KIINA-USA: vuororiippuvuuden aika veitsen terällä

Kapitalismin restauraatio Kiinassa kulki eri polkuja kuin Venäjällä. Venäjällä romahti ensin poliittinen rakennelma ja puolueen nomenklatuuri ajoi alussa nopean ryöstökapitalismin vakiinnuttamista ja myöhemmin valitsi hitaampaa tahtia, ikään kuin enemmän byrokratian valvomaa kapitalismia. Kiinassa restauraatio alkoi aikaisemmin vaikka prosessi on vielä enemmän kesken kuin Venäjällä. Kiinassa stalinistinen byrokratia muokkaamalla lainsäädäntöä päätti antaa vapaat kädet ulkomaanpääomalle ja pitää kiinni poliittisesta vallasta. Prosessi lähti räjähdysmäisesti eteenpäin etenkin vuodesta 1989 lähtien, taivaanrauhanaukion kapinan tukahduttamisen jälkeen.

Kiinassa viime vuosina nähtiin ripeitä kaksinumeroisia kasvulukuja aikana, jolloin kapitalismi on syöksynyt maailmanlaajuisesti taantumaan ja toistuvat talouden romahdukset järisyttävät poliittista stabiliteettia. Taloudellinen ja poliittinen kapitalismin romahtaminen kokonaisuudessaan siirtyi muutamaksi vuodeksi eteenpäin, Kiinan tarjoaman ruiskeen vuoksi. Uusi tuotantoalue löytyi, halpaa miltei orjatyövoimaa tarjottiin, infrastruktuuripuitteet valmiiksi ja ilmaiseksi annettu. Maanviljelijöitä on ajettu mailtaan väkisin kaupunkeihin reservityöläisiksi. Sosiaalisen tuen verkostot on ajettu alas, sosiaalikatastrofi uhkaa satoja miljoonia ihmisiä ja kokonaisia perheitä. Byrokratia tällä saralla sovittelee kapitalismin herkkiä ristiriitoja antaen mahdollisuuden kiskoa lisäarvoa ja saada voittoja, mitä ei voi saada muualla. Suhteet länsimäisen pääoman kanssa eivät kuitenkaan rajoitu sille annettuun mahdollisuuteen investoida voittoisasti, vaan ne on monimutkaisempia.

Uusi suhde perustuu poliittisen ja taloudellisen sektorin tasapainoon. Siksi tämä uusi malli kansainvälisissä suhteissa on niin epävakaa. Poliittiset strategiat ja yleisesti globalisoitu talous liikkuvat eri suuntiin. Toinen keskipakovoiman tavoin ja toinen keskihakuisesti. Näin nämä ovat tähän asti neutraloineet toinen toista. 1900-luvun lopulla syvään lamaan vaipuneet Aasian tiikerit on myös lämmittäneet taloutensa kiinalaisen laboratorion kautta. Kuitenkin Kiina-ilmiö on todellinen pelastus maailman vahvimmalle kapitalismille, Yhdysvalloille. Ennen muuta se elää kiinalaisella luotolla. Kiinan valuuttavarannot ovat 900 miljardia dollaria. Kiina on investoinut USA:n valtion obligaatioihin 320 miljardia dollaria. Toisin sanoen Kiina omistaa USA:n valtiota, mikä saa kiinalaisvastaisen lobbyn mykäksi. Tämän yhtenä seurauksena Kiina pitää dollarin arvon suhteellisen vakaana ja toisena obligaatioihin sijoittaminen pitää korot matalana. Vielä halpojen tuotteiden tarjonta pitää sekä kysynnän yllä että inflaation kurissa. Jos Kiina päättäisi jostain poliittisesta tai taloudellisesta syystä luopua obligaatioistaan ja kääntää selkänsä dollariin, seuraamukset olisi hetkessä katastrofaalisia. Dollarin vapaa pudotus, korkojen lento korkeuksiin ja hallitsematon inflaatio.

