Äärioikeiston uhka todellinen

Tänä vuonna olemme Euroopassa saaneet todistaa huolestuttavia piirteitä poliittisessa kehityksessä. Joissakin oikeistolaisissa hallituksissa ovat voimakkaasti nousseet esille henkilöt, jotka vaativat yhä enemmän turvautumista fasistisiin menetelmiin.

Ulkomaalaisvastaisuus ja maahanmuuttajien karkottamiset ovat käytössä tämän ryhmän retoriikassa. Kovat otteet ja mielenosoitusten väkivaltaiset kukistamiset ovat taasen lääke sisäiselle viholliselle, lähinnä nuorisolle.

Äärimmäisiä muotoja tämä trendi on saanut Ranskassa ja Kreikassa. Molemmissa maissa katutaistelut ja liikehdinnän tukahduttaminen ovat muistuttaneet enemmän sisällissota- kuin konsensusaikaa. Sarkozy Ranskassa on oikeiston suosikki ja hän on syönyt kannatusta perinteiseltä ulkomaalaisvihan lietsojalta, Le Peniltä.

Puolassa vanhoilliset kaksoisveljet harjoittavat niin nationalistista linjaa, että se ajaa EU:ta hajoamisen partaalle. Turhautuminen yhdessä kapitalismin restauraation epäonnistumisen kanssa nostavat populismia ja äärioikeistolaisuutta kaikissa muissakin uusissa EU-maissa. Niin Bulgariassa ja Romaniassa kuin Tsekissä ja Unkarissakin tilanne on räjähtämispisteessä.

Perinteisessä äärioikeiston linnakkeessa, Saksassa tämän vuoden vaalit nostivat puhtaasti fasistisen NPD:n vaalivoittajaksi. Kuusi natsia on päässyt Mecklenburg-Vorpommernin parlamenttiin. Erityisesti itäisessä Saksassa NPD on parlamentaarinen väline kymmenille kadulla toimiville ja avoimesti rasistisille ja polttouuneja kaipaaville järjestöille. Itävallassa fasistit kasvattivat kannatustaan yli puolella ja Belgiassa äärioikeistolainen Vlaama Belang menestyi koko maassa, paikoin erittäin hyvin. Flanderin alueella puolue sai 15 prosenttia äänistä ja maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Antwerpenissä fasisteista tuli suurin puolue. Sveitsissä Kristof Boher, kansanpuolueen populistijohtaja ratsasti voittoon ulkomaalaisvastaisuudellaan.

Tämän ilmiön taustalla on tyytymättömyys, köyhyyden kasvu ennennäkemättömiin lukuihin, työttömyys, nuorten epävarmuus tulevaisuudesta ja porvariston kyvyttömyys ratkaista pienimpiäkään ongelmia. Poliittisten puolueiden ja parlamentarismin kuin muidenkin kapitalismin instituutioiden haaksirikko ja konkurssi muodostavat otollisen kasvualustan fasismin paluulle Eurooppaan.

Rappion merkit

Elämme hyvin epävakaita aikoja. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen kapitalismi on samanlaisessa poliittisessa umpikujassa missä se oli molempien maailmansotien aattona. Järjestelmä saisi jonkinlaisen yhteiskuntarauhan, jos se pystyisi sovittelemaan ristiriitojaan. Ristiriitojen sovittelu entiseen tapaan on kuitenkin mahdotonta järjestelmän ollessa rappiovaiheessaan. Silloin ristiriitojen välitysmekanismeja ja instituutiota pyritään muuttamaan. Politiikan osalta kokeillaan eri vaihtoehtoja. Kun oikeiston ja reformistisen "vasemmiston" kortti on käytetty, porvaristo yrittää pönkittää yhteiskunnallista hegemoniaansa toisella tavalla. Ensin kokeillaan niin sanottuja suurkoalitioita; keskustavasemmistohallituksia, joiden koostumus vaihtelee oikealta laidalta vasempaan.

