Bolkesteinin direktiivi on kuollut - "Eläköön" uusi direktiivi

Työläisten työsuhteet vaakalaudalla

Legendan mukaan kuuluisa direktiivi sai alkunsa siitä, että Frits Bolkestein ei löytänyt helposti putkimiestä remontoimaan taloansa. Direktiivin mukaan mikäli mestari sattuisi olemaan esim. puolalainen pitäisi olla madollisuus maksaa Puolan palkkatason mukaan ja vielä zloty:lla.

Tämän tapaisia suunnitelmia vastustivat sitten työläiset, jotka eivät pitäneet siitä, että palkkansa laskisi uusien köyhien jäsenmaiden tasolle. Tällä aspektilla oli suurmerkitys kun Ranskassa ja Hollannissa äänestettiin EU:n perustuslakia vastaan. Nykyään poliittinen eliitti vakuuttaa, että direktiivi on vesitetty ja että se tähtää työkustannusten vähentämiseen ja sitä kautta halvempiin palveluihin ja sitä kautta työllisyyden parantamiseen. Kovin paljon tämä kapitalismi ei ole kuluttajan etua puolustanut viime vuosina. Uusi Bolkestein-direktiivi ei sen paremmin kuin vanhakaan ota huomioon sitä, että kuluttaja on itsekin työläinen. Paremmin saatavilla olevista palveluista ei ole hyötyä, jos sitä ei ole varaa ostaa.

Europarlamentti siis hyväksyi direktiivin palveluista, joita ostettaessa noudatetaan tarjousta tehneen alkuperämaan lakeja. Palveluala koskee 70 prosenttia EU:n BKT:sta. Direktiivin mukaan jokaisen palvelufirman hinnasto ja työsopimukset ovat kaikkien EU-maiden käytettävissä. Kilpailu kiristyy ja parempia työsuhteita noudattamaan joutuvat yritykset kaatuvat. Työttömyys kasvaa ja kuluttajan kukkaro hupenee. Mitä tämä direktiivi ajaa takaa on se, että tilaaja saa halvemmalla, joten hänen kustannustaso laskee ja voi omalla vuorollaan sanoa ihmisiä irti.

Direktiivi ei koske ei-voittoa tavoittelevia järjestöjä eikä pankkeja tai vakuutusyhtiöitä. Sen ulkopuolelle jää myös eläkerahastot, sijoitusfirmat yms. yritykset. Terveysala, uhkapelit, juristipalvelut eivät myöskään kuulu direktiivin piiriin.

Työläisen palkkaa ja yrittäjän kansanvakuutusta lupaa tämä direktiivi työtätekeville. Termi palkkaurakoitsija on tämän päivän kova sana Euroopan kapitalismissa. Itseään työllistävä on taasen termi, jota on yritetty lanseerata myös Suomessa. Lisääntynyt oma vastuu on asia, mitä direktiivissä painotetaan. Systeemi luo ennakkotapauksien kautta olosuhteita, jossa työehtosopimuksia ei enää muutaman vuoden kuluttua tarvittaisi. Matkaoppaasta tai tarjoilijasta tulee yrittäjiä, yhden työntekijän firmoja.

Vesitettynä tai ei, Bolkestein -direktiivi ilmaisee syvässä kriisissä olevan kapitalismin tämän päivän tarpeita. Samaan kategoriaan kuuluu Suomen ehdotus työviikon pidentämisestä 65 tuntiin ilman ylityökorvauksia. Vaikka ehdotus ei tällä kertaa mennyt lävitse, porvaristolla on taskussa seuraava korvaava työaikajoustoja koskeva sopimus. Juuri samasta syystä eliitti halusi ratifioida hylättyä perustuslakia. On syytä uskoa, että tähän asiaan vielä palataan.

