Sekaantuiko Ranska aktiivisesti Ruandan teurastukseen?

Kun Suomen eliitti perustelee nopean toiminnan joukkojen välttämättömyyttä, poliittinen kenttä laidasta laitaan - eräät vasemmistoliittolaiset ja vihreät mukaan lukien - jauhaa samaa mantraa. Joukkoja tarvitaan, jotta välttyisimme Ruandan tapaisista kansanmurhista. Kun joukkoja ei silloin ollut, niin Eurooppa ei voinut puuttua tilanteeseen.

Nykyisten tietojen mukaan Eurooppamme puuttui erittäin aktiivisestikin Ruandaan tilanteeseen, ei estääkseen kansanmurhaa vaan lietsoakseen sitä. Kansanmurha tapahtui vuonna 1994. Ruandan hallitus on nimittänyt tutkimuskomitean, jonka pitäisi tutkia Ranskan sekaantumista teurastukseen. Virallisesti Ranska puhuu "strategisista virheistä".

Syytteiden mukaan Ranska oli nimenomaan tukenut konkreettisesti kansanmurhaan syyllistyneitä sotilaita. Ruandan nykyinen tutsipresidentti Paul Kagame nousi valtaan kansanmurhan jälkeen. Hänen mukaansa Ranska oli kouluttanut ja varustanut paramilitaarisia (puolisotilaallisia) hutu-heimoon kuuluvia joukkioita, jotka sittemmin riehuivat 100 päivää kestäneissä teurastuksissa. Niissä kuoli 800 000 tutsia, uhrien joukossa oli myös maltillisia hutuja.

Siirtomaana Ruanda "vaihtoi" isäntiä ja Ranska tuli Belgian tilalle vuonna 1962. Kun Kagamen sissiarmeija 1990-luvun alussa kapinoi hutuhallitusta vastaan, Ranska lähetti sotilaita pääkaupunki Kigaliin. Ranskalaiset estivät sissejä kaatamasta hallitusta ja jäivät maahan, jossa he toimivat hutujen neuvonantajina siihen asti kun kansanmurha alkoi.

Ranska kieltää osallistuneensa millään tavalla Ruandan kansanmurhaan ja väittää olleensa paikalla rauhan asialla, YK:n lähettämänä. Vuonna 1998 Ranskan parlamentin yksi valiokunta vapautti sotilaat syytteistä, mutta myönsi tapahtuneen strategisia virheitä. Nyt Ruandassa asetettiin 7-jäseninen tutkijaryhmä, jonka on tarkoitus käydä läpi 20 eloonjääneen todistajan lausuntoja. Sen lisäksi ryhmän pitää kerätä kaikki Kigalin esittämät syytteet yhteen.

Näiden silminnäkijöiden mukaan Ranskan sotilaat osallistuivat aktiivisesti teurastukseen. Jotkut heistä raiskasivat avoimesti tutsien naisia. Ranskan entinen konsuli kertoi, että hänen maansa sekaantuminen tapahtumiin johtui siitä, että Ranska oli huolissaan vaikutusvaltansa kaventumisesta Ruandassa, mikäli tutsit olisivat voittaneet sodan. Kun kuulustelut ovat ohi, tämä erikoinen komitea, oikeusministerin johdolla, tekee päätöksen siitä, haastetaanko Ranska Haagin kansainväliseeen rikostuomioistuimeen (ICJ).

Tutkimusprosessi alkoi viime tiistaina. BBC arvioi, että ryhmän työskentely kestää noin puoli vuotta. BBC:n mukaan ranskalaiset sotilaat päästivät hutu-ääriaineksia ryntäämään tutsien leireille. Ranskalaiset verkostoituivat Ruandan vaikeissa paikoissa parhaiten sen jälkeen kun YK oli päättänyt perustaa siellä ns. "suojelualuetta".

Dimitris Mizaras