Tämä on porvarillisdemokraattisen yhteiskunnan hihassa viimeinen kortti. Instituutiot muutetaan bonapartismin kaltaiseksi, eli sellaiseksi, jossa totalitaarisia piirteitä on otettu mukaan parlamentaariseen elämään. Guantanamoja perustetaan ja kokonaisia kansakuntia suljetaan muurien sisälle, kuten Palestiinassa. Eduskunnan rooli muuttuu yhä enemmän koristeelliseksi, ja kaikki puolueet integroidaan mukaan niin, ettei ole enää oppositioita. Näin on käynyt kaikkialla latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan ja Israeliin. Sitten kun ei enää pystytä tasapainottamaan voimasuhteita tässäkään vaiheessa, luokkataistelu kärjistyy ja syö hallitsevan luokan uskottavuuden ja oikeutuksen. Silloin kapitalismi turvautuu avoimesti totalitarismiin, eli järjestelmään, joka tuhoaa vanhat sovittelumekanismit ja yrittää pitää yllä vakautta fasismin rautaisella korolla. Siihen asti "vapaiden markkinoiden" järjestelmä tarvitsee ainakin näennäisesti parlamentarismia.

Yhteiskunnallisen järjestelmän rappeutumisen edetessä ja samaan aikaan kun "demokraattiset" instituutiot menettävät perustaansa, äärioikeisto valmistautuu ja usein vahvistuukin. On perusteltua sanoa, että tänä päivänä kansalaiset eivät äänestää jonkun puolueen puolesta, vaan jotain toista puoluetta vastaan. Toinen tähän liittyvä aikamme piirre on, että kaikki vaalitaistelut päättyvät miltei tasapeliin. Siis tasapeliin, jossa puolet ovat yhtä ja toiset puolet ovat toista ehdokasta vastaan. Näin kävi Saksassa vuosi sitten ja sen jälkeen Italiassa ja Itävallassa. Viimemainitussa demarit riemuitsivat voitostaan. Sosialidemokratia sai vähemmän ääniä edellisvaaleihin verrattuna ja voitti oikeiston, jolle edellisissä vaaleissa oli hävinnyt. Demarit menettivät ääniä, joten hävisivät, mutta he voittivat silti, koska oikeisto hävisi enemmän. Mutta jos Itävaltaa hallitsevat häviäjät, herää kysymys, että kuka sitten on voittanut? Riittää, jos katsoo äärioikeiston äänisaalista huomatakseen helposti, mikä on vastaus tähän. Fasistit saivat yli 15 prosenttia äänistä, mikä on melkein 60 prosenttia lihavampi saalis edelliseen verrattuna.

Ennen kun porvaristo päättää antaa täyden tukensa fasisteille, se kokeilee sekakuvioita. Siten Haiderin puolue otettiin Itävallassa hallitukseen aikaisemmin ja niin tehdään lähitulevaisuudessa muuallakin. Samanaikaisesti monet perinteisesti konservatiiviseen oikeistoon kuuluvat hahmot pukeutuvat poikkeuslain haarniskaan ja yrittävät "lujittaa" parlamentarismia, kaventamalla kansalaisoikeuksia ja siirtymällä reviiriin, joka on aina kuulunut fasismiin. Sellainen koe on Ranskan sisäministeri Sarkozyn tapaus.

Tällaiselta näyttää mustapaitojen Internationaali

PUOLASSA Kaczynski -kaksoisveljet hoitavat pääministerin ja presidentin tehtäviä kuin perheasioitaan. Lain ja Oikeuden puolue (PiS) hallitsee keväästä 2005 lähtien. Mukana oli kaksi äärioikeistolaista puoluetta, Itsepuolustuspuolue ja Puolalaisperheiden puolue.

Hurskaus kulkee käsi kädessä muukalaisvihan, antikommunismin ja kuolemantuomion palauttamisen kanssa. Hallitus on joutunut äskettäin skandaalikriisiin, koska kaksosten puolue yritti saada lahjuksilla kansanedustajia PiS -puolueensa taakse. Kriisi johti Itsepuolustuspuolueen tilapäiseen oppositioon siirtymiseen. Nyt asiasta sovittiin ja näin ollen Puolassa uusi hallitus on sama kuin entinen.

Hallitus on ottanut käyttöönsä ns. kurinpalautusohjelman. Sen mukaan koulussa oppilas, joka ei tottele tai käyttäytyy häiritsevästi, voidaan määrätä erityisopinahjoihin, jossa vallitsee ankaraa kuri. Vanhemmat joutuisivat kustantamaan näiden kurituslaitosten toimintakustannuksia. Opettaja, joka todettaisiin laiminlyöneen oppilaiden valvontaa, voidaan tuomita jopa kolmeksi vuodeksi vankilaan. "Nollasieto" niminen säädös on tehty hallituksessa olevan äärikatolisen Perhepuolueen (LPR) toimesta.