Eläkeuudistus on saatava valmiiksi kaikissa maissa ennen vuotta 2015, tämä on IMF:n "neuvo". Kansainvälisen Valuuttarahaston mukaan eläkeiän nostaminen, toimenpiteitä kuin varhaiseläkkeiden lopettaminen jne. on saatava voimaan ennen 2015, jos halutaan välttyä julkisten talouksien "raiteilta syöksemisestä". 35 työtunnin viikosta luopumista vaatii työnantajat myös Ranskassa, joka on ainoa sen lainsäädännössään kirjannut maa. Vaatimus on esitetty työnantajain liiton puolesta (Medef) kaikille vaaleihin osallistuville puolueille. 35 tunnin työviikon statuksen perusti sosialistipuolue vuonna 1998 suurtyöttömyyden oloissa, mutta kapitalismin raameissa sen elämän kaari jäi lyhyeksi. Keskustaoikeisto ei kumonnut lakia, mutta lisäsi ylityöaikaa samalla kun pienennettiin olemattomiin ylityökorvauksen oikeus. Oikeiston presidenttiehdokas Sarkozy lupaa kumota 35 työtunnin viikon, vaikka hän ei uskaltanut niin tehdä toimiessaan aikaisemmin kaksi vuotta talousministerinä. Sosialistien Sègoléne Royalilla ei ole selkeää kantaa asiaan.

Maksamatonta työtäkö? - Ei kiitos! Näin vastasi rohkea ammattiliitto Saksassa. Aikana, jolloin työläiset ovat yhä enemmän suostuneet työsuhteiden huonontamiseen työpaikkojen säilyttämiseksi, Verdi -liitto esitti vastarintaa hylkäämällä Deutsch Telekom -yrityksen ehdotukset. Työnantaja ehdotti työskentelyä pienemmällä palkalla ja pitemmällä työvuorolla. Kiristykseksi neuvottelupöytään heitettiin huikea luku. Jos ehdotukseen ei suostuttaisi, yrityksen 45 000:sta työläisestä 32 000 olisi sanottu irti. Mikäli työläiset päättäisivät hyväksyä joustot, työpaikat olisi saanut pitää vuoteen 2008 asti, eli vielä vain pariksi vuodeksi.

Verdiin kuuluu kaksi kolmasosaa Deutsch Telekomin työntekijöistä. Verdin ehdotukseen siitä, että työnantaja ei ryhtyisi irtisanomisiin myös vuoden 2008 jälkeenkään, ei suostuttu. Saksan suurimmat yritykset menettelevät nykyään samalla tavalla. Neljä viikkoa sitten Volkswagen sai ammattiliiton kanssa aikaan sopimuksen, jonka mukaan työaika nousee kuudessa tehtaassa ilman penniäkään palkanlisää. Maailman massiivisin ammattiliitto IG-Metal, joka on johtanut monia taisteluja 35 työtunnin viikosta, suostui työnantajan vaatimukseen. Suostumuksellaan metalliliitto lunasti lupauksen, ettei Volkswagen ryhtyisi irtisanomisiin vuoteen 2011 asti. Vastaavanlaisiin sopimuksiin on päästy muissakin yrityksissä kuten esim. Daimler Chryslerissä ja Siemensissä.

Kukaan ei tietenkään tiedä missä taloudellisessa tilanteessa yritykset tulevat olemaan vuonna 2011, eikä edes missä vuoden sisälläkään. Ei siis lupauksiin pitäisi olla mitään luottamista. Joka tapauksessa työläisiä sanotaan irti ennemmin tai myöhemmin, ja syy johtuu kapitalismin raadollisista realiteeteista. Kun on suurempi tai pienempi määrä työläisiä irtisanottu, uusia otetaan töihin jo vakiintuneilla huonommilla ehdoilla. Meillä on lähempänä esimerkki äskettäin käydystä lentoemäntien taistelusta. Finnair on perustanut tytäryhtiöitä tarkoituksella olla noudattamatta jo vanhan työväen kanssa pätevää vakiintunutta käytäntöä. Ratkaisu ongelmaan ei ole siinä, että auttaa kapitalismia selviytymään kriisistään tekemällä ilmaista työtä. Ratkaisu on taistelussa tämän epäinhimillisen yhteiskunnallisen järjestelmän kumoamiseksi.

Dimitris Mizaras