1906-1936-1956-1996-2006: Sosialismiin siirtymisen elämänkaaren vaiheita

Osa 1: Vuosi 1906

Vankilan sellissä 1905 vallankumouksen epäonnistumisen jälkeen historian ensimmäisen neuvoston puheenjohtaja Leon Trotski kartoitti Parvuksen kanssa suurtapahtuman opetuksia. Vuonna 1906 julkaistiin pamfletti "Opetukset ja näköalat", joka myöhemmin tunnettiin nimellä jatkuva vallankumous. Siinä, pyrkimyksenä ymmärtää miksi vallankumous epäonnistui, Trotski elvytti alun perin Karl Marxin löytämää termiä vuodelta 1848. Marxin jatkuva vallankumous-teoria rikastutettiin työväenluokan taistelujen kokemuksilla imperialismin aikana, ja näin syntyi sen nykyinen muoto.

Teorian mukaan maissa, joissa porvaristo ei ole kyennyt kumoamaan feodalismia anastamalla siitä vallan, imperialismin aikana se ei myöskään enää kykene ratkaisemaan porvarillisdemokraattiset kysymykset. Porvaristo syntyy ikään kuin vanhana ja taantumuksellisena luokkana, yhtä aikaa vastustajansa työväenluokan kanssa. 1800-luvun kehitys ei voi toistua myöhemmin aikana, jolloin porvaristo kuuluu historiallisesti väistyviin yhteiskunnallisiin luokkiin. Ratkaisemattomat porvarillisdemokraattisen vallankumouksen kysymykset jää ratkaistavaksi työväenluokan toimesta. Proletariaatti, anastamalla vallan käsiinsä, ratkaisee porvaristolta kesken jääneet ongelmat ja jatkaa eteenpäin sosialismin rakentamisen tiellä. Vallankumous ei voi jäädä puolitiehen, sen on muututtava jatkuvaksi. Porvaristo ei pysty tähän vallankumouksen eteenpäin viemiseen ja siksi se mielellänsä liittoutuu taantumuksellisiin voimiin kuin työväenluokan kanssa, jota se eniten pelkää.

Tämä oli teorian ensimmäinen aspekti. Yksi suuri teoreettinen työväenluokan ongelma oli ratkaistu, mutta sen pitäisi myös näkyä vallankumouksellisen puolueen ohjelmassakin. Pitkän aikaa pamfletin julkaisemisen jälkeen niin menshevikkien kuin bolshevikkienkin linjat kannattivat asteittaista sosialismiin siirtymistä. Ensin olisi joku porvarillisen vallankumouksen vaihe, joka ratkaisisi demokratian ja kansallisen vapautuksen ongelmat. Sen jälkeen hamassa tulevaisuudessa tulisi työväenluokan vuoro. Kesti huhtikuuhun 1917 asti, ennen kuin Lenin palasi maanpaosta ja käänsi tyystin puolueen kurssin. Huhtikuun teesit olivat juuri sitä jatkuvan vallankumouksen -teorian oppien noudattamista. Lenin sai teesinsä läpi musertamalla niin sanottujen vanhojen bolshevikkien vastustusta. Linjan muutos näkyi lokakuussa, jolloin proletariaatti murskasi vanhan vallan ja perusti omansa.

Teorian toinen aspekti koskee vallankumouksen kansainvälistä luonnetta. Se voi alkaa kansallisella tasolla, mutta vallankumous ei voi koskaan toteutua kuin yleismaailmaisesti, kun se voittaa ainakin keskeisissä kapitalistisissa maissa. Juuri tämän takia jatkuva vallankumous -teoriasta piti tehdä kansainvälisen työväenluokan strateginen kysymys. Sen takia vasta perustettu kolmas Internationaali käänsi pamfletin kaikille keskeisille kielille ja suositteli sitä opintomateriaaliksi ympäri maailmaa. Teorian kolmas aspekti koskee vallankumouksen syventämistä ja yhteiskunnan ajamista luokattoman yhteiskunnan vaiheeseen, kommunismiin, jossa valtiotakaan ei tarvita.

Vallankumouksen jouduttua eristykseen taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti takapajuisen maan rajojen sisälle, ja maailman vallankumouksen koettua kovia tappioita, NL:ssa alkoi kehittyä yhteiskunnallinen byrokraattinen kasti, joka pikku hiljaa sai omia etuuksia ja riistämällä vallan proletariaatilta se keskitti sen käsiinsä. Vanha teoria asteittaisesta siirtymisestä sosialismiin elvytettiin ja työväenluokka integroitiin porvarillisiin yhteiskuntiin. Kansanrintama -politiikan vuoro oli tullut. Petettyään Kiinan vallankumouksen vuonna 1927, stalinismi alkoi kaivaa maata eurooppalaisen proletariaatin alta. Ranskan kansanrintama ja erityisesti Espanjan sisällissodan pettäminen oli historian törkeimpiä petoksia. Espanjan sisällissota oli viimeinen mahdollisuus päästä eroon stalinismin syövästä NL:ssa. Tappion jälkeen byrokratia vakiinnuttaa asemaansa ja kehittää rinnakkaiselon teoriat traagisen kohtalon kokeneen työväenluokan ruumiin päältä. Samanaikaisesti täytyy päästä eroon keinoilla millä hyvänsä vanhoista Leninin tovereista bolshevikki-puolueen sisällä. Trotskista oli jo päästy aikaisemmin karkottamalla hänet ensin Alma Ataan, sitten Turkkiin ja sen jälkeen matkalle ympäri maailmaa ilman kansalaisuutta ja passia. Joka maassa persona non gratana Trotski päättyi Meksikoon, josta hän jatkoi taisteluaan vallankumouksen ja sosialismin puolesta vuoteen 1940 asti, jolloin Stalin-Kainin agentti murhasi hänet. Muilla Leninin tovereilla oli yhtä traaginen kohtalo, joskin lyhyempi elämä.

Dimitris Mizaras

Huom!Tämä kirjoitus on ensimmäinen kuuden artikkelin sarjasta. Muut osat ovat. Osa 2: Seitsemänkymmentä vuotta stalinismin inkvisitioista. Osa 3: Espanjan vallankumous. Osa 4: NL:n Kommunistisen Puolueen puoluekokouksesta 50 vuotta. Osa 5: Unkarin poliittisesta vallankumouksesta 50 vuotta. Osa 6: Kapitalismin restauraation epäonnistuminen ja tämän päivän näköalat