Valtauksien vuorovesi-ilmiö virtaa nyt Kreikassa

Valtaukset eivät ole taistelumuotona uusi ilmiö. Työläiset ovat ennenkin vallanneet tuotantolaitoksia estääkseen niiden sulkemisen kapitalistien toimesta. Työttömät ovat vallanneet katuja ja estäneet näin tavaroiden ja ihmisten kulkemista ja kuljetuksia. Opiskelijat ovat lopulta vallanneet opetuslaitoksia estääkseen taantumuksellisten lakiluonnosten täytäntöönpanoa tai esittääkseen omia vaatimuksiaan.

Yhteiskunnallisen epävakauden aikana usein valtausten eri muodot menevät limittäin, kansan eri kerrostumat yhdistävät kokemuksiaan niiden osalta ja osoittavat toinen toiselle solidaarisuutta käytännössä. Näin tapahtui aikaisemmin keväällä Ranskassa. Siellä ammattiyhdistys näytti konkreettisesti hallitukselle, ettei aio hyväksyä tämän hyökkäystä maan opiskelevaa ja työssäkäyvää nuorisoa vastaan. Sen seurauksena torjuttiin CPE-lain käyttöönotto aiheuttaen tällä tavoin hallitukselle vakavan uskottavuuskriisin.

Dominoilmiön tavoin valtaukset levisivät sitten muuallekin ja viimeksi viime viikolla Chileen. Suomessa valtamedia jälleen kerran jätti Chilen tapahtumat huomiotta. Erityisesti uutinen nuorison voitosta ja hallituksen perääntymisestä jäi kokonaan tiedottamatta. Ehkä valtamedian mielestä suomalaisen nuorison ei kannata tietää mitä heidän kollegansa tekevät tai saavuttavat jossain toisessa maassa.

Yhtä aikaa Chilen tapahtumien kanssa alkoi tapahtua vastaavanlaista prosesseja paljon meitä lähempänä. Jo neljättä viikkoa Kreikassa on yli puolet yliopistoista ja korkeakouluista vallattuina. Tähän mennessä yli 250 tiedekuntaa ja laitosta 18 kaupungissa on opiskelijoiden hallussa. Kaikissa vallatuissa paikoissa kuva on yhteinen: Massiivinen kokouksiin osallistuminen, avoimet kokoukset, jopa laitoksissa, jossa ei ollut minkäänlaista taistelujen perinnettä aikaisemmin.

Kokouksissa keskustellaan taistelun muodoista, mielenosoituksista kuin myös niiden koordinoinnista muualla tapahtuvien aktioiden kanssa. Valtausten aalto voimistuu päivä päivältä, viimeksi joissain paikoissa mukaan lähti jopa teologinen tiedekunta. Näihin päiviin suunniteltu tenttikausi mitä todennäköisimmin jää pitämättä.

Valtiovallan vastaus Kreikassakin on ollut Ranskan ja Chilen poliisien käytännön kopiointia. Mellakkapoliisit, pamput, kyynelkaasut ja muut kemikaalit. Aseettomien mielenosoittajien loukkaantumiset ja pidätykset ovat myös yhteenottojen saldoa. "Kun käy opetusministeriössä neuvottelemassa, ei odota kohtaavansa mellakkapoliisin väkivaltaa", tuomitsee yksi opiskelijoiden järjestöistä.

Nuorten opiskelijoiden puolella on paljon niitä rehellisiä opettajia, jotka vastustavat yliopistojen yksityistämistä. Ainakin yliopistojen opettajien järjestöt neljässä suuressa kaupungissa tukevat lakkoja. Yksityisyliopistojen perustamista sallivan lakiluonnoksen vastustaminen on opiskelijalakon perusvaatimuksia, joiden listaan toki kuuluu muitakin kohtia.

"Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin esiintyy näin suuressa mittakaavassa opiskelijoiden ja opettajien yhteistä taistelua" sanoi Eukleides Tsakalotos, Ateenan yliopiston kansantalouden laitoksen professori. "Nämä vaatimuksemme koskettavat, ei vain opetusjärjestelmää, vaan koko yhteiskuntamme arvoperustaa" lisäsi professori. "Yliopistot olivat tähän asti autonomisia laitoksia yksityisomistuksessa olevan kansantalouteen nähden" kertoi yksi opiskelijajärjestöä edustava nuori. Hallitus haluaa yksityistää yliopistot ainakin neljästä syystä.

