Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen, mutta millainen?

Kirjoitus julkaistiin helsinki2006-verkoston kotisivuilla

Ei tarvitse olla erityisen viisas nähdäkseen, että tämä maailma on sairas. Eikä tarvitse olla erityisen herkkä ollakseen siitä huolissaan. Pieni katsaus ympäri maailmaa riittää todisteeksi. Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa palaa. Sarja sotia käynnistetään ja uutta poliittista karttaa halutaan piirtää. Kaukoitä on vielä raunioina taloustiikereiden viimeisen romahtamisen jäljiltä. Latinalaisessa Amerikassa monessa maassa kapinan tie näyttää olevan ainoa tie kohti vastarintaa tälle huonolle kehitykselle. Monessa maassa tilanne kehittyy avoimen vallankumoukselliseksi. Imperialismi luo yhdellä kädellä terroristeja ja toisella kädellä riistää kansastaan kansalaisoikeuksia terrorismin vastaisen sodan nimessä. Euroopassa kehitys on myös umpikujassa niin, että sorretut tiedostavat yhä enemmän taistelunsa merkitystä. Sellaiset kansannousut, joita on nähty esim. viime keväänä Ranskassa, tulevat toistumaan vanhimman kapitalismin mantereella toisissakin keskeisissä maissa.

On ehdottomasti välttämätöntä ymmärtää, että epävakaa tilanne yleismaailmallisella tasolla ei johdu pahojen ihmisten tai klikkien pahoista aikeista ja ahneudesta, vaan yhteiskunnallisen järjestelmän kriisistä. Juuri tämä kriisi sanelee eri järjestelyjen kautta sen, että pintaan nousee uuskonservatiiveja, sotahulluja ja taisteluiden kukistusvoimia. Tärkeää on myös käsittää, mikä on aikamme luonne, mitä aikaa eletään. Kapitalismin kriisi koskee yhteiskunnallisen elämän kaikkia osa-alueita, se ei ole pelkästään talouden tasolla. Kriisejä on ollut ennenkin, mutta nyt kyseessä on kriisi vaiheessa, jolloin järjestelmän rappeutuminen on edennyt hyvin pitkälle ja sen ristiriidat ovat kärjistyneet äärimmilleen. Tämä kriisi eroaa aikaisemmista niin sanotuista syklisistä kriiseistä, joita seurasi aina kasvu. Nyt kysymys on täysin eri asiasta. Kriisi on rakenteellinen, finanssipääoman liika kasaantuminen. Pääoman mahdottomuus sijoittua riittävällä voitolla markkinoilla pakottaa jatkuvaa kasvua janoavaa kapitalismia ryhtymään toimenpiteisiin.

Poliittinen vakaus pitää järkyttää sielläkin, missä se vielä vallitsee, saadakseen ainakin strategiset alueet kaavailemansa uuden poliittisen kartan sisälle. Suunnitelman mukaan Keski-Aasiaan ja Lähi-itään saadun uuden järjestyksen jälkeen lopullinen tavoite on Venäjän ja Kiinan kapitalismin palautumisen kehitysten hallinta. On dokumentoitu, että näihin maihin kaavaillaan Jugoslaviassa tapahtuneen hajaannuksen tapaisia prosesseja. Näihin on lisättävä pimeät suunnitelmat Afrikan uudelleen kolonialaistamisesta ja menetetyn herruuden jälleen asettamisesta Latinalaisessa Amerikassa. Lopuksi karmeinta kohtaloa on kaavailtu kapitalismin keskuksissa asuville ihmisille. Hyökkäys normaaleihin työsuhteisiin, pätkätyön yleistyminen nuorisolle, orjatyön olosuhteiden vakiinnuttaminen on tätä päivää ja se kurjistaa suuria määriä ihmisistä. Eläkeuudistukset, työttömyys ja pienten korvausten saattaminen vastikkeelliseksi yhdessä kansalaisoikeuksien supistamisen kanssa on osa sitä suunnitelmaa, joka siirtää kolmatta maailmaa rikkaan maailman sisälle. New Yorkissa on alueita, joissa kuolleisuus on suurempi kuin Bangladeshissa ja Pariisin metron tunneleissa asuu kokonainen neljäs maailma. Tämä ei ole uhkakuva tulevaisuudesta, vaan täällä yhä nopeammin yleistymässä oleva reaalimaailma tänään.

Toivo poispääsemiseksi tästä tilanteesta ei ole kapitalismin instituutioihin vannoneiden poliitikkojen varassa, eikä epätoivoisesti paluuta aikaisempaan kuvittelevan reformismin ehdotuksissa. Ainoa tapa estää barbariaan menevää kehitystä on työväenluokan ja nuorison itsenäinen taistelu kapitalismin kumoamiseksi. Kuten vastarinta Lähi-idässä ja kapinat Latinalaisessa Amerikassa osoittavat ja niin kuin Ranskan taistelujen opetukset todistavat, tämä ei ole pelkkää utopiaa, vaan rautainen välttämättömyys ja ennen muuta mahdollista. Jos radikaalilla sosialistisella liikkeellä ei voi olla tulevaisuutta nyt, niin ihmiskunnallakaan ei voi olla tulevaisuutta. Laajan yhteisrintaman puitteessa sosialistisen ohjelman omaavan liikkeen rakentaminen on tämän päivän huutavin välttämättömyys.

Rappiovaiheessa oleva kapitalismin kriisi tarkoittaa kriisiä aikana, jolloin järjestelmä on saavuttanut - ja monessa suhteessa myös ylittänyt - rajansa. Siksi nyt kuolinkamppailunsa tuskassa kapitalismi on vaarallinen. Argumentti siitä, että "kapitalismilla on sen luokan aseita, ettei sitä olisi mahdollista kumota", on käännettävä argumentiksi "juuri siksi se on kumotettava". Toteamus, "sosialismi tai barbaria", on tänä päivänä vanhentunut, sillä barbaria tänään tarkoittaisi sivilisaation täydellistä tuhoa. Näin ollen kysymykseen, "millainen toisenlainen maailma", vastaus on sosialismi. Eli järjestelmä, jossa ihminen suunnittelee ja toteuttaa demokraattisesti talouttaan ottaen huomioon omat tarpeet ja luonnon sietorajat. Työtä ja koulutusta kaikille, turvallinen huominen, rauha ja demokratia eivät ole vain hyveitä tai ihanteita. Ne ovat välttämätön edellytys ihmisen vapauttamiselle luokkayhteiskunnan kahleista. Ilman sosialismi-sanan lisäystä kysymys "toisenlainen maailma on mahdollinen" on ontto ja johtaa joukkoliikkeessä mielialojen hämäykseen.

23. elokuuta 06

Marxilainen Työväenliitto