Suomi parantaa hyökkäyssotavalmiuttaan

Uutinen siitä, että Suomi hankkii uusia ohjuksia hävittäjiinsä pitää nähdä muustakin näkökulmasta, kuin että aikaisempi kalusto on vanhentunut.

Ensinnäkin pitää katsoa yleisellä tasolla niin sanotun "puolustuskeskustelun" poliittista ilmapiiriä. Silmällä täytyy pitää myös faktaa, että osana eurooppalaista imperialismia Suomi on osallistumassa yhä agressiivisempiin operaatioihin, esim. Afganistanissa. Suomen asevoimien rakenne ja sen puolustuksellinen peruskalusto eivät tyydytä poliittista eliittiä, joka on henkisesti sitoutunut laittamaan Nato-töpselin seinään ensimmäisen tilaisuuden tulleen.

Suomi on vielä viiden muun harvan maan kanssa - siis virallisesti - Naton ulkopuolella, vaikka maa on pikavauhtia yhteensovittanut asevoimiensa järjestelmiä. 25:sta EU:n maasta Suomi on ainoa maa, jonka sotavoimat on tarkoitettu torjumaan maahanhyökkäystä. Maata ajettu Nato-kelkkaan vaivihkaa vuosikausia, mutta täysjäsenyys edellyttäisi nykyistä vähäisempää kansalaisten vastarintaa. Helpompaa olisi aloittaa armeijan muuttaminen hyökkäysjoukoiksi. Liisa Jaakonsaari on luonnehtinut Suomea "yleisen asevelvollisuuden ulkomuseoksi". Asevelvollisuuden lopettaminen ei johtaisi mihinkään pasifistiseen tilanteeseen, jossa ulkoministerimme rinnassa näkyvä rauhanmerkki olisi perusteltua.

Uudet järjestelyt tähtäävät varojen säästämiseen, jotta rahoja kohdistettaisiin yhä enemmän imperialistisiin tarkoituksiin. Paavo Lipponen ihmettelee viime aikoina jatkuvissa asiaan liittyvissä puheenvuoroissaan, mihin tarvitaan "15 sodan ajan prikaatia". Tukensa Jaakonsaarelle ovat antaneet muutkin tahot. Ulkoministeriö on puhunut Markus Lyran, alivaltiosihteerinsä suulla. Demarien ulkopoliittisen suunnittelun eliittiin kuuluva Lyra kehottaa siirtämään pääpainoa "kriisihallinnan suuntaan", kuten imperialismin invaasioita nykyään kutsutaan. Myös vihreät olivat tukevasti Jaakonsaaren takana.

Puolustusministeriöstä valitetaan ihan vakavissaan sitä, että asehankintojen hinnat nousevat yhtenään. Silti uusia hankintoja pitää tehdä, joskin tällä kertaa varustelu kohdistetaan 90-prosenttisesti 100 000 sotilaan ns. operatiivisiin joukkoihin. Alueellisten joukkojen määrä laskee seuraavien kymmenen vuoden aikana 250 tuhannesta 150 tuhanteen mieheen. Lyra vaati kriisinhallinnan nostamista koko armeijan ydintehtäväksi. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna, että nykyiset viisi prosenttia rahoista, joita kriisihallintaoperaatiot vievät, ei millään tavalla riitä Suomen ja Euroopan eliitille.

Puolustusvoimat ovat ymmärtäneet "yskän" heti. Suomi on nyt hankkimassa Hornet -hävittäjilleen ilmasta maahan laukaistavia ohjuksia. Yhdysvaltojen asekauppiaiden suunpielet nousivat ylöspäin kuultuaan suomalaisten alustavista kyselyistä. Ja syystä; Suomen kyselylistalla olevat aseet maksavat nimittäin 300 miljoonaa dollaria. Heidän kiinnostuksensa heräsi myös tutka- ja viestintäjärjestelmien päivityksiin sekä lyhyen ja pitkän kantaman ohjuksiin. Lista on pitkä ja se pitää sisällään mm. yhden täsmäpommityypinkin.

Lipposen mielestä ei ole varaa aseistaa 15 prikaatia ja Hornetteja niin, että nämä valvovat Suomen ilmatilaa. Kun ei ole varaa puolustukseen otetaan käyttöön vanha jalkapallotermi: hyökkäys on paras puolustus. Silloin rahaa riittää operoimiseen tuhansien kilometrien säteellä Brysselistä, jos kyseessä on Nokian, Siemensin tai Shellin intressit. Samassa yhteydessä on nähtävissä uudenlainen käännös Nato-jäsenyyden perustelemisessa. Enää ei argumentoida vedoten sotilaallisiin takeisiin, vaan pinnalla on nyt taloudelliset seikat.

Dimitris Mizaras