EUROOPAN TULEVAISUUS JA SEN TEKIJÄT

1. Euroopan nykytilasta

Keskeneräinen projekti nimeltä Euroopan integraatio elää parhaillaan kohtalonhetkeään. Projektin suunta, ja jopa sen olemassaolo on tällä hetkellä veitsenterällä. Kyseistä projektia on markkinoitu kansalaisille mm. rauhanprojektina, kansojen yhteistyön edistäjänä, ja hyvinvoinnin luojana. Nämä kauniit asiat toimivat verhona hieman raadollisemman todellisuuden edessä. Euroopan yhdentyminen, Euroopan unionin rakentaminen on palvellut yhtä ainoaa isäntää, kapitalistista markkinataloutta kokonaisuutena, ja erityisesti suurpääoman välittömiä intressejä. Integraation luojia ovat olleet markkinatalouden lakien ja lakeijoiden alistamat ja ohjailemat poliittista eliittiä edustavat tahot. Kapitalistisen talouden jatkuva tarve laajentumiseen on tämän integraatioprosessin liikkeellepaneva voima.

Euroopan suurten maiden taloudellisen kehityksen yskiminen on pakottanut poliittisen eliitin aloittamaan kampanjan, joka mitä selkeimmin näyttää kansalaisille Eurooppa-politiikan todellisen luonteen ja tarkoitusperät. Kaikki se hyvä mitä on luvattu, jotta kansalaiset saataisiin hyväksymään tämä "yhteinen" projekti, on osoittautumassa/osoittautunut silmänlumeeksi, tyhjäksi puheeksi. Enää ei ole puhettakaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, solidaarisuudesta, hyvinvoinnin lisäämisestä kaikille. Kun se suuri isäntä, kapitalistinen markkinatalous eurooppalaisine elätteineen alkaa potea vanhuuden ensioireita ja alkaa tarvita muutakin tukea kuin pelkän kävelysauvan, alkavat kangastukset hälvetä ja asioiden todellinen kuva paljastua. Talouden edessä tulee kansan ja etenkin työväen nöyrtyä ja itsensä omine pienine tarpeineen unohtaa. On säädetty Euroopan suurissa talouksissa lähes orjatyöhön johtavia "lakiuudistuksia". Ammattiliittojen aseman murskaaminen on asialistalla myös, ja sitä toteutetaan vapauttamalla työvoiman liikkumista maasta toiseen niin, että lähtömaan työehdot ovat voimassa.

Talouskasvun on luvattu tuovan kaikille hyvää, ja kaikkein köyhimmillekin niitä murusia on luvattu pöydältä varisevan. Mutta on helposti nähtävissä, että edes niissä harvoissa EU-maissa, joissa talouskasvu on ollut kohtuullista 4-5 prosentin luokkaa jo pidempään, kuten Espanjassa, ei tämä ole tuonut mitään hyvää väestön suurelle enemmistölle. Palkat ovat polkeneet paikallaan, inflaatio on voimakasta, ja asumiskulut ovat kymmenessä vuodessa tuplaantuneet. Talouseliitin ylistämä talouskasvu on merkinnyt kansalaisille sitä, että puolet väestöstä joutuu todella kamppailemaan, että saa edes välttämättömät menonsa hoidettua.

Ja samaan aikaan pääoman kasaantumisprosessi on edennyt niin, että eliitti tuskailee rahojensa kanssa kykenemättä löytämään juuri mistään sijoituskohteita, joista olisi pääomalle nyhdettävissä riittävästi lisäarvoa. Yhä nopeammin ja selkeämmin ovat väestöt ympäri Eurooppaa jakaantumassa kahden kerroksen väkeen. Isäntäosasto syyttää mm. nuorisoa pullamössösukupolveksi, jos tämä uskaltaa osoittaa mieltää epävarmoja pätkätöitä kohtaan. "Kaikki työ on parempaa kuin työttömyys", "pitää olla nöyrä työnantajaa kohtaan", jne. Näitä lauseita olemme saaneet kuunnella vähintään riittämiin viime aikoina. On alettu palata asenteisiin, jotka ovat olleet ominaisia ajalle, jolloin vallitsi maaorjuus, ja työväenliike oli vielä alkutekijöissään. "pääoma ja työnantaja olkoon jumalasi, ja muita jumalia sinun ei tule pitämän".

2. Subjekteista

Toimijat poliittisella, taloudellisella ja yhteiskunnallisella kentällä voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

-Talouselämän edustajat:

Omistava luokka ja proletariaatin ylimmäinen aristokraattinen kerrostuma kuuluvat tähän ryhmään. Huolta kannetaan suotuisista sijoitusympäristöistä, riittävän keveästä ympäristölainsäädännöstä, joka ei aiheuta turhia esteitä taloudelliselle toiminnalle, vaaditaan alhaista pääomaverotusta, tasaverojärjestelmää, ja helposti rekrytoitavaa ja vielä helpommin irtisanottavaa, yhteiskunnan kouluttamaa työvoimaa. Luksusasuntoja, golfkenttiä ja muita ylellisiä ja pinnallisia elämäntapoja arvostetaan.

