Lisää vesivoimaa?

Viime viikkoina on useammasta lähteestä kuulunut vaatimuksia, että Suomessa pitäisi nopeasti lisätä vesivoimalla tuotetun sähkön määrää. Selvitysmies toisensa jälkeen ja useat suurteollisuuden edustajat, kuin myös porvaripoliitikotkin ovat olleet tässä kuorossa mukana. Erityisesti on vedottu vesivoiman kotimaisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. On vaadittu useampien kymmenien prosenttien lisäystä vesivoiman tuotantoon. Tässä vaiheessa herää kysymys, mistä tämä lisävoima olisi saatavissa?

Noin 2/3 Suomen vesivoimapotentiaalista on jo valjastettu energiantuotantoon. Potentiaalia on enää jäljellä merkittävästi Tornionjoessa, Ounasjoessa ja Kemijoen latvaosissa Vuotoksen alueella. Tornionjoki on Euroopan suurimpia valjastamattomia jokia, jonka valjastamisen estää Suomen ja Ruotsin valtioiden välinen rajajokisopimus. Lisäksi tornionjoki on yksi viimeisiä jokia Suomessa, johon merilohi ja muut virtakutuiset kalat vielä jossain määrin nousevat kudulle (toki kepulais-rkp:läisen järjettömän kalastuspolitiikan tätä kohtuuttomasti häiritessä). Ounasjoki on suojeltu koskiensuojelulailla, joten silläkin on lainsuoja rakentamista vastaan. Vuotoksesta on taisteltu useampaan otteeseen, ja viimeisin aggressiivinen jokiluonnon tuhoamiskampanja torjuttiin vuosituhannen vaihteessa. Vuotoksen alueella on mm. Natura-verkostoon kuuluvia lintusoita muun haavoittuvan jokiluonnon lisäksi, puhumattakaan paikallisten ihmisten kodeista viljelyksistä ja pienistä metsätiloista.

Kemijoen vesistö yhdessä Oulu- ja Iijoen kanssa tuottavat leijonanosan Suomen vesivoimasta. Kaikki Pohjanmaan vähänkin suuremmat joet ovat jo voimatalouden piirissä. Vanhojen voimalaitosturbiinien uusimisellakaan ei ole saavutettavissa merkittävää tuotannonlisäystä (eikä siihen ole pääomalla liiemmin haluakaan, kun nykyisten koneistojen pääomakulut on kuoletettu jo aikaa sitten, ja myllyt jauhavat melkein pelkkää voittoa käytännössä ilman kuluja), joten ainoa väylä, mitä kautta merkittävää vesivoimaa on saatavissa, ovat edellämainitut Tornionjoki, Ounasjoki ja Vuotos. Eli voimme alkaa varautumaan uusiin kamppailuihin pääoman järjetöntä luonnon tuhoamisvimmaa vastaan. On totta, että vesivoima ei aiheuta hiilidioksipäästöjä, eikä radioaktiivisia jätteitä, mutta on suoranainen rikos pohjoista luontoa kohtaan tuhota ne vihoviimeisetkin suhteellisen luonnontilaiset jokialueet tällä maailman nurkalla.

Oletetaan, että lyhytnäköinen ja ahne porvariklikki saa tahtonsa läpi, ja rakentaa em. jokialueet voimalaketjuksi. Kauanko se olisi tyytyväinen? vuoden? ehkä jopa kaksi? Tuskin pitkään, siitä voimme käyttää esimerkkinä viidettä ydinvoimalaa. Sen rakentamisen piti pelastaa Suomen teollisuus, työllisyys ja ties vaikka mikä, kunhan vain päästäisiin tuumasta toimeen. Päättäjiä ja kansaa viilattiin linssiin surutta tietoisesti väärennetyillä kustannuslaskelmilla ja investoinnin välttämättömyyttä valheellisesti korostaen. Tällekin järjettömälle hankkeelle olisi ollut työllistävä ja paikallinen ratkaisu olemassa (kotimainen peltoenergia, tuulivoima jne). Mutta tuskin viidettä reaktoria saatiin perustuksia pidemmälle, kun alkoi mankuminen kuudennen perään. Taas olisi luvassa saasteetonta energiaa kaikkien iloksi. On aika tragikoomista, että suurpääoma lakeijoineen aina sopivassa kohtaa "muuttuu" niin kovin ympäristötietoiseksi! Kuten voimme todeta, mikään ei näille piireille riitä, vaan aina halutaan lisää ja lisää. Sitten kun kaikki vesivoima olisi rakennettu, niin mitäs sen jälkeen? Todennäköisesti siinä vaiheessa uraanin markkinahinta olisi jo noussut pilviin, fossiilisten polttonesteiden samoin. Veikkaisin, että alettaisiin suureen ääneen vaatia päästökauppajärjestelmän romuttamista, että voitaisiin jälleen alkaa lisäämään kivihiilen polttamista ja viimeisten soiden muuttamista polttoturpeeksi. Ympäristöystävällisyys on ollut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana näppärä keppihevonen, joka on voitu valjastaa toisaalta voittojen maksimoinnin hyväksi, ja jolla on samalla saatettu naiivi vihreä liike impotentiksi ja naurettavaksi.

Kaikkien olisi syytä jo nähdä ne perimmäiset syyt, jotka johtavat jatkuvaan energiantuotannon lisätarpeeseen. Tavalliset työväenluokkaiset ihmiset eivät tarvitse loputtomasti lisää energiaa, vaan perustarpeet on tyydytetty varsin kohtuullisella luonnonvarojen kuormituksella. Energiavarat, kaikkien muiden luonnonvarojen ohella, ovat tällä hetkellä vain voitonteon välikappaleita, samoin kuin työntekijätkin. Tällä hetkellä, mm. päästökaupasta johtuen juuri vesivoimasta on saatavissa suurimmat voitot, ja siksi sitä niin paljon halutaan valjastaa lisää. On myös syytä mainita, että vesivoiman työllisyysvaikutus on varsin hetkellistä, ja samalla se tuhoaa mahdollisuuksia kestävälle luonnonarvojen nauttimiselle mm. kalastuksen ja muun luonnossa liikkumisen muodossa.

Kun kapitalisti pukee vihreät kamppeet ylleen, on syytä tarkastaa, ovatko ne todelliset, vai pelkkää silmänlumetta!

--9.10.2006 Jani Poimala

Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -tiedotteessa n:o 15