Öljytie ja riippuvuus Kaukoidästä

Kiinan kasvava talous on yhä enemmän riippuvainen öljystä. Tällä hetkellä maan kuluttamasta öljystä 40 prosenttia on tuontituotetta. Nämä tarpeet nostaisivat tuontiöljyn osuuden 80 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, jos kasvu pysyisi samoilla lukemilla. Kaksi kolmasosaa Kiinan öljytuonnista tulee Lähi-idästä. Öljyn matka Kiinaan asti on 12 000 kilometriä jenkkien laivaston valvoman merireitin kautta Hormuzin salmesta Shanghaihin. Pienikin toimituksen esto pakottaisi Kiinaa vaipumaan lamaan välittömästi ja tästä riippuvuudesta Pekingissä ei pidetä. Kiina on yrittänyt viime vuosina etsiä muitakin öljyn lähdemaita. Maa avautui Afrikan maihin, Sudaniin, Angolaan ja Nigeriaan, jossa Kiinasta tulee Shellin kilpailija. Suhteita on solmittu myös Latinalaiseen Amerikkaan, Venezuelaan. Varsinainen merikuljetuksien välttäminen ja riippuvuusasteen vähentäminen tapahtuu, jos avautuu turvallisemmat reitit Keski-Aasiaan. Koska näyttää siltä, että Venäjällä ei pidetä kiirettä kaasuputken rakentamisessa Siperian ja Mantsurian välillä, Kiina on aloittanut keskustelut Turkmenistanin ja Kazakstanin kanssa. Avainasemassa on myös Iran. Tuonnin maanteitse suunnitellaan kasvavan 1,5 prosentista 15 prosenttiin.

Yksi Kiinan talouden ongelmista on se, että 40 prosenttia BKT:sta menee ulkomaille. Tämä tekee kansantalouden riippuvaiseksi kansainvälisistä heilahteluista. Viidennes USA:n markkinoista tyytyy "made in China" tuotteisiin. 20 prosentin markkinaosuus tekee myös riippuvaiseksi. Kiinan kansantalous ja teollinen tuotanto on myös riippuvaisia Kaukoidän tuotteista. Korkean teknologian tuotteita ostetaan Japanista, Koreasta ja Taiwanista, näitä kootaan ja jalostetaan Kiinassa ja sen jälkeen myydään lännessä kiinalaisina tuotteina. Suurin osa näistä tavaroista on 40 prosenttisesti "made in China", 60 prosenttisesti "made by foreigners in China". Kiina auttoi "tiikerit" nousemaan jotenkuten jaloilleen romahduksensa jälkeen, mutta tuli samalla niistä niin riippuvaiseksi, että seuraavassa romahduksessa nämä kaatuvat yhdessä.

Uusrikkaiden viidakon laki

Yhä kasvava työttömyys, maattomuus, ympäristön tuho ja käsiin räjähtävä sosiaalinen ongelma on yksi kuva kapitalismin restauraatiosta Kiinassa. Toinen kuva on eriarvoisuuden ja kasvavien tuloerojen toinen puoli, uudet miljardöörit. Vuoden 1989 kansannousun tukahduttamisen jälkeen Kiinaan on tullut 600 miljardia dollaria ulkomaalaispääoman investointeina. Kauppataseensa ylijäämä USA:n suhteen on 202 miljardia dollaria ja valuuttavarannot 795 miljardia. Tämän vuoden ensimmäisen neljännen aikana kasvu oli 10,2 prosenttia ja vienti yli kaksinkertaistui ja näin ollen se oli viime vuonna 9,18 miljardia dollaria. Vuonna 2004 vienti oli 3,8 ja vuonna 2003 2,2 miljardin dollarin luokkaa.

Merrill Lynch-pankin mukaan Kiinassa asuu 300 000 dollarimiljonääriä ja 5 prosenttia kansasta omistaa 50 prosenttia pankkitileillä olevista rahoista. Forbes-lehti sisällytti maailman rikkaimpien ihmisten listalle kahdeksan kiinalaista, joiden omaisuus on 3,1 miljardia dollaria yhteensä. Vastaavasti 13 prosenttia 1300 miljoonaisesta väestöstä elää yhdellä dollarilla päivässä ja monilla ei ole sitäkään. Kiinan pankit ovat myöntäneet lainoja 500 miljardin dollarin edestä epävarmoihin projekteihin. Virallisesti kirjattu työttömyysaste oli viime vuonna noussut 3,1 prosentista 4,2 prosenttiin ja tänä vuonna on odotettavissa uusi nousu 4,6 prosenttiin. Tämä tilasto koskee vain työttömiä työläisiä itärannikon teollistuneessa osassa. Jos mukaan laskee maaseudun, työttömyys hälyttää 23 prosentillaan, mikä tarkoittaa pitkälle toistasataa miljoonaa ihmistä.

Dimitris Mizaras