Ensin halutaan luovuttaa kannattava yritys "omien" suurkenkäisten käsiin. Sitten tällä tavalla konkurssin partaalla oleva maan talous välttyy sijoittamasta roposensa koulutukseen. Kolmanneksi edistetään epätasa-arvoa sillä, että vain rikkaiden lapsilla on varaa maksaa vuosimaksuja. Lopuksi jos tällä tavalla porvarillinen valtio onnistuu säästämään varoja, niin niitä voi sijoittaa Condoleeza Ricen "lompakkoon" ostamalla lisää F-16-hävittäjiä. Ilmaisen ja tasavertaisen koulutuksen saavutus on saatu kovilla taisteluilla ja sitä ei pitäisi antaa helpolla pois vietäväksi. "Lakiluonnos menee lävitse vain meidän ruumiimme ylitse ", korostavat opiskelijat mielenosoituksissaan.

Opettajat vaativat 5 prosenttia lisärahoitusta koko koulutukseen, 20 prosenttia korkeakoulutukseen ja 1,5 prosenttia tutkimukseen. Yksi hyvin edistyksellinen vaatimus on pätkätöiden kieltäminen yliopistoissa. Opiskelijat taas haluavat ennen muuta säilyttää yliopistotilojen turvapaikkastatuksen. Kreikan lain mukaan poliisilla ei ole oikeutta puuttua yliopiston tiloihin mistään syystä. Näin ollen valtauksien väkivaltainen purku olisi perustuslain vastainen teko. Opiskelijat vaativat myös ilmaisia kurssikirjoja eikä opiskeluajassa ylärajoja, jotka estävät töissä käyviä opiskelijoita opiskelemasta.

Valtava solidaarisuuden osoitus antaa optimismia voiton näköalalle. Mitilini-saaren satama oli vallattu (4.6.) ja laivoja estettiin lähtemästä. Tunnin kestänyt tempaus antoi mielenosoittajille mahdollisuuden tiedottaa matkustajakunnalle yksityiskohtia taistelusta. Satamapoliisi koki viisaammaksi olla puuttumatta asiaan.

Ranskan opiskelijajärjestöt ovat lähettäneet kreikkalaisten liikehdintää tukevia kannanottoja ja järjestäneet omia tempauksia. Kreikkalaiset nuoret taas pyrkivät järjestämään Grenoblen "temppuja".

Liikuttavimpia tapauksia oli Kreikan opetusministeriön Pariisin toimiston valtaaminen sen oman henkilökunnan toimesta. Solidaarisuutensa osoittamisen lisäksi toimiston työntekijät korostivat, että he haluavat olla linkki ranskalaisten ja kreikkalaisten nuorten välillä tässä suurenmoisessa yhteisessä taistelussa. Saman toimiston välityksellä solidaarisuutensa ovat osoittaneet Pariisin työlliset ja työttömät opiskelijat. Vastaavanlaisia viestejä kreikkalaisten tueksi on tullut myös Saksasta ja Italiasta.

Poliittinen opiskelijajärjestö EAAK toteuttaa yhteisrintamaa ei-reformististen puolueiden välillä. EAAK, johon osallistuu trotskilaisen EEK:n nuorisojärjestö on taistellut valtauksien puolesta ja niiden onnistumisesta. Se on mukana kaikissa valtauksissa ja sen välittömiin tavoitteisiin kuuluu "Joukkojen 'rokottaminen' liikkeen kumouksellisella sisällöllä, joka siirtää jossain vaiheessa taistelujen pääpainon työväenluokan ja kaikkien militanttipolulla olevien voimien suuntaan", kuten kannanotossa korostetaan. Ja samassa kirjoituksessa painotetaan: "Tämä suuntaus on ainoa tae voitolle, ainoa resepti ranskalaisen voiton cocktail-paukun valmistamiseksi. Jos Villepin syöksyi raiteilta, niin voi tehdä myös Karamanlis. Me voimme mennä ranskalaisiakin pitemmälle".

Työväenluokan mukaan lähteminen on välttämätön edellytys olennaisille yhteiskunnallisille muutoksille.

Dimitris Mizaras