Meidän roolista kapitalismin kriisin aikana

Niinsanotun "vapaan" tiedonvälityksen rooli yhteiskunnassa myötäilee yhteiskunnan pääluokkien välisten voimasuhteiden kulloistakin tilannetta. Media ei ole mikään ulkopuolinen, kriittinen ja analyyttinen kansaa sivistävä taho, vaan monopolistisen kapitalismin vaiheessa se hyvinkin selkeästi ajaa omistavan luokan etuja, hyvin monenlaisin keinoin.

Tänään mediavalta on keskittynyt muutamalle suurkonsernille, joiden edut eivät ole samat kuin kohdeyleisön enemmistön edut. Toimittajien kädet ovat yhä enemmän sidotut, ja liikkumavara on hyvin rajattu, vallitsevia rakenteita ei ole suotavaa kyseenalaistaa ja ei ole luvallista ottaa esille vaihtoehtoja totaalista tuhoa lupaavalle kapitalistiselle markkinataloudelle. Kun kissaa ei saa nostaa pöydälle, niin mitäs sitten sen tilalle?

1.Disinformaatio, harhaanjohtaminen ja vääristely

Ei ole vaikeaa havaita median roskatulvan suhteetonta kasvua, asiallisten ja analyyttisten ohjelmien ja kirjoitusten kustannuksella. Keskitytään tylsistyttämään, vieraannuttamaan ja ohjailemaan kohdeyleisöä. Uutisointikin keskittyy pääosin täysin toisarvoisiin aiheisiin, on yksipuolista ja monesti täysin ummistaa silmänsä merkittäviltä yhteiskunnallisilta tapahtumilta, josta erinomaisena esimerkkinä suomalaisen valtamedian täydellinen vaikeneminen Kreikan nuorison ja työväen kamppailuista touko-kesäkuussa.

Silloin kun ei voida kokonaan vaieta merkittävistä ja kenties hallitsevan luokan kannalta kiusallisistakin aiheista, astuu kuvaan selkeä harhaanjohtaminen. Asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, ja itse pääasia pyritään pitämään piilossa, nostamalla esiin kaikkea epäoleellista asian vierestä. Esimerkiksi uutisointi Afganistanin miehityksestä muotoillaan harhaanjohtavasti. Miehitys ja länsikapitalistien etujen turvaaminen vääristellään puhtaaksi humanitääriseksi operaatioksi, väkivaltaisen alueen ja väestön rauhoittamiseksi, demokratian perustamiseksi ja niin edelleen.

Tämänhetkisen Lähi-idän kriisin uutisointi on todellinen rimanalitus kaikkeen aikaisempaan verrattuna. Edelleen jaksetaan väittää, että Israelin tavoitteena on pääasiassa parin kaapatun sotilaan vapauttaminen, vaikka kyseessä on selkeästi avoin suurhyökkäys, sotatila Libanonin ja Palestiinan kansoja vastaan. Ainoa voima, joka kykenee puolustamaan Libanonilaisia Israelin miehityspyrkimyksiä vastaan, leimataan fanaattiseksi terroristijoukkioksi ja kriisin varsinaiseksi syylliseksi.

2. Vastarinta ja vaihtoehtomedia

Suurpääoman hallitessa viestintää, meidän täytyy korottaa ääntämme aina ja kaikkialla, missä se vain on mahdollista. Koska me emme voi tapella kapitalistien median kanssa rahallisilla resursseilla, meidän on käytettävä luovuutta, haastettava valtamedian edustajia älyllisen rehellisyyden keinoin ja pyrittävä luomaan omaa vahvaa vaihtoehtomediaa maailmanlaajuisesti, jotta kansanjoukot vihdoin saataisiin tietoisemmaksi kapitalismin tilasta ja onnettomuuksista, joihin se on meitä viemässä.

Meillä vallankumouksellisilla marxilaisilla on vaikea, mutta tärkeä tehtävä edessämme. Meidän täytyy kyetä osoittamaan valtamedian kytkeytyminen imperialismin etuihin, osoittaa sen harhaanjohtava luonne, ja tuoda selkeästi esille todelliset syyt kriiseihin ja konflikteihin. Ongelmanamme on tietenkin resurssien puute ja niukat kanavat viestimme esille saamiseksi, mutta näistä esteistä on päästävä yli ja hyödynnettävä mahdollisuuksiamme ja voimavarojamme. Meillä on pari selvää etuakin; meillä on mahdollisuus ottaa esille pääasiat, ja ennen kaikkea, meidän tarvitsee vain puhua totta.

Työväen Mielipide nro 13

26.7.2006 Jani Poimala