Köyhyys, aikamme terroristi

Globalisaation aikana valtamedioissa ei enää näytetä kuvia nälkiintyneistä lapsista. Luuksi ja nahaksi kutistuneet niukkuuteen ja puutteeseen elämään joutuneet ihmiset eivät jotenkin enää "myy". Jos ei seuraa maailman kehitystä, joku voisi helposti erehtyä ja luulla, ettei sitä köyhyyttä ole enää olemassa.

Jos Biafran ja Etiopian kaltaiset kuvat ovat kadonneet ruudusta ja kapitalismin propagandistit väittävät, että globalisaatio tuottaa vaurautta, silloin ylipainoinen keskiluokkaan kuuluva ihminen päättelee, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän kylläisiä.

Luvut pakottavat kuitenkin toisiin ajatuksiin. Tänä päivänä nälkä jakaa kuolemantuomioita 28 000 ihmiselle joka päivä. Planeettamme kuudesosa, heidän keskuudessaan 146 miljoonaa lasta potee kroonista nälkää. 1,1 miljardi ihmisiä elää alle dollarilla päivässä. 2,6 miljardin tulot eivät ulotu kahteen dollariin ja 1,2 miljardilla ei ole käyttökelpoista vettä . 133 miljoonalla lapsella ei ole mahdollisuutta päästä kouluun.. 50 miljoonaa ihmistä on aids -viruksen kantajia siten, että heillä ei ole ollut kertaakaan mahdollisuutta päästä lääkärin vastaanotolle.

Näin siis lukujen karu kieli. Eri maiden eliittien kieli puhuu toista murretta. Niin sanotussa Milleniumin kokouksessa 189 maan johtajat asettivat tavoitteita, joiden mukaan köyhyys olisi pitänyt laskea 50 prosentilla vuoteen 2015 mennessä.

Miten tavoite on toteutumassa?

* Läntisessä Aasiassa ja Afrikassa köyhyysluvut ovat pysyneet samalla tasolla. Saharan eteläisellä Afrikan puoliskolla BKT putosi 14 prosenttia ja köyhyys kasvoi 41:stä 46:een prosenttiin.

* Latinalainen Amerikka ja Karibian saaristo: köyhyys laskee hyvin hitaasti, vaikka YK:n FAO-järjestön (=Food and Agriculture Organization) mukaan maanosassa tuotetaan elintarvikkeita neljä kertaa enemmän siihen nähden, mitä omat asukkaat tarvitsevat. Latinalaisen Amerikan 500 miljoonasta asukkaasta peräti 40 prosenttia (200 miljoonaa) luokitellaan hyvin köyhäksi. Heistä 58 miljoonaa potee aliravitsemusta.

* Kaakkois-Euroopassakin köyhyys kasvoi 6 prosenttia vuodesta 1990.

Mikäli halutaan saavuttaa kapitalismin asettamat Millenium -tavoitteet, silloin YK:n arvion mukaan tarvittaisiin 100 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2015 asti. Sen sijaan vauraiden maiden apua köyhiin maihin on pienennetty viime vuosina 25 prosenttia. Merkillistä on se, että viime vuonna Skotlannissa G8 -kokous sitoutui "avustamaan" köyhiä maita edes 50 miljardilla dollarilla. Sanalla sitoutua ei välttämättä tarkoiteta sitä, että noita summia myös maksettaisiin. Luvatusta summasta lopulta maksettiin vain 20 miljardia, josta 80 prosenttia Irakin ja Nigerian aikaisempien lainojen anteeksiannon muodossa. Reaalirahaa siis maksettiin vain neljämiljardia. Tässä kohden pitää ottaa huomioon fakta, että viimeisten viiden vuoden kuluessa Saharan eteläpuolella sijaitsevat maat ovat maksaneet takaisin 65 miljardia dollaria lainojensa korkoja, mikä on tuominnut alueen väestön yhä syvempään nälänhätään.

Onko köyhyys synnynnäistä, ja miksi sen on oltava periytyvä?

Maailmanlaajuisessa kapitalismissa köyhälistö ei kärsi siksi, että sillä ei olisi tuloja. Ei edes kapitalismin esiasteessa olevissa maissa. Köyhät kärsivät siitä, ettei heillä ei ole ulottuvuutta tuotantovälineisiin ja tapaan tuottaa. Ja näin tapahtuu koska heiltä on riistetty se mahdollisuus, heiltä on varastettu oikeus harjoittaa elinkeinoja, jotta monikansallisten firmojen tuotteet menisivät niissä maissa kaupaksi. Ns. ensimmäisen maailman vaurauden yksi lähde koostuu Aasiasta ja Afrikasta varastetuista rikkauksista. Ilman Intian kukoistaneen tekstiiliteollisuuden tuhoamista, ilman intiaaniheimojen eliminoimista ja ilman afrikkalaisten orjuuttamista mikään yksinomaan teollinen vallankumous ei pystyisi luomaan vaurautta keskuksiin. Kolmannen maailman raaka-aineiden ja markkinoiden riisto oli ja on erittäin väkivaltainen ryöstöprosessi, joka on syypää tämän päivän köyhyyteen.

Kolmas maailma maksaa viljan siemenistä patenttioikeuksista kolme biljoonaa dollaria (3 trillion US$). Kun kustannukset peruselintarvikkeiden tuottamiseen kasvavat, köyhyys kasvaa myös ainakin saman verran. Köyhät olisivat voineet olla kolmen biljoonan dollarin verran vähemmän köyhiä. Lääkkeiden patenttioikeudet nostavat esim. AIDS- lääkkeiden kustannukset 200:sta kahteentuhanteen dollariin. Syöpälääkkeissä korotus on 2 400:sta 36 tuhanteen dollarin yhden vuoden hoidon osalta. Etelästä pohjoiseen virtaa 500 miljardia dollaria korkojen ja muiden epäoikeudenmukaisten maksujen muodossa. Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston pakottama maksujen summa on kymmenen kertaa suurempi kuin pohjoisesta etelään tulevat 50 miljardin almut.