-Poliittinen eliitti:

suurten puolueiden kansasta ja sen tarpeista vieraantuneet opportunistiset toimijat muodostavat tämän lukumääräisesti pienen, mutta vaikutusvaltaisen subjektin. Tehtävänä on lähinnä toteuttaa pääomaa suosivia päätöksiä, ja selittää tämä kansalle, niin, että todelliset motiivit jäävät taustalle. Poliittisen toiminnan pitkäaikainen rappio ja politiikan viihteellistyminen ovat johtaneet siihen, että kansaa ei ole jaksanut paljoa kiinnostaa, mitä tämä ryhmä on puuhaillut. Valitettavasti, sillä vaikka kansanvaltaisessa järjestelmässä meidän väitetään elävän, ei tämän subjektin intressit ole olleet yhteneväiset kansalaisten enemmistön etujen kanssa.

-Kansan enemmistö:

Opiskelijat, työläiset, työttömät ja eläkeläiset. Pitkästä horroksesta heräävä jättiläinen, voitaisiin sanoa tänään. Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan maksaja, työn suorittaja ja lisäarvon tuottaja. Tämä toimija on ollut pääosin objektin roolissa pitkään, mutta tilanne on nopeasti muuttumassa, vaikka toiset subjektiryhmät sitä kovasti vastustavatkin. Todellinen maailman muutosvoima, joka oman voimansa ymmärtäessään tulee pystymään vaikka mihin, ja tulee myös roolinsa ottamaan kaiken tuotannon ja yhteiskunnallisen toiminnan koordinaattorina ja myös työn tuoton hyödyntäjänä.

3. Byrokratiasta

Kuten olemme joutuneet toteamaan, byrokratisoituminen on moneen otteeseen tehnyt tyhjäksi edistyksellisten voimien ponnistelut yhteiskuntien muuttamiseksi inhimillisemmiksi, ihmisarvoisiksi. Niin rakas työväenliikkeemme on tästä valitettavin ja selkein esimerkki. Ensimmäisen työläisvaltion nopea suistuminen byrokratian suohon, privilegioihin, ja terroriin kansan enemmistön etujen vastaisesti, sekä ammattiyhdistystoiminnan lamaantuminen demaribyrokraattien hiekkalaatikkoleikeiksi ovat tästä ne karmaisevimmat esimerkit.

Tänään, porvarillinen projekti, Euroopan unioni on suistumassa myös samaan hetteikköön. byrokratian määrä lisääntyy, virkamiehet ovat muodostamassa oman kastinsa, joka maksaa vähemmän veroja kuin muut kansalaiset, vaikka palkkaus on selvästi keskiarvoja korkeampaa. Järjestelmä epätoivoissaan luo itsestään riippuvaisen etuoikeutettujen ryhmän, joka etuoikeuksiensa menettämisen pelossa taistelee mädän rakennelman sortumista vastaan sitä raivokkaammin, mitä suurempi järjestelmän lopullisen romahtamisen uhka on.

4. Nationalismeista

Tämän päivän poliittisella kentällä, etenkin suomalaisella, vastakkain on kaksi nationalismia, euronationalismi ja kansallinen nationalismi. EU:hun pettyneet haikailevat paluuta vanhoihin "hyviin" aikoihin, jolloin oli omaa markkaa ja muita kansallisen päätäntävallan symboleja. Ei käsitetä sitä, että historiallisen kehityksen pääsuuntaa on mahdotonta kääntää taaksepäin. Niin kansallisen mallin sosialismi, kuin pikkuporvarillinen populismikin näkee virheellisesti ratkaisuksi paluun menneeseen, vaikka kapitalistinen kehitys on ajat sitten murtanut kansalliset rajat, eikä tätä ole enää mahdollista palauttaa mihinkään aikaisempiin rajoihin.

5. Lopuksi: todelliseen ratkaisuun kansalaisten taistelun kautta ja kansalaisten hyväksi

Todellinen ratkaisu on aina ollut ulottuvilla, vaikka eri syistä johtuen sitä on ollut vaikea välillä havaita. Mätien stalinististen byrokratioiden vaikutus, inflatorisen talouskasvun mukanaan tuoma kohtuullinen hyvinvointi ja nationalismi ovat olleet ne pääasialliset seikat, miksi todellinen ratkaisu on näihin päiviin asti odottanut toteuttajaansa. Kansainvälinen sosialismi, joka ei tingi piiruakaan jaloista periaatteistaan, eikä myöskään tarvittaessa epäröi hetkeäkään nousta barrikadeille, kun sen aika koittaa. siinä se ainoa ja todellinen ratkaisu Euroopan kansojen ongelmiin meidän vuosisadallamme. Ihmisarvon kunnioittaminen, monikulttuurisuus, turvallinen työelämä, toimivat turvaverkostot, ympäristön hyvinvointi. Nämä ovat niitä avainasioita, joihin täytyy panostaa. Välitön omanedun tavoittelu, pyrkyryys, materialistinen elitismi; näistä porvarillisista arvoista on välttämätöntä päästä mitä pikimmin eroon. Kysymys on ennen kaikkea siitä, mikä subjekti nousee hallitsevaksi lähitulevaisuudessa. Omistavan luokan ja poliittisen eliitin yhteinen kuherruskausi on nyt takana. Koittamassa on kansalaisten yhteisen voimankoitoksen aika!

2.9.2006 Jani Poimala