Kreikan opiskelijakapinan tilitys

Kreikkaa järisytti parin kuukauden ajan yksi historiansa suurimmista opiskelijakapinoista. 417 korkea- ja ammattikorkeakoulutuksen 457:stä oppilaitoksesta oli opiskelijoiden hallussa. Yli 40 000 nuorta osoitti mieltään suurimmissa kaupungeissa ja 100 000 opiskelijaa osallistui yleiskokouksiin. Valtauksien ja yleiskokousten koordinoiva elin piti sisällään satoja pienempiä koordinointikomiteoita. Opiskelijaliikkeen parhaimmat perinteet heräsi eloon näiden kahden kuukauden aikana. Viimeinen pisara suuttumuksen lasissa oli hallituksen lakiluonnos, jonka mukaan yliopistot on yksityistettävä ja opiskelusta on tehtävä maksullinen. Sen lisäksi esille nousivat työelämää koskevat polttavat asiat. Pelissä oli mukana kysymykset, jotka menivät pitemmälle opiskeluun liittyvistä kysymyksistä. Tämän joukkoliikkeen mahtavan virtauksen alta hallitus joutui perääntymään ja lupaamaan ettei aio äänestää laista kesän aikana.

Opiskelijat saavuttivat erävoiton ja taistelu sai aikalisää. Riittääkö tämä? Ei missään tapauksessa. Mitä muuta sitten opiskelijat haluavat. Pienikin spontaani haastattelu osoittaa, että vastaus tähän on helppo; opiskelijat haluavat kaikkea. Vain minimaaliseen saavutukseen tyytyvät reformistit voivat julistaa, että opiskelijaliike saavutti suurvoiton. Nuoriso Kreikassa ei ole voittanut, ei ainakaan vielä. Hallitus on heikossa asemassa eikä sillä ole varaa toimia toisella tavalla kuin OECD käskee. Syksyllä on kuntavaalit eikä ennen sitä haluta ajaa läpi taantumuksellisia lakeja. Monet puhuvat ennenaikaisista eduskuntavaaleista, eli siitä että hallitus kaatuisi. Hallituksen draama ei ole vahvistanut oppositiopuoluetta (PASOK). Kyse ei ole opetuslain uudistamisesta, vaan paljon suuremmasta asiasta. Vaakalaudalla on nuorison työelämän edellytykset, kyseessä on samat asiat kuin Rankassa. Se, mikä yhdistää taistelut Ranskassa, Chilessä, Kreikassa ja kohta muuallakin, ei ole "inspiraatio", vaan kapitalismin universaali kriisi.

Opetukset, eli mitkä asiat vaarannetaan

Väkivallan kiihdyttäminen on ainoa toimenpide, johon hallituksella on ollut varaa. Yliopistot on yksityistettävä, vuosimaksut otettava käyttöön ja asylum-status lopetettava. Sellainen on kansainvälisten kapitalismin instituutioiden vaatimus, niin EU:n kuin OECD:nkin. Uusi lakiesitys on samanlainen kuin se, joka vedettiin pois ja monessa kohdassa vielä sitäkin taantumuksellisempi. Arin kohta on se, joka haluaa muuttaa perustuslain 16. artiklan. Sen mukaan yliopistojen ja korkeakoulujen perustaminen yksityisten toimesta on kiellettyä. Artiklan muuttamiseen hallitus tarvitsee 180 ääntä 300-jäsenisessä eduskunnassa. Kun kahden suurimman puolueen kannoilla ei ole kuin vivahduseroja, lakiluonnosta ei ole vaikea saada läpi parlamentissa. Siksi nuoriso tietää, että barrikadit ovat ainoa keskustelufoorumi, jossa he voivat ilmaista mielipiteensä. Mutta miksi hallitus on niin taipumaton? Kysymyksessä on muutakin kuin vuosimaksut. Kysymyksessä on muutakin kuin koulutus. Itse asiassa kysymyksessä on enemmän työelämään kuin opetukseen liittyviä asioita.

