Libanonin sodan seuraamuksia Turkissa ja Irakissa

Kurdien intifada Turkissa on leimahtamassa uudelleen samaan aikaan kun Irakissa epävakaus jatkuu ja sisällissota on orastamassa, tällä kertaa shiiamuslimien välillä. Pommit räjähtelevät Turkin eri paikoissa ja ennuste turkkilaiselle turismille on samanlainen, mikä oli Israelille viimeisen palestiinalaisintifadan puhkeamisen jälkeen. Niin kurdien iskujen kiihtyminen, kuin Irakin aseellinen vastakkainasettelu shiiamuslimien välillä, on nähtävissä osana Libanonin sodan jälkeistä elämää. Se, että mihin nämä uudet prosessit johtavat, ei ole vielä nähtävissä, mutta kehitys ei miellytä amerikkalaisia.

Mikä on laadullisesti uutta viimeisten kolmen päivän aikana, ei ole niinkään se, että sunnien vastarinta miehittäjille on ollut erittäin tehokasta; vain vuorokauden sisällä kahdeksan amerikkalaissotilasta on kuollut. Uutta ei ollut sekään, että julistamaton sisällissota sunnien ja shiiojen välillä vaatii taas uhreja. Imperialismihan on lietsonut viimeksi mainittua muhivaa sotaa koko viime vuoden. Sen takana on ollut fakta, että sunnit menettävät öljyrikkaat alueet ja poliittisen vallan ja shiiat vastaavasti saavat jakaa Irakin kahtia kurdien kanssa. Shiiojen porvaristolle ja papistolle tämä on tähän asti sopinut ja näin ollen asiaan vaikutti vain Irakin tilanteen sisäiset tekijät.

Yhteenotot Libanonissa on toistaiseksi ohi, mutta niiden kaiku alkaa kuulua vasta nyt muualta. Shiiamuslimien Diwaniyah-kaupungissa puhkesi eilen yhteenottojen murhenäytelmä. Vastakkain on ollut hallituksen armeija, joka on kahden shiiapuolueen, SCIRI:n ja DAWAN:in hallinnassa ja radikaali shiiapappi al Sandrin miliisi. Osapuolten kuviot ovat selkeitä. Ensimmäinen on amerikkalaisten nukkehallituksen väline ja jälkimmäinen on kapinoinut aikaisemminkin kaksi kertaa miehittäjiä vastaan vuonna 2004. Sen jälkeen shiiajohtajat olivat päässeet kompromissiin ja Sandrin puolue tuki tähän asti Malikin hallitusta, jossa on itselläkin ministereitä. Tällä puolueella on kuitenkin oma poliittinen ohjelma ja miehityksen päättymisen aikataulu ja hyvät suhteet Iraniin ja Hizbollahiin. Libanonin konfliktin aikana al Sandrin puolue oli uhannut kapinoida amerikkalaisia vastaan näiden Israeliin osoitetun tuen vuoksi. Kapina olisi pahentanut entisestään epävakaata tilannetta Irakissa.

Jos yhteenotot shiiaenemmistöisen hallituksen sisällä kehittyvät avoimeksi sisällissodaksi, hauras hallitus kaatuu ja amerikkalaiset menettävät shiiaenemmistön tuen tai ainakin pitkämielisyyden. Tämä uhkakuva miehittäjien kannalta on taustalla, kun amerikkalaisten think tankit yhä enemmän ehdottavat Irakin Kurdistanin itsenäistymistä. Alue on suhteellisen turvallinen ja se voi tarjota amerikkalaisille Kirkukin öljyt sekä suuria ja pysyviä tukikohtia. Näin ollen mikäli USA pian joutuisi lähtemään Irakista, ei tarvitsisi lähteä kokonaan sotaa hävinneenä, vaan jäisi jotain käteenkin. Tämä perustelu voittaa enemmän kannattajia hallitsevan luokan keskuudessa Yhdysvalloissa. Yhteistä rajaa Turkin kanssa omaavan itsenäisen Kurdistanin näköala on rohkaissut Turkin kurdeja jatkamaan itsenäisyystaisteluansa. Viime vuorokauden räjähdysten liukuhihna on sähköistänyt ilmapiiriä Turkissa.

Amerikkalaisten ja sionistien interventiot Lähi-idässä vahvistavat poliittista islamia, vaikka ovatkin kohdistuvinaan sitä vastaan. Kauttaaltaan islamilainen radikalismi valtaa alueita, myös Turkissa, jossa kurdiongelman kanssa muodostaa aikapommin kemalismin perustassa. Siihen on kovasti auttanut Israelin hyökkäys Libanoniin ja erityisesti Hizbollahin saavuttama torjuntavoitto.

Dimitris Mizaras