Asem-kokous: Tippuisiko murusia Aasian pöydältä

Eräissä Aasian keskeisissä maissa talouskasvu on huikea. Tämä on saanut joitakin ekonomisteja ja professoreita valittamaan, että Aasia kirii Euroopan ohi. Nämä "asiantuntijat" näkevät kansantalouden kehitystä ikään kuin juoksukilpailuna, jossa lopulta joku voittaa. Asia ei ole ollenkaan tämän kaltainen.

Globalisaatio, tämä kapitalismin viimeinen epätoivoinen maailmanlaajuinen leviäminen, on tullut tiensä päähän. Epätoivoinen, koska se on tapahtunut raiskaamalla ja venyttämällä järjestelmän toimirajat ei vain äärimmilleen, vaan myös senkin yli. Globalisaatiossa kysymys on finanssipääoman liikatuotannosta, siis siitä ettei fiktiivinen eikä reaalipääoma saanut enää tuottoa. Romahtaminen alkoi 1990-luvulla ja kiertäen maailman karuselliaan sai monta kansantaloutta konkurssiin.

Kapitalismin palautuminen Kiinassa ja kansainväliselle pääomalle byrokratian antamat helpotukset saivat tuottamattomia pääomia virtaamaan Kiinan tuotannolle ja markkinoille. Voitot investoitiin länsimaissa, eritoten Yhdysvalloissa. Nyt uuden tasapainon vakaus on veitsenterällä. Yhdessä sosiaalisen ja ekologisen ongelman kanssa se muodostaa aikapommin, joka uhkaa räjäyttää ei vain Kiinaa vaan koko maailman. Tässä vaiheessa talousluvut näyttävät plussaa ei vain Kiinassa, vaan monessa muussakin Aasian maassa, jotka kulkevat tämän vanavedessä. Jopa Japani, ensimmäinen 90-luvulla romahtanut kapitalismi, on hyötynyt Kiinan keinotekoisesta kasvusta. Tämä kasvu ei missään tapauksessa tarkoita, että kapitalismissa lähti käyntiin vielä yksi sykli, Aasian tiikereiden tapaan. Euroopan maat yrittävät käyttää hyväksi Asem-tapaisia olemassa olevia instituutioita hyötyäkseen USA:a nähden enemmän tästä kasvusta. Tässä kokouksessa ei edes tavoitella menemistä Aasian ohi, vaan tehdään vaihtokauppoja. Tämän näköinen on se kokonaisuus, mitä professorit sanovat Aasian haasteeksi. Mutta mitä eurooppalaisilla kapitalisteilla olisi tarjottavana aasialaisille?

Kansantaloudessa ei ole näköaloja, jonka seurauksena politiikalla ei ole visioita. Integraatio ontuu tai pikemminkin Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen kysymys on disintegraatiosta. Enää kukaan ei osaa sanoa onko kyseessä yksi, kolme (EU3) tai 25 maata. Edes tämä pieni EU3-kokoonpano (Ranska, Saksa ja Britannia) ei voi taata EU:n ulkopolitiikan hoitoa, koska sellaista politiikkaa ei ole. Ei ole linjaa, ei tahtoa eikä päätöksentekoelimiä. Eikä voi olla, koska kyseessä on valtio, joka upposi perustuslain hylkäämisen suohon. Mahdollinen ei ole edes sellainen rampaliittovaltio, jossa jokainen maa ajaisi omia etujaan, vaan ulkopolitiikka jätettäisiin EU:n johdolle, kuten Liisa Jaakonsaari, Esko Antola ja muut federalismin fundamentalistit haluavat. Nämä haluavat EU:n ulkopolitiikalle "yhdet kasvot ja yhden puhelinnumeron", mutta eivät voi sopia suuntanumerosta, onko se Pariisin, Lontoon vai Berliinin.

Aasiassa sijoitetun pääoman tuotto liikkuu yli 18 prosentin vuositasolla. Alue on eurooppalaisille kaukainen, tuntematon, pelottava ja mystinen. Ainoa mitä EU voisi Aasialle tarjota on kriisinhallintakykyä ja nopeasti taistelukuntoon hiottua armeijaa. Tämä ei taida riittää vauhdittaakseen pääomien siirtymisiä Aasian. Siksi kaavaillaan vielä Asemin talousmiestenkin kokousta joulukuulle. Asemin suurpääoman huippukokousta ei oteta vastaan ilomielin Suomessa. Mutta vaikka pääomien siirtoa Aasiaan helpotettaisiin, niin silloin Eurooppaan jäisivät vain tyhjät tehtaat työttömiä täynnä.

Helsinkiin on suunniteltu tuhansien ihmisten mielenosoitus, jossa ilmaistaan kapitalisteille mitä mieltä ollaan. Mielenosoittajia saapuu eri kuljetuksilla ympäri Suomen. Samaten poliisi värvää tukahduttamisvoimia Lapista lähtien. Erityisesti Bushin juoksupojan, kaikkien sotien teurastaja Blairin tulo herättää vihaa. Kaikkien on mentävä sinne huutamaan ettei tämmöisille taantumuksen edustajille saisi antaa "viisumia", pääsylupaa.

--Kirjoitus julkaistu Työväen Mielipide-tiedotteessa n:o 14