Kapinan luonteen ymmärtäminen on tärkein opetus niin Kreikassa kuin muuallakin. Tämä taistelu on aikaisemmin Ranskassa ja Chilessä tapahtuneiden kapinoiden osa. Nämä kolme tapahtumaa ovat yhteydessä ei siksi, että tapahtuivat samanaikaisesti ja taistelumuotonsa muistuttavat toinen toistaan, eikä siksi että ne inspiroivat toinen toistaan. Kapinat ovat vuorovaikutuksessa ja niiden kesken pätee dialektinen dynamiikka, koska taustalla on sama aineellinen perusta. Yhteinen tausta näillä on se, että mikään niistä ei ole puhtaasti opiskelua koskeva kysymys. Päinvastoin kapinat vaativat tinkimättömästi työpaikkoja valmistautumisen jälkeen ja loppua joustaviin työsuhteisiin. CPE oli laki, jonka kumoamiseksi nuoriso kapinoi Ranskassa aikaisemmin keväällä. Lakiluonnos koski helpotusta ensimmäisen työpaikan löytämiseksi, eli sitä, että nuoret tekisivät ensimmäiset pari vuotta orjatyötä pääoman vapaana riistana. Tämä on kapinan ensimmäinen opetus.

Chilessä ja Kreikassa koulutuksen yksityistäminen on osa laajempaa kokonaisuutta, joka pitää sisällään terveys- ja sosiaalialan yksityistämisen. Kapitalismin olemassaolo kriisin vaiheessa vaatii näiden toimenpiteiden läpi saattamista. Projektit eivät ole kreikkalaisia tai chileläisiä. Monessa otteessa EU aikaisemmin ja OECD nyt ovat vaatineet niitä. Näin ollen vaikka nuoriso saavuttaisi erävoittoja, vaikka pakottaisi hallituksen vetämään määrätyn lain pois, vaikka saisi ministereitä ja koko hallituksen eroamaan, silti tulevat hallitukset palaavat asiaan. Vaaralle alttiiksi ei ole saatettu yksi laki tai hallituksen oikeutus. Alttiiksi saatetaan kapitalististen tuotantosuhteiden toiminnan jatkuvuus. Tämä on nuorisokapinan toinen opetus.

OECD...

Eurooppalaisen ja yleismaailmaisen kapitalismin hyökkäyksen keihäänkärki on näiden instituutioiden ehdottamat toimenpiteet. Eristettyinä ja hyvin vartioituina OECD:n opetusministerit kokoontuivat parin päivän aikana kaukana Ateenan keskustan mielenosoituksista. Silti nuoriso oli sielläkin läsnä. Punainen vyöhyke (kielletty alue) yritettiin rikkoa ja poliisit työllistyivät täysin. EU:n ja USA:n lippuja poltettiin näyttävästi osoittaen näin, mitä mieltä nuoriso on porvariston kaavailemista projekteista. Ministereiden huippukokous vahvisti samaa, mitä mm. Kreikan hallitus yrittää panna toimeen ja totesi, että siinä ollaan hyvin myöhässä.

"Kaikkien takana on yliopistojen monipuolinen rahoittaminen" totesi OECD:n pääsihteeri toimittajille. Suomeksi sanottuna maailmanlaajuisesti porvarillisilla valtioilla ei riitä rahaa korkeakoulutukselle. Pääsihteeri Anhel Gurian mukaan "opetus on muuttunut markkina-arvoksi, jota voidaan käyttää vienti- ja tuontitavarana". Yksi tehokas rahoituskeino on meksikolaisen OECD:n pomon mukaan opiskelijoiden vuosimaksut, mikä oli huippukokouksen tärkeimpiä johtopäätöksiä. Kokouksen emännöimän Kreikan opetusministerin mukaan kaikki osallistuvat 36 ministeriä olivat samaa mieltä siitä, että rahoitusongelmat pitää ratkaista. Marietta Jannaku selitteli, että hidastus tuolla saralla Kreikassa johtuu perustuslaista, joka kieltää yksityisen pääoman investointeja korkeakoulutukseen.

Nykymenoja on valmisteltu pitkään. Heti kapitalismin nykyisen kriisin puhjettua vuonna 1998 Ranska, Italia, Britannia ja Saksa allekirjoittivat yhteisen julistuksen niiden korkeakoulutuksen yhteensovittamisesta. Vuonna 1999 tuli Bolognan julistus, joka helpotti opettajien ja opiskelijoiden liikkumista. Mukana oli 29 eurooppalaista opetusministeriä. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2001 Prahassa kokoontui ministereitä 33 maasta tarkistaakseen aikaisemman julistuksen suuntauksen aloittamista. Silloin ensimmäistä kertaa alettiin puhua koko elämän kestävästä koulutuksesta ja käytettiin termiä kilpailukyky korkeakoulutuksen yhteydessä. Seurasi Berliinin kokous vuonna 2003 ja Norjan Bergenissä viime vuonna.