SLOVAKIASSA kesäkuun vaalit todistivat, että Puola-ilmiö ei ollut sattumaa. Hallituskoalitio koostuu sosialidemokraateista ja oikeistopuolueesta, joka syntyi entisen autoritäärisen oikeistopuolueen ja äärioikeistolaisen Kansallispuolueen yhteenliittymisestä. Viimemainittu puolue, joka perustettiin vuonna 1990, sai viimeisissä vaaleissa 12 prosenttia äänistä. Sen johtaja Ján Slotan kuljeskelee kotikylässään kuin maailman omistaja tai pikku jumala; ajaa moottoripyörällä kännissä, virtsaa julkisilla paikoilla ja uhkailee romaniväestöä hävittämisellä. Retoriikassaan Slotan haluaa marssia panssarivaunuilla Budapestiin ja ajaa unkarilaiset Tonavan toiselle puolelle.

BULGARIASSA tilanne on vielä pahempi vähemmistöjen kannalta. "Maassani elää paljon kauniimpia mustalaisnaisia. Jos on tuuria, voi ostaa 12-13-vuotiaita mustalaistyttöjä. Parhaimpien hinta nousee jopa 5000 euroon". Sitaatti on bulgarialaisen äärioikeistolaisen Ataka -puolueen tarkkailijameppi Dimitar Stojanovin kirjeestä europarlamenttiin. Kirje oli protesti siihen, että unkarilainen romanimeppi oli ehdolla jossain palkintojaossa. Erittäin hyvin vaaleissa menestyneen Ataka -puolueen tähtäimessä on muutkin vähemmistöt, kuten turkkilaiset.

ROMANIASSA "Suur - Romania" -niminen äärioikeistolainen puolue sai 13,5 prosenttia äänistä. Vadim Tudorin johtama puolue on perinteisempi. Hänen mielestään globalisaation lisäksi kansallista identiteettiä uhkaavat juutalaiset, unkarilaisvähemmistö ja tietenkin romanit. Suurromanian lisäksi on myös äärioikeistolainen "Uusi sukupolvi" -puolue. Sen johtaja Gigi Bengalille gallupit antavat yli 5 prosenttia kannatuksen. Hän omistaa Steaua -jalkapallojoukkueen.

VENÄJÄLLÄ Politskovskaijan murha on vain jäävuoren huippu. Tsetseenien vainot ovat saaneet kaikki kaukasuslaiset virallisen valtiorasismin ja parjaamisen kohteeksi. Politskovskajan nimi oli kaikilla fasistien nettisivuilla varustettuna adjektiivilla "petturi" ja kehotuksella "hävitettävä. Vastaavanlaisen listan "pettureiden" nimistä julkaisi maaliskuussa 2006 myös Vladimir Zirinovskin puolue. Äärioikeistolaisille Venäjä on luvattu maa. Viime syyskuussa skinnit ja uusnatsit polttivat kaukasialaisten kauppapisteitä Karjalassa.

12 ulkomaalaista opiskelijaa on murhattu Venäjällä vuoden sisällä. Putin sytytti kaikki tunteet tuleen julistaessa 5. lokakuuta maahanmuuton ankaraa rajoittamista valtakulttuurin säilyttämiseksi. Äärioikeistolainen järjestö DPNI järjestää muukalaisviha -mielenosoituksia, johon osallistuu tuhansittain ihmisiä. DPNI:lla on kytköksiä Putinin valtiomekanismiin.

SAKSASSA syyskuun vaaleissa Saksan Kansallisdemokraattinen puolue, NPD ylitti kaikki odotukset. Udo Voigtin puolue sai vuonna 2004 9,2 prosenttia äänistä Saksissa. Tämä toistui nyt Mecklenburg-Vorpommernin 7,3 prosentilla. NPD värvää jäseniä erityisesti itäisen Saksan turhautuneiden, työttömien ja syrjäytyneiden nuorten keskuudesta. Puolueen ensisijaisia tavoitteita on ainoastaan saksalaisille tarkoitetun valtion rakentaminen. Muukalaisvihan lietsominen on tälläkin puolueella kuin tavaramerkki. Puolue puhuu Saksan rajojen uudelleen määrittämisen tarpeellisuudesta.