Miten voi auttamalla riistaa?

Nälkä kehitysmaissa on elintarvikkeiden vapaiden markkinoiden aiheuttama. Tähän johtopäätökseen tuli Oakland -instituutti tutkimuksessaan "Ruoka-apu vai ruokaherruus?". Tutkimus toteaa, että köyhyyden syynä on monet kehitysprojektit, jotka "perustuvat uusliberalistisiin oppeihin". Nigerian tapahtumat olivat viime vuonna tyypillinen esimerkki tästä. Maailman köyhimmäksi luonnehditussa maassa kuivuus ja heinäsirkat verottivat tuotantoa niin että ihmisiä kuoli nälkään. Silti Nigerin elintarvikevienti säilyi entisellä tasollaan. Elintarvikepula aiheutti sisäisen kriisin, hinnat nousivat 150-200 prosenttia ja ihmiset ostivat ruokaa myymällä karjaansa ja talonsa; siis ne ihmiset, joilla oli karjaa tai taloa. Sama tutkimuslaitos on laskenut, että olemassa olevat ruokaresurssit olisivat riittäviä tyydyttääkseen kaikki maailman nälkätarpeet jos otettaisiin käyttöön toisenlainen jakelumekanismi.

Neljäs maailma

Termiä on käytetty kuvailtaessa kasvavaa köyhyyttä ja nälkää rikkaan maailman sisällä. Kokonaisia New Yorkin alueita kärsii kapitalismin kriisin seurauksista. Siellä kuolleisuus saattaa olla korkeampi kuin Bangladeshissa. Wall Streetin lähimmän kaatopaikan "tontilla" ja Pariisin metron tunneleissa asuu kokonaisia perheitä. Köyhyys on kasvamassa myös ns. normaalin, so. ei syrjäytyneen väestön keskuudessa, niin työttömillä kuin monilla työssä olevillakin.

Pienessä Suomessa köyhyysrajan alapuolella on puoli miljoonaa ihmistä. Työttöminä on vain puolet heistä. Saksassa sama luku nousee seitsemään miljoonaan. Nämä ihmiset elävät ihmisarvoa alentavalla pienellä työttömyyskorvauksella ja olemalla harkinnanvaraisten sosiaalitoimiston almujen varassa. Nämä ihmiset tyytyvät roskaruokaan ja tuhlaavat päivänsä katsomalla kaikki alakulttuuriset ohjelmat televisiosta. Usein he osallistuvat tosi-tv-ohjelmiin pientä korvausta vastaan. Tähän tulokseen päättyi demareita lähellä oleva Friedrich-Ebert-säätiön tutkimus. Säätiön mukaan saksalainen yhteiskunta muuttuu radikaalisti. Uuden yhteiskunnan kastin taloudellinen ja sosiaalinen status on matala, ja mahdollisuudet nousta siitä ovat mitättömän vähäisiä.

Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset eivät käy äänestämässä tai valitsevat yleensä äärioikeistolaisia ehdokkaita. Säätiön tutkimustulokset saivat SPD:n johdon "takajaloilleen". Niin demarit kuin myös Merkel kieltäytyisivät käyttämästä termiä "yhteiskunnan alin luokka". Tilanne romuttaa viimeisetkin harhat siitä, että kapitalismi pystyisi takaamaan kaikille kansalaisille ihmisarvoista elämää, tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Illuusiot muodostuivat edellisellä kapitalismin kaudella, ennen kun inflatorinen kasvu osoittautui silmälumeeksi. Sodan jälkeen ensimmäisen kansleri Adenauerin tunnus oli: "hyvinvointia kaikille". Helmut Schmidtin aikana puhuttiin tyyliin: "saksalainen malli". Iskulauseista luovuttiin sen jälkeen kun kapitalismi tuli viimeiseen vaiheeseensa, finanssi- ja fiktiivipääoman globalisaatioon. Helmut Kohl heikensi hyvinvointimallia niin, että demari Schröder laittoi yhteiskunnallisen rauhan arkulle viimeisen niitin. Näin ollen olemme palaamassa iskulauseiden aikaan, jolloin uusi termi kuuluu "alin luokka".

Mihin riittää rahaa jollei kaikkiin?

Rahaa riittää hyvin ihmiskauppaan, sotimiseen ja aseisiin. Erään pasifistijärjestön mukaan varusteluihin investoidaan tänä päivänä enemmän kuin kylmän sodan aikana. Varustusmenot alkoivat kääntyä nousuun armovuonna 1999. Silloin kun periferiassa romahti Kaukoidän kapitalismi ja keskuksissa luokkataistelu alkoi kärjistyä, mikä ilmeni mm. Seattlen tapahtumilla. Voi olla niin, että niin sanottuun "kehitysyhteistyöhön" ei riitä rahaa, mutta varusteluun kulutetaan 15 kertaa enemmän. Saman tilaston mukaan aseisiin sijoitetaan 1,1 biljoonaa (trillions) dollaria. Luku voi olla suurempi, koska osa kaupasta tehdään alihankkijoilla maissa, joissa on sallivampaa lainsäädäntöä ja näin ollen kauppasopimukset ovat hämäriä eivätkä näy tilastoissa.

Dimitris Mizaras