Nyt kun kriisi on syventynyt ja ristiriidat kärjistyneet, tämän vuoden OECD:n kokouksessa, puhutaan suorat sanat: "Valtion taloudellista tukea saava yliopisto ei ole hyväksyttävä ratkaisu", sanoi nimenomaisesti OECD:n pääsihteeri tarkemmin. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin julkinen, vapaa ja ilmainen koulutus on niin avoimesti pannassa.

.ja EU

EU:ssa opetusala on niitä harvoja "kansallisen politiikan" aloja. Siksi EU:ssa eri hallituksissa ollaan arkoja jos siihen sekaantuu komission mekanismit. Näin ollen slovakki opetuskomisaarilla on hyvin vähän liikkumavaraa. EU-maiden koulutuspolitiikkaa yhdistää kilpailukykykomitea. Ranskan ja Britannian tapaiset "tietotaidon" viejämaat eivät halua menettää tuottavia markkinoita kuten Kreikasta tulevia opiskelija-asiakkaita, jotka paikkaavat näin jälkeenjääneen järjestelmänsä puutteita. Keskipakovoimat jyräävät tässäkin asiassa.

EU:n komissio painostaa yliopistoja kehittämään suhteensa elinkeinoelämään. Suomessakin ollaan tässä hyvin muita edellä. Nuorisokapina Ranskassa jarrutti hieman tätä linjaa, muttei lopettanut sitä. Näin ollen EU-maiden 25 johtajaa sopi viime maaliskuussa "turvallisuuden ja joustavuuden" viitekehyksestä. Joustavuudella tässä tarkoitetaan irtisanomisten helpottamista. Jokaisen koulun jättävän ja työttömäksi joutuvan nuoren on otettava vastaan mitä tahansa työtä tai lisäkoulutusta 6 kuukauden sisällä vuoteen 2007 mennessä. Vuoteen 2010 mennessä pakkotyöhön on lähdettävä 100 päivän sisällä.

Kapitalismin rappiovaiheessa opetusalaa koskevat linjaukset kuulostavat yhä enemmän sosiaalipolitiikalta. Koulutus on tässä vaiheessa tiiviissä yhteydessä ja ennen muuta riippuvuussuhteessa pääoman tarpeiden kanssa. Opiskelijoiden ja nuorison kohtalosta päättävät nykyään talouselämän etuja ajavat byrokraatit. Tämä tapahtuu opetusministereiden ja älymystön hyväksynnällä. Siksi nuorisokapina tänä päivänä on kapina elämästä ja kuolemasta, kapina kapitalismia vastaan, eikä pelkkä tietyn lakiluonnoksen hylkääminen auta.

Saksassakin protestoitiin

Duisburg-Essenin yliopistossa ruvetaan perimään vuosimaksuja ensi vuoden alusta. Päätöksen teki yliopiston johto äänin 12 puolesta 8 vastaan. Westfalenin-osavaltiossa sijaitsevan yliopiston rehtori ilmoitti asiasta vahvojen poliisivoimien ollessa läsnä.

Vuosimaksujen summaksi määrättiin tuhat euroa. Päättävä kokous pidettiin suljettujen ovien takana vastoin lakia, joka vaatii avoimia kokouksia, joihin saavat osallistua kaikki halukkaat. Rehtori Wilfried Breyvogel vetosi siihen, että kokouksen pitäminen olisi muuten vaarassa mikäli hän olisi sallinut opiskelijoiden osallistumisen siihen.

Opiskelijoita estettiin lähestymästä yliopistoa varhain aamusta lähtien. Yli 20 poliisin ajoneuvoa huolehtivat siitä, että opiskelijat pidettiin kaukana heidän tulevaisuudestaan päättävästä foorumista. Opiskelijoiden ehdotuksen avoimesta kokouksesta, jossa keskusteltaisiin kaikista polttavista asioista, hylkäsi yliopiston johto äänin 11-9.

Dimitris Mizaras