BELGIASSA Vlaams Belang -puolue (flaamien etu) sai peräti 20 prosenttia kuntavaaleissa. Puolue lietsoo muukalaispelkoa ja rasistista väkivaltaa. Vlaams Belangista tuli ensimmäinen puolue seitsemässä kahdeksasta suurimmasta Flanderin kunnasta. Puoluepamppu ilmoitti vaalien jälkeen, että ulkomaalaiset ovat syypäitä siihen, miksi ei yhdessä kunnassa voitettu, ja lupasi, että aikoo huolehtia siitä, että tilanne muuttuu.

ITÄVALLAN vaaleissa äärioikeiston kaksi puoluetta saivat 15 prosenttia äänistä lupaamalla, että se tulee karkottamaan 300 000 ulkomaalaista. Silti äärioikeisto ei osallistu tulevaan hallitukseen ensimmäistä kertaa kuuden vuoden jälkeen.

RUOTSISSA v. 1979 perustettu nationalistidemokraatit saivat vain 2,8 prosenttia syyskuun vaaleissa, mutta se on kaksi kertaa enemmän kuin edellisten vaalien 1,4 prosentin saalis. Äärioikeistolaisen puolueen ehdokkaista läpi meni 281 valtuutettua 144 kunnassa. Puolue sai eteläisen Ruotsin Landskrona -kunnassa peräti 22 prosenttia äänistä.

UNKARISSA huligaanit ja skinheadit nähtiin äskettäin Budapestissa pidettyjen suurmielenosoituksien yhteydessä. Mellakkanälkäiset fasistit kuuluivat äärioikeistolaisiin MIEP:iin (Oikeuden ja elämän unkarilainen puolue) ja JOBBIK:iin (Puolue paremmasta Unkarista). Mielenosoituksissaan fasistit lukivat listoja, joissa oli juutalaisuskoisten virkamiesten nimiä. Nämä kaksi puoluetta tekevät tiiviisti yhteistyötä, mm. vaaleissa. "Kolmas tie" -niminen vaalilista sai viime huhtikuun eduskuntavaaleissa 1,7 prosenttia äänistä. Saalis vahvistui lokakuun kuntavaaleissa.

BRITANNIAN Kansallispuolueen (BNT) sanavarastoon on otettu, perinteisen ulkomaalaispelon lisäksi, myös ilmiö nimeltä islamfobia. BNT perustettiin vuonna 1982. Viime kevään kuntavaaleissa puolue menestyi hyvin kaksinkertaistamalla valtuutettujensa määrän Englannissa. Lontoon kahdessa kunnassa puolueesta tuli toiseksi vahvin.

SVEITSISSÄ vuonna 2003 äärioikeistolainen kansanpuolue voitti vaalit koko maassa 27 prosentin äänisaaliillaan. Puolueen johtaja Kristof Boher on poliisi- ja oikeusministeri. Syyskuun 24. päivänä kansanäänestyksessä hyväksyttiin äärioikeistolaisen ministerin lakiluonnos, joka on yksi Euroopan ankarimmista ja rajoittavimmista maahanmuuttoa ja pakolaisuutta koskevissa kysymyksissä.

Jälkisanat

Nyt kaikkien niiden voimien, jotka eivät ole integroituneet poliittisiin prosesseihin, joita porvaristo yrittää dominoida, kaikki ne, jotka sitoutuvat kapitalismin kumoamiseen eikä sen pelastamiseen tai parantamiseen, pitää asettaa tavoitteensa uusiksi, ja miettiä järjestelmälle vaihtoehtoisia näköaloja.

On vaikea nähdä tästä kriisistä ulos pääsemiseksi muuta ratkaisua kuin sosialistisen perspektiivi. Järjestelmän kriisin ollessa tässä vaiheessa, kaikki teoreettinen, poliittinen ja ohjelmallinen opetus täytyy käsitellä ja työstää sekä antaa sille organisaatoorinen olomuoto. Tämä tarkoittaa vallankumouksellisen militanttipuolueen rakentamisen perspektiiviä, taistelua periksiantamattomien luokkataistelun rintamien rakentamiseksi ja sellaisen vallankumouksellisen poolin muodostamiseksi, joka avaa polut työväenvallalle ja yhteiskunnan sosialistiselle uudistamiselle.

7.11.2006

Dimitris Mizaras