, Lloyds TSB, Merril Lynch, Microsoft Ltd jne., mutta myös Puolustusministeriö (Ministry of Defence), Polices Services of NI, Kuninkallinen laivasto (Royal Navy), tai Shell UK.

--Dimitris Mizaras